Diagnosointi

Miten se todetaan?

Jos epäilet, että kärsit vulvodyniasta, ensimmäinen askel eteenpäin on asianmukaisen diagnoosin hankkiminen. Monet vulvodyniasta kärsivät ovat joutuneet käyttämään paljon aikaa ja rahaa vaivojensa syyn löytämiseen. Onkin tyypillistä, että vulvodyniapotilaat tietävät itse vaivoistaan enemmän kuin useimmat lääkärit ja hoitajat.

”Yleensä vaivastani ei tiedetty mitään eikä sitä ole ymmärretty. Vasta yksi terveyskeskuslääkäreistä lähetti minut Naistenklinikan vulvapoliklinikalle. Sitä edellisenä vuonna hän lähetti minut ultraäänitutkimuksiin, joilla ei tietenkään löytynyt mitään vikaa. Minut on lähetetty ultraan monina muinakin vuosina, monien muidenkin lääkäreiden toimesta, lisäksi on otettu mm. klamydiakokeita. Mitään muita sairauksia ei ole löydetty, ja tutkimukset ovat yleensä jääneet siihen.”

Jos epäilet, että lääkäri tai muu hoitohenkilökunta ei tiedä vulvodyniasta riittävästi, kannattaa ottaa mukaan aiheeseen liittyvää materiaalia. Näin toimimalla levität myös tietoa eteenpäin.

”Kun en itse tiennyt vd:stä mitään ja yritin selvittää mikä minua vaivaa, koin että ongelmaani suhtauduttiin kunnallisessa terkkarissa halveksivasti ja väheksyvästi, kärsimättömästi. Yksityisellä ei halveksittu, mutta ei osattu auttaakaan, ja lohduttelu ’kyllä se siitä, kipu vähenee kun siihen tottuu’ tuntui väheksyvältä. Sitten kun tiesin taudin olemassaolosta ja mennessäni gynekologille puhuin epäilyksistäni siitä että minulla olisi se, minuun suhtauduttiin vakavasti ja rohkaisevasti ja ymmärtäväisesti. Sekä hyvin asiallisesti.”

Asianmukaisen diagnoosin tekemiseksi ei riitä pelkkä kivun toteaminen. Lääkärin tulee selvittää keskustelemalla kaikki oireet, kivun laatu ja esiintyvyys. Oirehistorian kartoittaminen on myös tärkeää.  Koska kipuja on alkanut esiintymään? Mitä muuta silloin tapahtui?

Emättimen ulkonäkö tarkastetaan: onko punoitusta tai tulehduksen merkkejä? Joskus päädytään ottamaan emättimen kudoksesta koepala diagnoosin varmentamiseksi.

Erotusdiagnoosi pitäisi tehdä kunnolla. Tällöin suljetaan pois muista gynekologisista taudeista johtuvat oireet. Lääkärin tulisi olla myös varautunut kohtaamaan potilaita, joilla on merkkejä seksuaalisen väkivallan aiheuttamasta psykofyysisestä kipuoireilusta. Seksuaalinen väkivalta voi aiheuttaa yhdyntäkipua ja myös vulvodyniaa, varsinkin jos taustalla on muita altistavia tekijöitä. Näissä tapauksissa on tärkeää huomioida trauman käsittely myös psykoterapeuttisin menetelmin. Pelkkien fyysisten vulvodynia/kipuoireiden  hoitaminen ei ymmärrettävästi yleensä riitä. Siksi olisi tärkeää huomioida tämä diagnosoinnissa.

Vestibulodynia diagnosoidaan ns. vanutikkutestillä, jossa tikulla hipaistaan kevyesti emättimen eteisen kipupisteitä. Väistöreaktion voimakkuuden perusteella arvioidaan vulvodynian vaikeusaste eli yleisesti käytetään luokitusta +/++/+++. Luokitus on vain suuntaa-antavaa. Usein vestibulodyniapotilailla on myös sisätutkimuksessa havaittavaa lantiopohjalihaksiston jännitystä, joka tuntuu aristuksena ja kireytenä.

Neuropaattisessa vulvodyniassa selkeitä kipupisteitä ei yleensä löydy vanutikulla, vaan diagnoosi tehdään oireiden (jatkuva epämääräinen kiputila emättimen alueella) perusteella. Diagnoosin varmentamiseksi voidaan myös käyttää diagnostista hoitokoetta eli hermokipulääkettä kokeillaan muutaman kuukauden ajan, jotta todetaan onko siitä apua. Hermokipu saattaa myös aktivoitua lääkärin painaessa häpyhermoaluetta tehdessään sisätutkimusta.

Kummassakin muodossa gynekologinen sisätutkimuslöydös on yleensä normaali. Hiivatulehduksia tai emättimen bakteeritulehduksia esiintyy kuitenkin melko paljon, erityisesti vestibulodyniapotilailla. Vulvodyniapotilailla tulehdusten hoito ei kuitenkaan paranna oireita.

  1. Paavonen 2013: Vulvodynia. Suomen Lääkärilehti. 68: 487-490.
  2. Wojnarowska – Mayou – Simkin – Day 1997: Psychological charasteristics and outcome of patients attending a clinic of vulvar disease. Journal of the European Academy of Dermatology and Venereology. 8: 121-129.
  3. Witkins – Gerber – Ledger 2002: Differential characterization of women with vulvar vestibulitis syndrome. American Journal of Obstetrics and Gynecology. 187(3): 589-594.