Suoritatko paranemista?

Miltä arkesi näyttää? Onko kalenterisi tupaten täynnä kaikenlaisia hoitoja ja tapaamisia? Akupunktiota, vyöhyketerapiaa, osteopatiaa, ravitsemusterapiaa, lääkärin tapaamisia, fysioterapiaa, seksuaaliterapiaa, joogaa, mindfulnessia, pilatesta… Onko jääkaappisi täynnä erilaisia superfoodeja ja erityisruokia? Valtaako erilaiset lisäravinnepurkit, öljyt ja voideputkilot kaappisi? Vietätkö aikaa tietokoneella etsimässä uutta parannuskeinoa? Tarkkailetko itseäsi ja oireitasi?

Tämä voi tietenkin sinänsä olla hyvä asia, sillä olemme useasti todenneet, että monesti kiputilojen taustalla on monia syitä, ja usein myös parhaiten tehoava hoitokin vaatii lähestymistavan, jossa kipua hoidetaan monin eri tavoin ja monialaisesti. Se että on aktiivinen ja tekee muutoksia arjessaan ja kokeilee erilaisia hoitoja voi olla voimauttavaa. Se voi tuoda toivoa ja uskoa parantumiseen. Jos itsensä hoitaminen kumpuaa aidosta rakkaudesta itseään kohtaan, se myös tehoaa paremmin. Se, että kuuntelee kehoaan, ja suhtautuu itseensä armollisesti ja hyväksyvästi on hyvä lähtökohta myös fyysiselle toipumiselle.

Miten sinä suhtaudut parantumiseen? Piiskaatko itseäsi jatkuvaan toimintaan? Kokeiletko kaikkea mahdollista? Soimaatko itseäsi jos et hyödy jostain hoidosta? Vihaatko kehoasi, joka ei suostu paranemaan, vaikka teet kaikkesi? Ruokitko mieltäsi netin ahdistavilla kauhutarinoilla, tai masennutko jonkun toisen parantumisesta, koska vertaat sitä omaan tilanteeseesi, ja mielestäsi alkaa vaikuttaa siltä että et vain parane, teit mitä vain. Tuomitset itsesi siitäkin. Olet huonompi kuin muut.

Mikä on sinulle kyllin hyvä tilanne? Vaaditko itseltäsi liikaa, liian pian? Tietenkin jokainen meistä haluaa voida mahdollisimman hyvin ja päästä kivuista kokonaan, mutta voitko iloita pienestäkin edistymisestä? Voi olla, että vulvodynian kehittyminen on ollut huomaamatonta ja salakavalaa, ja kestänyt vuosiakin tietämättämme. Voimmeko pakottaa itsemme parantumaan nopeammin kuin keho ja mieli antaa myöden?

Jos huomaat että kohdallasi alkaa näyttää siltä, että suoritat paranemista ja vaadit itseltäsi vain parhaan tuloksen, saattaisi olla aika pysähtyä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan, olethan joutunut todella ikävään tilanteeseen? Sinä et ole syypää siihen. Myötätunto ei ole sama kuin itsesääli, myötätunto on lohduttavaa, kannustavaa ja rakentavaa. Nyt, jos koskaan, sinua tulisi kohdella myötätuntoisen lempeästi ja rakkaudella. Anna itsellesi armoa.

Puskaa tai posliinia?

Ei sitä ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen, mutta karvoillakin voi olla väliä kun puhutaan vulvodyniasta. Joissakin ohjeissa ja vd-sivustoilla neuvotaan että alapään karvoituksen tulisi jättää au naturel, eli rehoittamaan luonnontilaansa. Ymmärtäähän sen toisaalta, että jos kaikenlaiset aineet ja hankaus sun muut aiheuttaa alapään ärsytystä, niin se että repii karvat juurineen juuri siltä alueelta jossa ongelmaa on voi tosiaan aiheuttaa ongelmia. Yhdessä ohjeessa sanottiin myös jotenkin kauniisti, että karvat ovat luonnollinen puskuri hankausta vastaan ja että ilma kiertää siellä karvojen lomassa paremmin kuin jos paikat ovat paljaat.

Ehkä tälläisten asioiden ajatteleminen tuntuu joistakin turhamaiselta ja turhalta. Jos kipu on tarpeeksi kova, kuka jaksaa pohtia paikkojen siisteyttä saatikka välittää siitä. Nykyään kuitenkin harva nainen on enää luonnontilassa, ja jo nuoret tytöt poistavat kaikki häpykarvat, joten uskon että karvojen poisto tai poistamattomuus on kyllä itse kullekin noussut esiin jossakin vaiheessa. Jotkut ovat saattaneet huomata konkreettisesti sen miten se vaikuttaa vd-oireisiin. Kaikenlaiset karvanpoistovoiteet (Veet jne.) ymmärtää varmaankin jättää sinne kaupan hyllyyn, mutta miten on sokeroinnin tai hunajapohjaisen vahauksen kanssa?  Voiko niitä käyttää? Voivatko ne pahentaa oireita? Ja onko karvoista tosiaan jotain konkreettista hyötyä vd:n kannalta? Tämä, kuten kaikki muukin vulvodyniaan liittyvä on ehkä yksilöllistä.

Nykyajan nainen saattaa olla niin ehdollistunut karvattomuuteen että kaikki muu tuntuu vieraalta. Monet ovat vahanneet alapään karvoitusta jo nuoresta lähtien. Oletteko muuten koskaan nähneet  70-luvun eroottisia elokuvia, jossa naisilla on kunnon puska. Eikö se näytäkin vieraalta? Toisaalta, vanhemman sukupolven mielestä nykyiset posliinit aikuisilla naisilla näyttävät varmaan vierailta, ehkä jopa epäterveiltä.

Mitä mieltä te olette  karvoista, poistaa vai ei poistaa? Miten kannattaa poistaa? Onko sillä merkitystä vulvodynian kannalta?