ENSITIETOA VULVODYNIASTA

Jos epäilet, että kärsit vulvodyniasta, ensimmäinen askel eteenpäin on asianmukaisen diagnoosin hankkiminen.

Koska vulvodynia on tauti, jonka syytä ei tarkkaan tiedetä, taudin diagnosoiminen voi olla vaikeaa. Monet vulvodyniasta kärsivät ovat joutuneet käyttämään paljon aikaa ja rahaa vaivojensa syyn löytämiseen. Monesti lääkäritkään eivät tiedä mistä vulvodyniassa on kyse. Onkin tyypillistä, että vulvodyniapotilaat tietävät itse vaivoistaan enemmän kuin useimmat lääkärit ja hoitajat. (19)

“Yleensä vaivastani ei tiedetty mitään eikä sitä ole ymmärretty. Vasta yksi terveyskeskuslääkäreistä lähetti minut Naistenklinikan vulvapoliklinikalle. Sitä edellisenä vuonna hän lähetti minut ultraäänitutkimuksiin, joilla ei tietenkään löytynyt mitään vikaa. minut on lähetetty ultraan monina muinakin vuosina, monien muidenkin lääkäreiden toimesta, lisäksi on otettu mm. klamydiakokeita. Mitään muita sairauksia ei ole löydetty, ja tutkimukset ovat yleensä jääneet siihen.”

Diagnoosin saaminen vaihteli tähän oppaaseen haastateltujen naisten mukaan noin puolesta vuodesta jopa yli 10 vuoteen.

Yleislääkärit harvemmin osaavat diagnosoida vulvodyniaa, minkä vuoksi onkin parempi kääntyä seksologiaan erikoistuneiden gynekologien puoleen. He ovat yleensä paremmin perillä vulvodyniasta ja sen diagnosoimisesta.

“Yleislääkärit eivät lainkaan ymmärtäneet mistä on kysymys. Minulle syötettiin yliaktiiviseen virtsarakkoon turhia antibioottikuureja. Kipujani vähäteltiin.”

Jos epäilet, että lääkäri tai muu hoitohenkilökunta ei tiedä vulvodyniasta riittävästi, kannattaa ottaa mukaan aiheeseen liittyvää materiaalia. Näin toimimalla levität myös tietoa eteenpäin.

“Kun en itse tiennyt vd:stä mitään ja yritin selvittää mikä minua vaivaa, koin että ongelmaani suhtauduttiin kunnallisessa terkkarissa halveksivasti ja väheksyvästi, kärsimättömästi. Yksityisellä ei halveksittu, mutta ei osattu auttaakaan, ja lohduttelu ‘kyllä se siitä, kipu vähenee kun siihen tottuu’ tuntui väheksyvältä. Sitten kun tiesin taudin olemassaolosta ja mennessäni gynekologille puhuin epäilyksistäni siitä että minulla olisi se, minuun suhtauduttiin vakavasti ja rohkaisevasti ja ymmärtäväisesti. Sekä hyvin asiallisesti.”

Jotta voit varmistua, että diagnoosi tehdään asianmukaisesti, on hyvä tietää, miten se tulee tehdä (15):

• Ensiksi lääkärin tulee selvittää keskustelemalla oireet, kivun laatu ja esiintyvyys
• Emättimen ulkonäkö tarkastetaan: onko punoitusta tai tulehduksen merkkejä?
• Tehdään erotusdiagnoosi, jolla suljetaan pois muista gynekologisista taudeista johtuvat oireet
• Emättimen kipupisteet kartoitetaan kostutetulla vanutikulla. Lääkäri painaa vanutikulla kevyesti emättimen eteisen eri kohtia. Tyypillisesti vanutikkutesti osoittaa vestibuliitin osalta terävää kipua tietyissä pisteissä (5, 6, 7). Essentiaalisessa vulvodyniassa kipu ei paikallistu pelkästään emättimen eteiseen, vaan vanutikun kosketus saa aikaan kiputuntemuksen koko ulkosynnyttimien ja emättimen alueella ja/tai sen ulkopuolella

Muista, että voit kieltäytyä papa-näytteen ottamisesta tai sormin tehtävästä sisätutkimuksesta, sillä ne eivät aina ole diagnoosia varten välttämättömiä tutkimuksia. Joissakin tapauksissa päädytään kuitenkin ottamaan papa-näyte tai emättimen kudoksen koepala, jotta voidaan varmuudella sulkea pois muut mahdolliset taudit tai syyt. Keskustele lääkärisi kanssa kyseisten tutkimusten tarpeellisuudesta sinun tapauksessasi. (15)

TÄSSÄ OSIOSSA:

• Hoitoon erikoistuneita tahoja