Voiko vulvodyniasta parantua?
Koska mitään tutkitusti toimivaa, parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole olemassa, mitään takeita ei voida antaa täydellisestä paranemisesta. Älä kuitenkaan lannistu. Paranemistakin tapahtuu. Hoitomenetelmistä riippumatta, oireiden osittaista helpottumista on raportoitu 40-50% tutkituista tapauksista. (10, 20, 23)
Vulvodynian hoito on pitkäjänteistä. Säännöllinen ja tunnollinen hoito-ohjeiden noudattaminen on kaiken perusta. Tyypillisesti vulvodyniassa esiintyy kausia, jolloin oireet lievittyvät ja jopa poistuvat kokonaan. Välillä oireet taas pahenevat väliaikaisesti. Joillakin naisilla vulvodynia näyttää pysyvän vuosia tai vuosikausia enemmän tai vähemmän muuttumattomana, hoidoista huolimatta. Joskus tauti häviää spontaanisti kokonaan, mutta tavallisempaa on, että oireet helpottuvat jonkin ajan kuluttua niin, että niiden kanssa oppii elämään suhteellisen normaalia elämää. (15)
”Kaikkien hoitokeinojen kokeilu vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja lisää toiveikkuutta taudin kanssa elämiseen.”
Mitä enemmän tiedät vaivasta ja tunnet oman kehosi toimintaa, sitä paremmin tulet toimeen vulvodynian kanssa. Ole toiveikas, mutta realistinen tavoitteissasi.
”Paras apu on oppia tuntemaan kehonsa parhaalla mahdollisella tavalla.”
Hei! Sain vestibuliittidiagnoosin noin viisi vuotta sitten. Sairautta olin kärsinyt sitä ennen jo muutamia vuosia. Diagnoosin saamisen jälkeen sairautta alettiin hoitaa eri tavoin, sekä lääkärien, fysioterapeutin että omasta toimesta. Aktiivista hoitoa kesti noin kolme vuotta. Kärsin hyvin tyypillisistä oireista, jotka vaihtelivat lievästä vaikeisiin. Suurin ongelmani oli yhdyntäkipu, joka teki yhdynnän lähes mahdottomaksi. Parisuhteeni sai siten runsaasti ylimääräistä painolastia. Tilanne jatkui useita vuosia. Noin 1,5 vuotta sitten oireeni rupesivat kuitenkin helpottamaan ja lopulta lääkäri totesikin minut noin vuosi sitten terveeksi. Ilokseni olen voinut todeta, että oireet ovat myös pysyneet poissa. Elämä on siten muuttunut lähes “normaaliksi”. Haluan toivottaa voimia kaikille sairauden kanssa taisteleville. Vestibuliitista voi toipua! Suurimpien kipujen keskellä en sitä itsekään olisi uskonut, mutta nykyisin sairaus tuntuu enää lähinnä kaukaiselta muistolta. Parisuhteeni myös kesti kaikki nämä kipuvuodet.
Sain diagnoosini juuri tänään. Olo on sekava, mutta miehelläni ajatukset ovat vielä enemmän solmussa. Hänelle tämä tauti on oikeastaan ikävämpi, sillä kykenen yhdyntään kivuliaan alun jälkeen, mutten itse oikeastaan nauti siitä; teen sitä siis vain hänen vuokseen. Muutama lievä oire on vaivannut jo teinitytöstä saakka, mutta seksi oli tuolloin varsin moitteetonta ja miellyttävää. Vasta hormonaalisen ehkäisyn (renkaat) aloitettuani oireet roihahtivat, tulehduskierre alkoi ja kipualueita alkoi ilmestyä. Lasken toivoni sen varaan, että joskus, kun vihdoin voin hormoniehkäisyn lopettaa, oireetkin lievittyisivät tai poistuisivat kokonaan…
Hei,
sairastuin v.2006 erittäin pahaan neuropaattiseen vulvodyniaan. Lukuisten tietämättömien lääkärien ja puoskarien vastaanotoilta masentuneena ja elämästä jo lähes luovuttaneena löysin Jorma Paavosen, joka antoi heti diagnoosin ja siihen sopivat lääkkeet. Lääkkeetkään eivät ihan heti auttaneet, meni viikkoja ennenkuin vastetta alkoi löytyä. Lääkkeillä vd lieveni ensin siedettäväksi, ja nyt olen täysin parantunut ja lääkkeetkin voinut lopettaa. Muistan kyllä edelleen millaista oli nukahtaa kipuun, kirvelyyn, poltteluun, pistelyyn jne. ja herätä siihen yöllä ja herätä siihen aamulla. Psyyke oli kovilla. Kipu oli järkyttävää, jouduin jopa vaihtamaan ammattia sen takia. Mutta Paavonen kyllä auttaa ja vulvodyniasta todellakin VOI PARANTUA.