”Mieheni ymmärtää”

Olen kuullut tämän lauseen aika monen vulvodyniasta kärsivän naisen sanomana. ”Mieheni ymmärtää”. Mitä mies ymmärtää? Ymmärtääkö hän että naisella on kipua yhdynnässä ja/tai muita ongelmia intiimialueella? Ok. Hienoa. Se on hyvä lähtökohta.

Mutta miten ymmärrys näkyy parin elämässä? Ymmärtääkö mies niin perusteellisesti, että hiippailee villasukat jalassa nurkissa varoen ja peläten mystistä Vulvodyniaa? Ettei hän vaan loukkaisi tai satuttaisi rakastaan millään tavalla. Ei uskalla koskeakaan, koska se voi olla väärin tai vaikuttaa vonkaamiselta. Onko mies superkiltti ja hiljaa omista tarpeistaan ja toiveistaan, jottei vaan vaikuta tunteettomalta tollolta?

Liiallinen varovaisuus ja ymmärtäminen ei ole pidemmän päälle suhteen etu. Sekin on jo tutkitusti todistettu seksuaaliseen tyytyväisyyteen liittyen. Vulvodyniaa sairastavan kumppanin on arvioitu suhtautuvan pääasiassa kolmella tavalla kipuun (tutkimuksen mukaan). Huolehtivasti ja empaattisesti, vihamielisesti ja turhautuneesti tai kannustavasti ja toivoa ylläpitävästi. Todettiin, että sekä huolehtivat että negatiiviset tavat suhtautua lisäsivät naisella kivun tuntemuksia yhdynnän aikana ja vähensivät seksuaalista tyytyväisyyttä. Kannustavat ja toiveikkaat reaktiot auttoivat kivun hallinnassa. (Rosen, Bergeron, Lambert, Steben 2013: 129-41; Rosen, Bergeron, Glowacka et al. 2012: 2351-60).

Keskittyminen kivun ja muiden oireiden tarkkailuun, pelko, ylivarovaisuus ja huolissaan oleminen voi siis pahentaa tilannetta yhtä paljon kuin vihainen ja turhautunut suhtautuminen.

Miten siis toimia parisuhteen parhaaksi?

Puhutteko keskenänne tilanteesta? Kerrotteko toisillenne omista toiveista ja tarpeista? Oletteko avoimia, uskallatteko näyttää myös heikkoutenne ja haavoittuvuutenne toisillenne? Vai ajatteletteko että teillä on niin hyvä ja vakaa yhteys että tiedätte kysymättä mitä toinen ajattelee ja tuntee?

Kukaan ei ole ajatustenlukija. Avoimuus ja puhuminen ei tee tilanteesta vaikeampaa, päinvastoin.

Aito ymmärtäminen voisi tarkoittaa sitä, että haluaa oikeasti tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee ja hyväksyy sen vaikka ei olisikaan aina samaa mieltä. Sitä, että kumpikin kannustaa ja tukee toista, ja uskoo yhteiseen tulevaisuuteen.

HOT-terapiaa kipuilevalle

HOT (hyväksymis- ja omistautumisterapia) on suhteellisen uusi kognitiivisen käyttäytymisterapian suuntaus. HOT:ssa tietoisuustaidot palvelevat arvojen mukaisen elämän toteuttamista tarjoamalla työkaluja, joilla oppii hyväksymään myös epämiellyttäviä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia ja kohtaamaan omat kokemukset tietoisesti ja nykyhetkessä. HOT:n tarkoitus on lisätä psykologista joustavuutta. Joustavuus pitää sisällään kolme taitoa, joita on mahdollista myös kehittää.

  1. Tilan antaminen tunteille ja ajatuksille. Tämä tarkoittaa kykyä kohdata ajatukset ja tunteet sellaisina kuin ne ovat, antaen niiden tulla ja mennä vapaasti.
  2. Läsnäolo nykyhetkessä. Kyky osallistua tietoisesti nykyhetken kokemukseen. Kyky kohdentaa huomio siihen, mitä on tekemässä antamatta tarkkaavaisuuden karata muualle. Tietoisuus omista ajatuksista ja tunteista.
  3. Kyky sitoutua siihen, mikä on tärkeää. Tunnistaa itselleen tärkeitä asioita, ja niiden toteuttaminen teoillaan. Omien arvojen toteuttaminen, niihin perustuvien tavoitteiden asettaminen ja niihin sitoutuminen.

HOT:a on käytetty menestyksekkäästi kroonisesta kivusta kärsivien hoidossa. Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan HOT-menetelmillä on saatu hyviä tuloksia myös vestibulodyniasta kärsivillä naisilla ja heidän kumppaneillaan. HOT-menetelmien avulla on saatu aikaan parempaa kivun hyväksymistä ja sen huomattiin liittyvän parempaan toimintakykyyn ja henkiseen jaksamiseen ihmisillä joilla on kipua yhdynnässä. Vestibulodyniasta kärsivien naisten ja heidän kumppaniensa hoidossa tietoisuustaitojen kehittäminen myös epämiellyttävien tuntemusten ja tunteiden kohtaamiseen on osoittautunut toimivaksi ja se on auttanut heitä sopeutumaan paremmin tämän hetkiseen tilanteeseensa. (Boerner, Rosen 2015: 1450-62).

HOT on englanniksi ACT (Acceptance and commitment therapy). Se on mielestäni oikein osuva lyhennys (to act=toimia). HOT:n tarkoituksena on auttaa hyväksymään ne asiat, jotka eivät ole meidän hallinnassamme ja auttaa sitoutumaan toimintaan, tavoitteisiin ja tekoihin jotka parantavat ja rikastuttavat jokaisen elämää yksilöllisesti.

Keskeisiä työkaluja ovat tietoisuustaitoharjoitukset, joiden tarkoituksena on auttaa luopumaan taistelusta sisäisiä kokemuksia vastaan. Ajatuksena on, että mitä enemmän yrittää päästä eroon ajatuksista ja tunteista, jotka kokee ahdistavina tai häiritsevinä, sitä sitkeämmin ne ovat mielessä. Harjoitusten avulla on tarkoitus opetella kohtaamaan vaikeatkin ajatukset ja tunteet avoimemmin, hyväksyvämmin ja myötätuntoisemmin.

Seksuaaliterapeuttina koen HOT:n työkalut ja keskeiset periaatteet erittäin hyödyllisiksi. Olen kokeillut erilaisia työkaluja ja tehtäviä asiakkaiden kanssa työskennellessä.

Käytän myös erilaisia mindfulness ja mielikuvaharjoituksia jokaisen asiakkaan kanssa osana terapiaa. Tapaamisten aikana olen pyrkinyt muutenkin käyttämään tietoisen hyväksyvän havainnoinnin periaatteita. Pysähtymällä hetkeen, ajatuksen tai tunteen äärelle. Tietoiseksi tekemällä, sanoittamalla, antamalla tunteille ja ajatuksille tilaa.

Kiitos, upeat harjoitusasiakkaani!

On jo yllättäen vierähtänyt puolisen vuotta siitä, kun hain oppaan kautta harjoitusasiakkaita terapiaopintoihin liittyen. Sain paljon vastauksia, enkä ikävä kyllä pystynyt kaikkia ottamaan asiakkaaksi. Kyselyitä tuli myös myöhemminkin. Tämä kertoo mielestäni siitä, kuinka moni on jäänyt yksin vulvodynian kanssa.

Vulvodynia on asia, josta ei joka kahvipöydässä keskustella. Moni salaa asian myös läheisimmiltä ystäviltään. Tämä on kovin surullista. Vulvodyniaan liittyvän tuskan ja ahdistuksen jakaminen olisi jaksamisen kannalta erityisen tärkeää.

Vulvodyniasta jotain ymmärtävien terapeuttien merkitys on suuri. Otan tulevan tehtäväni seksuaaliterapeuttina vakavasti. Sydämen asianani ovat vulvodyniaa sairastavat. He, joita vieroksutaan ja pidetään niin vaikeina ja hankalina apua hakiessaan. Vaikka joukkona heitä yhdistää monet asiat, jokaisen oma tarina on uniikki ja tärkeä. Tieto siitä ettei ole yksin ja että on lukemattomia muitakin samoista oireista kärsiviä on hyvin tärkeä ja lohdullinen. Silti jokaisella on oma, täysin yksilöllinen kokemuksensa. Sen sanoittaminen ja prosessoiminen on tärkeä osa terapiaa.

Haluan kiittää sydämestäni❤️ jokaista upeaa, ihanan erilaista ja uniikkia asiakastani, jonka kanssa minulla on ollut ilo työskennellä koulutukseni aikana. Olen oppinut jokaiselta paljon. Ja jokainen on edesauttanut osaltaan minua tässä mielettömän hienossa oppimisprosessissa. Olette olleet korvaamattomia. Uskon ja toivon olevani parempi terapeutti teidän ansiostanne.

Kiitos!

Nyt seksuaaliterapiaan!

Vähän aikaa sitten kerroin mahdollisuudesta osallistua seksuaaliterapiaan kanssani osana terapeuttiopintojani. Terapia on minulle harjoittelua tulevaa ammattiani varten. Terapiasuhde osallistuvien kanssa on aito ja luottamuksellinen. Tarkoituksena on asiakkaan tarpeiden mukaisen terapiaprosessiin läpivieminen. Terapia on maksutonta.

Tapaamisia on 2-4 kertaa kuukaudessa noin kymmenen kertaa, tarpeen mukaan enemmän. Tämä kaikki on sovittavissa ja räätälöitävissä asiakkaan toiveiden mukaan. Tapaamiset ovat iltaisin viiden jälkeen Helsingin Vallilassa.

Jos kiinnostuksesi heräsi, ota yhteyttä minuun sähköpostitse (niini@vdopas.com) ja kerro itsestäsi ja tilanteestasi. Otan sinuun yhteyttä, kerron lisää terapiasta ja toivottavasti voimme aloittaa yhteistyön.

Vanutikkudiagnoosista

Niin sanottu vanutikkutesti on tuttu vestibulodyniadiagnoosin saaneille. Siinä on tarkoitus arvioida kosketuskivun määrää emättimen eteisen kipupisteissä. Entä jos kipupisteitä ei ole, mutta muut vestibulodynian diagnostiset kriteerit täyttyvät? Jääkö diagnoosi saamatta? Onko vanutikkutesti luotettava ja riittävä väline diagnoosin tekemiseen?

Vestibulodyniaan liittyvää kipupisteajattelua haastaa uusi alustava tutkimushanke, jossa 54:lle vestibulodyniaa sairastavalle naiselle tehtiin strukturoitu fyysinen tutkimus, jossa arvioitiin sekä limakalvoihin liittyvää kipua että lantionpohjalihaksiston arkuutta. Limakalvoihin liittyvää kipua arvioitiin sekä emättimen eteisen ylä- että alaosasta vanutikkutestillä. Lihaskipuja arvioitiin painamalla emätintä ympäröivää lihaksistoa (häpyluu-peräsuolilihas ja perineumin alueen lihaksisto) sisätutkimuksessa. Naiset myös arvioivat yhdyntään liittyvää kipua asteikolla 0-100. Todettiin että niillä, joilla oli enemmän lihasarkuutta, oli myös voimakkaampaa yhdyntäkipua ja limakalvojen kipupisteet eivät niinkään liittyneet voimakkaaseen yhdyntäkipuun.

Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että limakalvoihin (emättimen eteisessä) keskittyvät tutkimukset, kuten vanutikkutesti, ei pelkästään riitä arvioimaan vestibulodyniassa esiintyvää kipua. Lihaksistolla näyttäisi olevan suuri merkitys nimenomaan yhdyntäkivussa.

Asianmukainen fysioterapia ja kaikenlainen lantionpohjalihaksistoon liittyvä rentoutus ja venyttely sekä kehonhuolto ovat siis tärkeitä menetelmiä vestibulodynian hoidossa. Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin että vestibulodynian hoidossa saattaisi saada hyviä tuloksia kokeilemalla erilaisia menetelmiä kuten; myofaskiaalinen käsittely ja harjoittelu, pehmytkudosten manipulaatio, dry needling (triggerpisteakupunktio) sekä keskivartalon voimaharjoittelu (core, pilates).

Seksuaaliterapeuttiopinnot

Ilokseni voin kertoa, että olen aloittanut seksuaaliterapeuttiopinnot Sexpolla. Opinnot ovat seksologian erikoistumisopintoja ja jatkavat siitä, mihin seksuaalineuvojakoulutuksessa jäätiin.

Koulutuksessa saadaan valmiuksia käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä terapeuttisen työprosessin avulla yhdessä asiakkaan kanssa. Tarkoitus on perehtyä syvemmin seksuaalisuuteen sen eri ilmenemismuodoissa ja erilaisten parisuhde- ja seksuaaliongelmien hoitoon. Erityisesti käytännön työotteen kehittäminen on koulutuksen tärkeintä antia.

Toivon että, opintojen jatkuessa voisin myös jakaa sen antia teidän kanssanne, täällä blogin puolella. Lupaan yrittää aktiivisemmin kirjoitella oppaaseen kaikenlaisesta asiaan liittyvästä.

Aion tulevaisuudessa jatkaa vulvodynian parissa työskentelyä. Tarkoitukseni on suuntautua erityisesti hoitamaan asiakkaita, joilla on vulvodynia. Toivon, että voin kehittyä ja oppia palvelemaan vulvodyniaan sairastuneita parhaalla mahdollisella tavalla.

Opiskelun edetessä teillä, rakkaat lukijat, on mahdollisuus auttaa minua tässä prosessissa, kun ryhdyn harjoittelemaan terapiatyöskentelyä asiakkaiden kanssa. Tarjoan mahdollisuuden osallistua ilmaiseen seksuaaliterapiaan mahdollisimman monelle mukaan ilmoittautuneelle, jotka ovat valmiita sitoutumaan seksuaaliterapeuttiseen työprosessiin.

Ilmoittautuminen tapahtuu myöhemmin ja kerron siitä lisää hyvissä ajoin. Minuun voi jo ottaa yhteyttä jos sinulle heräsi kysymyksiä asiaan liittyen: niini@vdopas.com

Lue lisää seksuaaliterapiasta

Mitä seksuaaliterapia on ja miten se voi auttaa sinua?

Seksuaaliterapiassa käsitellään monenlaisia seksuaalisuuteen vaikuttavia tai siihen liittyviä asioita ja ongelmia pääasiassa keskustelemalla aiheeseen perehtyneen terapeutin kanssa. Käynnit voivat olla yksilö- tai parikäyntejä, usein sekä että. Seksuaaliterapiaan voi hyvin tulla myös henkilöt, joilla ei ole parisuhdetta tai aktiivista seksielämää. Tavoitteena on vaikuttaa positiivisesti yksilön omaan seksuaalisuuteen ja auttaa parantamaan hänen elämänlaatuaan.

Terapiassa hyödynnetään erilaisia lyhytterapeuttisia viitekehyksiä (mm. ratkaisukeskeinen, narratiivinen, HOT, psykodynaaminen ja MBSR) ja sovelletaan psykoterapeuttisia menetelmiä hyvinkin joustavasti ja asiakkaan tilanteeseen sopivasti. Apuna käytetään kaikenlaisia menetelmiä: valokuvia, piirtämistä, musiikkia, Mindfulness- ja rentoutusmenetelmiä ja kehollisia harjoituksia.

Seksuaaliterapiaa voi tarjota koulutuksen käynyt seksuaaliterapeutti. Seksuaaliterapeutiksi voi kouluttautua henkilö, jolla on soveltuva pohjakoulutus (mm. sosiaali- ja terveysala, opetusala) ja joka on suorittanut seksuaalineuvojan pätevyyden. Luotettavaa seksuaaliterapiakoulutusta tarjoavat Suomessa esimerkiksi Sexpo-säätiö, Väestöliitto ja ammattikorkeakoulut. Koulutus on maksullista. Opintojen laajuus on kokonaisuudessaan 60 op. (n. 2 vuotta).

Käyntejä on yleensä kerran viikossa tai harvemmin. Terapiajakso kestää noin kymmenestä kerrasta maksimissaan pariin vuoteen.

Seksuaaliterapiassa tutustutaan omaan seksuaalihistoriaan ja pyritään luomaan yhteyttä omaan seksuaaliseen minäkuvaan, vahvistetaan omia voimavaroja ja pyritään terveiden rajojen määrittelyyn. Seksuaaliterapiassa pyritään myös löytämään jokaiselle toimivia selviytymis- ja ratkaisukeinoja.

Terapiassa käsitellään yksilön seksuaalihistoriaa joko laajemmin tai suppeammin riippuen käyntien syystä. Yhdessä määritellään hoidon tavoitteet ja työskentelytavat. Terapeutti antaa yleensä kotitehtäviä tapaamisten väliajoiksi. Tarkoitus on saada aikaan pysyviä muutoksia.

Seksuaaliterapeutin vastaanotolla voi pohtia hyvinkin monenlaisia seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai ongelmia: seksuaalista identiteettiä, erilaisia toiminnallisia ongelmia (yhdyntäkivut, vaginismi, haluttomuus, kiihottumisvaikeudet, erektiohäiriöt, herkkä siemensyöksy, orgasmivaikeus), pettämisen aiheuttamat seksuaaliongelmat ja halujen kohtaamattomuus parisuhteessa.

Usein vulvodyniasta kärsivillä on voimakas huonommuuden tunne ja syyllisyydentunteita, koska eivät voi ” antaa seksiä” seksikumppanille. Oma seksuaalisuus jää toisarvoiseksi. Kivuliaat yhdyntäkokemukset jäävät usein kummittelemaan mieleen ja niiden luonnollisena seurauksena seuraa usein haluttomuutta, jopa ahdistusta ja pelkoa kaikenlaista seksuaalisväritteistä kohtaan. Yhdyntä saa kohtuuttoman suuren merkityksen oman nautinnon kustannuksella. Kipujen ja tulehdusten ristiaallokossa kaikenlainen seksiin liitettävä koetaan uhkaavana. Lääkäreiden, hoitajien ja fysioterapeuttien vastaanotolla saa taas kokea omien rajojen ylityksiä ja ymmärtämättömyyttä, kosketuksia ja kopelointia, jotka tuottavat kipua ja häpeää.

Vulvodyniaa sairastava joutuu aikamoiseen mankeliin, usein jo hyvin nuorena. Voiko oma seksuaalisuus kasvaa ja kukoistaa näissä olosuhteissa?

Seksuaaliterapiassa vulvodyniaa sairastava voi turvallisessa ja ymmärtävässä ilmapiirissä perehtyä omaan seksuaalihistoriaan ja pohtia omaa seksuaalisuutta. Vulvodyniaan perehtynyt seksuaaliterapeutti voi myös antaa käytännön tietoa, ohjeita ja neuvoja joilla on suuri merkitys vulvodynian kanssa kamppailevalle. Hän voi antaa erilaisia harjoituksia ja tehtäviä, jotka tähtäävät parempaan toimintakykyyn. Paritapaaminen mahdollisen puolison kanssa voi auttaa purkamaan pariskunnan välille syntyneitä jännitteitä ja yhteiset tehtävät voivat auttaa paria saamaan syvemmän yhteyden toisiinsa. Jos vulvodyniaa sairastavalla on puoliso, tämän toiminta ja käyttäytyminen vaikuttaa voimakkaasti vulvodyniapotilaan pärjäämiseen. Tutkimusten mukaan puolison osallistuminen hoitoon parantaa hoitotuloksia ja lähentää pariskuntaa toisiinsa.

Älä ole hapan

Moni uskoo, että elimistön pH-arvo vaikuttaa suoraan terveyteen. Moni uskoo myös, että hapan elimistö on syypää suureen osaan nykyajan sairauksista, jopa syöpään.

Ravinnon ja nesteen pH-arvo voidaan mitata ja todeta onko se hapanta (pH 0-7), neutraalia (7) tai emäksistä (7-14). Elimistö polttaa ravinnon energiaksi. Tästä jää jälkeen palamisjätettä, ”tuhkaa”. Tämä tuhka voi olla hapanta tai emäksistä riippuen ravinnosta.

Ruoka-aineet voidaan jakaa palamisjätteen pH:n mukaan karkeasti kolmeen ryhmään:

  1. Hapanta tuhkaa tuottavat: liha, kana, kala, maitotuotteet, munat, viljat ja alkoholi
  2. Neutraalia tuhkaa tuottavat: luonnolliset rasvat, sokerit ja tärkkelykset
  3. Emäksistä tuhkaa tuottavat: hedelmät, marjat, vihannekset, pähkinät ja pavut

Se miten palamisjätteen pH-arvo vaikuttaa kehon sisällä, on kiistanalaista. Voiko hapan tuhka altistaa sairauksille ja emäksinen tuhka taas suojata niiltä? Voimmeko lisätä elimistön emäksisyyttä ja edistää terveyttä syömällä emäksistä tuhkaa tuottavaa ruokaa? Voisiko emäksinen ruokavalio parantaa vulvodyniaa?

Jokainen voi muodostaa asiasta oman mielipiteensä. Tarkastellaan ensin lyhyesti muutamaa elimistön toimintaan liittyvää tosiasiaa. Kehossa ei ole mitään yhtä pH-arvoa, vaan se vaihtelee suuresti eri osissa. Vatsalaukku on hapan (pH 2-3,5), veri on emäksistä (7,35-7,45), terve emätin on hapan (3,8-4,5) ja virtsan pH-arvo vaihtelee. Koska on elintärkeää että veri pysyy tarkoissa pH-arvoissaan, elimistö huolehtii siitä mm. poistamalla ylimääräisiä happoja virtsan mukana. Munuaiset tuottavat vetykarbonaatti-ioneja, jotka neutraloivat happoja verestä. Ionit sitoutuvat happoihin ja muodostavat hiilihappoa, jota hengityselimet ovat mukana poistamassa sekä vettä, joka poistuu virtsan mukana.

Koko elimistön emäksisyyttä tai happamuutta ei siis sinänsä ole käsitteenä olemassa. Auttaisiko elimistön urakassa kuitenkin se, että kehoon tulisi vähemmän happoja eliminoitavaksi? Ehkäpä.

Emäksinen ruokavalio on terveyttä edistävä jo sen vuoksi, että se sisältää runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja muita kasvikunnan tuotteita. Se, että ne tuottavat vähemmän hapanta palamisjätettä munuaisten ja muiden elinten prosessoitavaksi on ehdottomasti hyödyllistä.

Ei ole todisteita siitä vaikuttaako emäspainotteinen ruokavalio vulvodyniaa parantavasti. Käytännön kokemukset puoltavat kuitenkin prosessoimatonta kasvispainotteista ruokavaliota myös vulvodynian hoidossa. Toisaalta joidenkin mielestä kannattaa välttää vihreitä, emäksisiä vihanneksia niiden sisältämien oksalaattien takia. Tärkeintä onkin että löydät itsellesi sopivan ruokavalion, joka saa sinut voimaan paremmin.

Tässä erään vulvodyniaa sairastaneen naisen kokemus emäksisen ruokavalion hyödyistä:

Osa 1

[videos file=”https://youtu.be/wQYkvX3mahg” width=”” height=””][/videos]

Osa 2

[videos file=”https://youtu.be/TX5osdVVw0A” width=”” height=””][/videos]

Vdopas uudistui

Alkuperäinen Vdopas valmistui seitsemän vuotta sitten kätilöopintojeni päätteeksi. Ajatus oppaan uudistamisesta on ollut mielessäni jo monta vuotta. Seksuaalineuvojaopintoni, jotka päättyivät tänä keväänä, antoivat tälle uudistustyölle vihdoin mahdollisuuden. Uusittu opas on näiden opintojeni lopputyö.

Halusin tehdä oppaasta helpommin luettavan ja selkeän. Lisäksi halusin uuteen oppaaseen enemmän käytännön tietoa ja vinkkejä, joita uudet osiot Hiivan hoito, Ruokavalio ja lisäravinteet, Mindfulness ja Hormonit ja ehkäisy sisältävät runsaasti. Aiheita, joita oli jo aiemmassa oppaassa, on päivitetty ja täydennetty. Kirjoitin myös erillisen osion Kumppanille. Uusi opas on toivottavasti myös miellyttävämpi silmälle, sillä lisäsin kuvia ja muutin oppaan ulkoasua.

Iso muutos entiseen, on oppaaseen lisätty Ajankohtaista-osio, joka on blogi-tyylinen. Blogissa julkaistaan mielipiteitä, vinkkejä, neuvoja, tuotetietoa sekä uutta tutkimustietoa vulvodyniaan liittyvistä ja sivuavista aiheista. Tarkoituksena on myös tuoda esiin vulvodynian kanssa kosketuksissa olevien ihmisten kokemuksia ja ajatuksia Vieraskynä-kirjoituksina. Niissä voi kuka tahansa kiinnostunut tarjoutua kertomaan oman tarinansa tai jakamaan tietämystään. Kirjoituksen voi myös julkaista nimimerkillä.

Keskustelu ja kommentointi on keskitetty Osallistu-sivulle. Siellä voi käydä keskustelua ja jakaa kokemuksia muiden lukijoiden kanssa. Palautetta ja ehdotuksia oppaan kehittämiseksi voi myös antaa erillisellä lomakkeella.

Toivon että Te, rakkaat lukijat, löydätte uudesta oppaasta tarvitsemaanne tietoa ja apua. Yhdessä voimme parantaa vulvodyniasta kärsivien elämää täällä Suomessa.

Puskaa tai posliinia?

Ei sitä ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen, mutta karvoillakin voi olla väliä kun puhutaan vulvodyniasta. Joissakin ohjeissa ja vd-sivustoilla neuvotaan että alapään karvoituksen tulisi jättää au naturel, eli rehoittamaan luonnontilaansa. Ymmärtäähän sen toisaalta, että jos kaikenlaiset aineet ja hankaus sun muut aiheuttaa alapään ärsytystä, niin se että repii karvat juurineen juuri siltä alueelta jossa ongelmaa on voi tosiaan aiheuttaa ongelmia. Yhdessä ohjeessa sanottiin myös jotenkin kauniisti, että karvat ovat luonnollinen puskuri hankausta vastaan ja että ilma kiertää siellä karvojen lomassa paremmin kuin jos paikat ovat paljaat.

Ehkä tälläisten asioiden ajatteleminen tuntuu joistakin turhamaiselta ja turhalta. Jos kipu on tarpeeksi kova, kuka jaksaa pohtia paikkojen siisteyttä saatikka välittää siitä. Nykyään kuitenkin harva nainen on enää luonnontilassa, ja jo nuoret tytöt poistavat kaikki häpykarvat, joten uskon että karvojen poisto tai poistamattomuus on kyllä itse kullekin noussut esiin jossakin vaiheessa. Jotkut ovat saattaneet huomata konkreettisesti sen miten se vaikuttaa vd-oireisiin. Kaikenlaiset karvanpoistovoiteet (Veet jne.) ymmärtää varmaankin jättää sinne kaupan hyllyyn, mutta miten on sokeroinnin tai hunajapohjaisen vahauksen kanssa?  Voiko niitä käyttää? Voivatko ne pahentaa oireita? Ja onko karvoista tosiaan jotain konkreettista hyötyä vd:n kannalta? Tämä, kuten kaikki muukin vulvodyniaan liittyvä on ehkä yksilöllistä.

Nykyajan nainen saattaa olla niin ehdollistunut karvattomuuteen että kaikki muu tuntuu vieraalta. Monet ovat vahanneet alapään karvoitusta jo nuoresta lähtien. Oletteko muuten koskaan nähneet  70-luvun eroottisia elokuvia, jossa naisilla on kunnon puska. Eikö se näytäkin vieraalta? Toisaalta, vanhemman sukupolven mielestä nykyiset posliinit aikuisilla naisilla näyttävät varmaan vierailta, ehkä jopa epäterveiltä.

Mitä mieltä te olette  karvoista, poistaa vai ei poistaa? Miten kannattaa poistaa? Onko sillä merkitystä vulvodynian kannalta?