Kestääkö parisuhde vulvodynian?

”Laskeudun nyt

koko painollani sinun varaasi

hellitän sormi sormelta otteeni

ja retkahdan syliisi

tässä minä olen

näin raskas ajatuksineni

ja näin heikko omin avuin

mutta jos sinä kerran 

minua jaksat

saat nyt luvan

elämääni kantaa”

Sinun varaasi – Elina Salminen

 

Mitä parisuhteelle tapahtuu kun toinen sairastuu vulvodyniaan?

Rakkaussuhteet voivat olla tuskallisen vaikeita ilman minkäänlaisia lisärasitteitakin, miten mikään parisuhde voi kestää kun vulvodynia astuu mukaan kuvaan?

Epämääräisiä oireita ja kipuja, kipuja yhdynnässä, haluttomuutta, läheisyyden välttelyä, masennusta, ahdistusta, menettämisen pelkoa, mustasukkaisuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta… Kyllä, vulvodynia voi aiheuttaa kaikkea tätä. Turha sitä on kieltää.

Kun puoliso sairastuu, mihin tahansa sairauteen, se on mullistus ja haaste parisuhteelle. Se saattaa vääristää suhteen dynamiikan, ja vaatia myös toiselta osapuolelta huomattavia ponnistuksia. Sitä kuormittavampaa se on, mitä kauemmin se kestää. Kun sairaus on sellainen, että hoitokaan ei takaa sataprosenttista paranemista, eikä kukaan tiedä kuinka kauan oireiden helpottumiseen menee, tilanne on ymmärrettävästi erityisen kuormittava.

Tutkimuksiin osallistuneista yhdyntäkivuista kärsivistä naisista 61% kertoi että heidän sairautensa vaikutti siihen kuinka läheisiä he kokivat voivansa olla niiden kanssa joita he rakastivat. 44% oli sitä mieltä että se vaikeutti kiintymyksen osoittamista. 85% sanoivat että se vaikeutti heidän seksielämäänsä. 56% naisista oli lakannut kokonaan harrastamasta seksiä kumppanin kanssa. 21% kokivat stressin lisääntyneen parisuhteessa.

Jotkut parisuhteet eivät kestä näitä paineita.

 

Onko kaikki vulvodynian syytä?

Joskus vulvodyniasta tulee kaikkien parisuhdeongelmien syntipukki, ja sen niskoille sälytetään kaikki parisuhteeseen liittyvät ongelmat. ”kaikki olisi hyvin, jos… pystyisimme harrastamaan seksiä”  ”kaikki olisi hyvin, jos minulla ei olisi näitä kipuja”

Kaikki parisuhteen vaikeudet eivät kuitenkaan johdu vulvodyniasta. Joskus sairastuminen voi tuoda esiin parisuhteessa jo aiemmin piilleet ongelmat.

Sairastuminen voi myös aktivoida aiemmat haudatut kiintymyssuhde-haavat, jotka liittyvät varhaisiin kiintymyssuhteisiin ja aikaisempiin rakkaussuhteisiin. On hyvä, jos pystyy tiedostamaan miten aikaisempiin kiintymyssuhteisiin liittyvät haavat vaikuttavat siihen miten kokee tilanteen nyt. Tässä voi tarvita ammattiapua.

Kannattaa pyrkiä realistisesti tarkastelemaan sitä miten sairaus vaikuttaa nykyiseen suhteeseen. Avoin puhuminen tilanteesta ja parisuhteen tilasta on tärkeää.

Kriisinkin keskellä parisuhteen osapuolet ovat vastuussa omista tunteistaan. Toisen ajatuksia ei pitäisi joutua arvailemaan, eikä odottaa toisen olevan ajatusten lukija.

 

Puoliso, oletko liian ymmärtävä?

Usein vulvodyniaan sairastuneen puoliso yrittää tukea sairastunutta ylitulkitsemalla toisen viestejä ja olemalla erityisen hienovarainen ja ymmärtävä. Varsinkin seksiin liittyen. Tämä voi yllättäen toimia päinvastoin kuin voisi ajatella.

Tutkimustietoon nojaten ollaan jo kauan oltu tietoisia siitä hieman hämmentävästä seikasta, että parisuhteissa, joiden toinen osapuoli kärsii jonkinlaisesta kroonisesta kivusta, puolison ymmärtävä ja huolehtiva suhtautuminen voi vaikuttaa niin, että kipua kokeva osapuoli kokeekin kivun voimakkaammin. Hän ikäänkuin antaa kivulle enemmän tilaa, keskittyy siihen enemmän. Kipu ottaa suuremman roolin.

Tämä on huomattu myös vulvodyniaan liittyen. Naiset jotka kuvaavat puolisoitaan ymmärtäviksi ja kilteiksi raportoivat selkeästi enemmän ja voimakkaampaa kipua, kuin naiset joiden puolisoilla on ollut neutraalimpi suhtautuminen kipuun.

Mitä ihmettä?!

Pitääkö puolisoiden lopettaa olemasta ymmärtäviä ja kilttejä?

Ei tietenkään. Se, miten ilmaisee välittämistään ja tukeaan puolisolle on sen sijaan tärkeää.

Se pysyykö positiivisena, ja tukeeko puolisoa keskittymään elämässä oleviin hyviin asioihin kivun keskellä on tärkeää. Näkeekö toisen heikkona ja uhrina jota tulee paapoa vai vahvana naisena joka on sairastumisestaan huolimatta tasavertainen kumppani. Joku, jonka kanssa taistellaan yhdessä parantumisen puolesta.

Sairastunut saattaa tarvita enemmän tukea ja ymmärrystä, mutta liiallinen ”ymmärtäminen” voi vahvistaa sairastuneen identifioitumista sairauteen ja kipuun. On hyvä muistaa, että hän on paljon muutakin. Muutakin kuin vulvodyniaa sairastava nainen.

Molempien on tärkeää pitää huolta omasta elämästään ja välttää uhriksi heittäytymistä. Kumppanin on myös tärkeää pitää kiinni omasta elämästään.

Ei saisi jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita siksi, että toinen on sairastunut.

 

”Voitko rakastaa minua?”

Kummankin ydintarpeiden ymmärtäminen auttaa myös suhteen parantamisessa. Ydintarpeita voivat olla esimerkiksi rakkauden tunnustukset sanoin tai teoin, kosketus tai kehuminen.

Toiselle tärkeä tarve parisuhteessa voi olla toiselle yhdentekevä. Tarpeista on siksi tärkeää puhua ihan konkreettisesti. Aika ajoin on hyvä kysyä toiselta mitä hän tarvitsee ja toivoo sinulta juuri nyt. Ja itsekseen on hyvä pohtia tarkkaan, mitä kumppaniltaan toivoo ja tarvitsee voidakseen kokea olevansa rakastettu.

”Onko jotain mitä häneltä kaipaan juuri nyt?”

Avoimuus, kiinnostus toisesta, kysyminen ja kuunteleminen ovat hyvän suhteen peruspilareita. Kyky olla haavoittuva toisen edessä, näyttäytyä ikään kuin riisuttuna ja alastomana, on jokaisen suhteen koetinkivi. Ytimessä on kysymys, joka jokaisen on pelottavaa kysyä:

”Tässä minä olen. Voitko rakastaa minua tällaisena?”

Opetelkaa kertomaan toisillenne, miltä teistä tuntuu. Sairastuneen kumppanin on erityisen tärkeää saada kertoa ajoittaisesta turhautumisen ja avuttomuuden tunteista, ilman että siitä syntyy turhaa draamaa. Jos myös vaikeista tunteista on mahdollista puhua, ilman että kumpikaan menee puolustuskannalle se auttaa luomaan avoimen ja läheisen suhteen, joka itsessään on valtava voimavara kivun kanssa selviytymiseen.

Yleensä sairastuminen aiheuttaa jonkinasteisen kriisin elämässä. Usein käy myös niin, että elämän tarkoitus päivittyy kriisin keskellä. Siinä piilee aina kasvun mahdollisuus.

Sairastuminen voi jopa olla mahdollisuus parempaan suhteeseen. Mutta se vaatii sitä, että on avoin muutoksille.

Muutoksen keskellä on tärkeää puhua ensisijaisesti omalle kumppanille, mahdollisesti ammattiauttajalle ja aina jos se on mahdollista, vertaistukihenkilölle.

Lähteet:

Koska tuuli kuiskii: Elina Salminen

Ota kipu haltuun: Helena Miranda

When sex hurts: Goldstein, Pukall, Goldstein

Sairastuminen voi tuoda kriisin parisuhteeseen

Irti suorittamisesta ja syyllisyydestä – armollisuutta vulvodynian kanssa

Suorittaminen ja syyllistäminen – lisätaakkoja sairastuneelle

Taas kivut leimahtivat. Minun olisi pitänyt jo pystyä parantamaan itseni. Minun olisi pitänyt meditoida enemmän. Olen huono ystävä, kun valitan kivusta koko ajan.

Kuulostaako tutulta?

Vulvodyniaa sairastaville on surullisen tavallista syyttää itseä vulvodynian puhkeamisesta ja oireiden jatkumisesta. Koska vulvodynian hoitoon kuuluu paljon itsehoitoa, voi tuntua, että paraneminen ja kipujen hellittäminen ovat oman tekemisen tulosta. On helppo katsoa itseään peilistä syyttävin silmin, kun vaivat eivät tunnu hellittävän.

Saattaa tuntua, että kipu ja sairaus ovat asioita, joita vastaan tulisi taistella, ja oireiden jatkuminen on merkki epäonnistumisesta.

Tällainen suhtautuminen kuitenkin aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelkästään kipu voi saada sinut vihaamaan omaa kehoasi, vaikka tekisit parhaasi.

 

Miksi ruoskimme itseämme parantumaan

Nykyään korostetaan paljon positiivisen ajattelun voimaa. Myönteisen elämänasenteen sanotaan auttavan myös fyysisistä sairauksista toipumisessa. Sairastunut voi kokea että häntä syyllistetään negatiivisista ajatuksistaan, ja että hän on itse syypää sairastumiseensa. Että, jos hän vain ajattelisi positiivisemmin, hän paranisi.

Kukaan ei saa sairauksia ajattelemalla väärin, eivätkä sairaudet ole rangaistuksia elämässä tehdyistä virheistä. Sinä satuit sairastumaan ja se on todella epäreilua. Turhautuminen ja viha on normaaleja tunteita ja ne on hyvä tiedostaa ja kohdata. Niin sanotuista negatiivisista tunteista ei kannata tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Mitkään tunteet eivät ole vääriä tai pahoja, ne ovat tunteita. Sinä et voi pakottaa ajatuksiasi ja tunteitasi tiettyyn muottiin.

Sinua saa v*****aa kun olet saanut ristiksesi vulvodynian. Voit kokea todella synkkiä tunteita, raivoa ja vihaa tästä elämän pienestä kierrepallosta. Tärkeintä on kuitenkin, että et käännä noita tunteita itseäsi kohtaan. Sinä et ole aiheuttanut tätä itsellesi. Etkä voi ruoskia itseäsi parantumaan vaatimalla itseltäsi täydellistä suoritusta.

Voit olla varma, että jokainen vulvodyniasta parantunut on kokenut vastoinkäymisiä. Hekin ovat mokailleet ja väsyneet. He eivät ole suoriutuneet täydellisesti ja ansainneet kivuttomampaa elämää erinomaisella suorituksella. Hekin ovat olleet epätoivoisia ja pelänneet, että elämän parhaat vuodet ovat nyt ikuisesti takanapäin. Ja silti he ovat voineet parantua.

 

Näin voit oppia olemaan armollisempi itsellesi

Armollisemman elämänasenteen opetteluun on monia tapoja. Monilla auttaa mindfullness- eli tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Eräs suositeltava kirja on Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen.

Myös NiinIloa-terapiassa opetellaan tapoja, kuinka voisit suhtautua lempeämmin itseäsi kohtaan samalla, kun aktiivisesti hoidat itseäsi.

Tässä on myös lista tärkeistä asioista, jotka kannattaa muistaa, kun podet syyllisyyttä ja kaikki tuntuu synkältä.

  • Opettele tunnistamaan kielteiset ajatukset. Sanoita havaintosi: ”Huomaan, että nyt ajattelen, että kipuni johtuu siitä, etten viime viikolla meditoinut joka päivä, ja että olen niin laiska, etten ansaitse paranemista.” Tällä tavoin voi ottaa etäisyyttä tunteisiin ja ajatuksiin. Näin vähennät ajatusten valtaa sinuun.

 

  • Hyväksy tilanne ja kipu. Se ei tarkoita, että pitäisit siitä tai että kipu ja ahdistus olisivat hyviä asioita. Ne ovat aitoja tunteita, ja saat tuntea ne. Älä kuitenkaan yritä pyristellä niitä vastaan tai tunne syyllisyyttä niistä.

 

  • Älä jossittele. Olisinko jo parantunut, jos olisin tehnyt jotain toisin? Olisinko koskaan sairastunut? Tällainen ajattelu on inhimillistä, mutta niin kovin hyödytöntä. Mennyt on mennyttä. Keskitä energiasi tähän hetkeen.

 

  • Älä puhu itsellesi tavalla, jolla et puhuisi ystävällesi. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, joten älä loukkaa itseäsi. Se ei ainakaan tilannetta paranna. Tarvitset kaiken tuen ja lohdun, jonka vain voit saada. Myös itseltäsi.

 

  • Muista, ettet voi ennustaa tulevaisuutta. Vaikka kivut nyt olisivat voimakkaat, se ei tarkoita, että ne olisivat sitä ikuisesti. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joita emme voi ennustaa. Toivo on voimakas työkalu.

 

  • Sinä et ole syyllinen sairauteesi etkä oireisiisi. Jos mielesi hokee, ettet muka ole yrittänyt tarpeeksi tai että joku tekemäsi asia on aiheuttanut sairautesi, älä usko moista. Sairautesi taustalla saattaa olla monenlaisia monimutkaisia, ehkä myös geneettisiä tekijöitä, joihin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

 

  • Älä vertaile itseäsi muihin. Vulvodynia on hankala ja monimuotoinen sairaus. Jokin hoitomuoto voi auttaa yhtä, mutta ei lainkaan toista. Jos joku toinen on parantunut tietyllä hoidolla ja sinä et, et ole tehnyt mitään väärin. Älä myöskään vaivu epätoivoon, sinulle voi löytyä muita toimivia keinoja.

 

  • Et voi hoputtaa sairauttasi tai paranemistasi. Vulvodyniasta toipuminen on parhaimmillaankin pitkä ja mutkainen tie. Kärsivällisyys on vaikea hyve, mutta sen opetteleminen tukee paranemisprosessiasi. Ja huomioi, että tässä lukee opetteleminen, ei täydellisesti hallitseminen.

 

  • On täysin sallittua väsyä kaikkiin hoitoihin, lääkärissä ravaamiseen ja kaikenlaisiin pillereihin ja voiteisiin. Pidä hengähdystaukoja. Elä elämääsi. Yritä löytää jotain vastapainoa kaikelle sairastamiselle. Pienetkin ilon hetket auttavat jaksamaan. Ole niille vastaanottavainen.

 

Armollisuus ja hyväksyminen tuovat mielenrauhaa

Kuten sanottua, liian ankara ja itsekriittinen asenne lisää ahdistusta. Armollinen suhtautuminen on hyvin tärkeää oman jaksamisesi kannalta. Kipu ei ole pelkästään kehollinen asia, vaan myös mieli vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti kipu ja muut oireet tuntuvat. Sinun ei pidä ajaa itseäsi piippuun.

Sinun ei tarvitse pelätä, että jos et ole riittävän ankara itseäsi kohtaan, et yrittäisi parantua riittävästi. Olet ehkä tottunut suoriutumaan erinomaisesti erilaisista haasteista koulussa ja työelämässä. Olet ehkä vaatinut itseltäsi aina parasta suoritusta tilanteesta riippumatta. Nyt olisi kuitenkin aika muuttaa tämäntyyppinen toimintamalli. Ankaruudella ja vaativuudella ei ole paranemisprosessissa sijaa.

Armollisuus auttaa myös pääsemään irti häpeän tunteesta, joka liittyy intiimialueen kiputiloihin. Vaikka vaiva on kiusallinen, eikä siitä tee mieli puhua kahvipöydässä, ei sitä kannata hävetä. Siitä ei tarvitse puhua toitottaa kaikille, mutta älä häpeä sitä, että sinä sairastuit. Sinulle sattui tulemaan vulvodynia, jollekulle toiselle jotain muuta.

Muistakaa lempeys ja antakaa kehollenne ja mielellenne lupa parantua omaan tahtiin!

Vulvodyniaa sairastavat mukaan Endometrioosiyhdistyksen toimintaan? Käy vastaamassa kyselyyn!

Vulvodyniaa sairastavilla ei ole omaa yhdistystä Suomessa. Tämä on iso puute. Yhdistys, jossa on suunniteltua ja rahoitettua toimintaa, pystyisi ajamaan myös vulvodyniasta kärsivien asiaa ihan eri tavalla kuin tilanne tällä hetkellä on.

Vulvodyniaa sairastavat ovat eristyksissä ja yksin. On pelkästään joidenkin aktiivisten yksilöiden ansiota, että minkäänlaista tukea on tarjolla, kuten esimerkiksi vulvodynia-vertaistukiryhmän sähköpostilistalla. Kiitos heille, jotka ovat jaksaneet vastailla ihmisten viesteihin kaikki nämä vuodet. Auttaa, rohkaista ja neuvoa.<3

VDopas on nyt ollut olemassa 11 vuotta, ja sitä kautta monet ovat saaneet tietoa ja tukea. VDopas on kuitenkin vain yhden ihmisen varassa (allekirjoittanut) ja olen ensimmäinen myöntämään, että välillä minulla on (todella) pitkiä hiljaisia kausia, ja viiveitä viesteihin vastaamisessa. Varsinkin nykyään kun olen yrittäjä.

Olin siis riemastunut, kun kuulin että Endometrioosiyhdistys suunnittelee laajentavansa toimintaansa koskemaan myös muita ryhmiä, kuten vulvodyniaa sairastavat. Ohjattu toiminta, tuki ja tieto yhdessä osoitteessa, ja jo olemassa olevat foorumit sille, olisi asia, jota juuri kaipaisimme. Näkyvyyttä, aktiivisia ihmisiä ja että takanamme seisoisi yhdistys joka on ajanut ”kipusiskojemme” asiaa jo vuodesta 1999 lähtien.

Sinäkin voit olla mukana auttamassa – vastaa kyselyyn

Toimintaa ollaan parhaillaan suunnittelemassa, ja rahoitushakemusta laatimassa, joten Endometrioosiyhdistys toivoo nyt vulvodyniaa sairastavien omaa ääntä mukaan tähän. He ovat laatineet kyselyn, jonka tarkoitus on kartoittaa minkälaista toimintaa ja tukea vulvodyniaa sairastavat kaipaavat. Rahoituksen toteutuminen riippuu myös osittain siitä miten paljon kiinnostusta näyttää olevan. Joten nyt kaikki mukaan vastaamaan kyselyyn! Endometrioosiyhdistyksen ihana Elina kertoo kyselystä omin sanoin näin:

”Käytämme kyselyä laajenemisen perusteena rahoittajan suuntaan. Mitä enemmän  vastauksia siis on, sitä paremmat perusteet meillä on toiminnan laajentamiselle ja siihen tarvittavan rahoituksen saamiselle. Nyt tarvitsisimme siis vielä enemmän tukea vulvodyniaan liittyen! 

Kysely on avoinna ainakin 23.5. saakka, jätämme rahoitushakemuksen kuun lopussa.  Jos sinulla on tiedossa joku kanava jonne viestiä voisi välittää, linkkiä saa vapaasti jakaa.  Yhdistyksen laajenemisen ajatuksena on tarjota jokaiselle ryhmälle kullekin sopivaa toimintaa,  kyselyn avulla pyrimme myös kartoittamaan, minkälaiselta vulvodynia-potilaiden  potilasjärjestö näyttäisi? Kyselyyn vastaamalla voit siis myös pohtia, minkälaista  toimintaa voisimme juuri sinulle tarjota!

 Aurinkoista viikkoa! 

Terv. Elina Endometrioosiyhdistyksestä”

Klikkaa tästä kyselyyn

Voima sisälläsi – kivunhallintaa ja hyvinvointia joogaten

Hyvin pitkän tauon jälkeen täällä blogin puolella, haluan nyt aloittaa jakamalla hyvän uutisen.

Kun itse aloin joogaamaan, melko vastahakoisena vastarannan kiiskenä, toista vuotta sitten, olin skeptinen sen suhteen mitä hyötyä jooga voisi tuoda elämääni. ”Kaikki  joogaavat”, ja minähän olen erilainen. Ei se ainakaan voisi parantaa hyvinvointiani mitenkään laajemmin. Onneksi kuitenkin kokeilin, ja jotain siinä oli kun jaksoin jatkaa sitä. En ollut tähän mennessä elämääni vielä löytänyt sellaista liikuntamuotoa, jota olisin jaksanut jatkaa pidempään säännöllisesti. Liikunta oli mielessäni jotain jota piti tai pitäisi tehdä, ei keino tukea omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani.

Jotenkin kuitenkin tämän jooga-kokeilun aikana, mielessäni tapahtui pikkuhiljaa jonkinlainen muutos, ja fokus liikunnassa siirtyi tekemisestä kokemiseen. Kehon työstämisestä, kehossa olemiseen. Minusta on tullut paljon hyväksyvämpi omaa kehoani kohtaan. Ei tämä tapahtunut mitenkään dramaattisesti, jonkinlaisena oivalluksena, vaan pikkuhiljaa tekemällä, olemalla enemmän läsnä. En halua enää koskaan kokea sellaista liikkumista, jossa muokataan erillisiä kehonosia, ollaan ikään kuin itsen ulkopuolella tarkastelemassa omaa kehoa, työstetään sitä, moititaan sitä, eikä olla koskaan tyytyväisiä.

Kehoni ei ole täydellinen, enkä ole säästynyt kivuilta ja säryiltä. Vanha lonkka-vamma kummittelee tälläkin hetkellä tässä istuessani. Mutta olen rauhallisempi, hyväksyvämpi ja tiedostavampi. Olen myös oppinut hengittämään! En aikaisemmin koskaan oikein päässyt jyvälle siitä mitä syvähengitys, tai palleahengitys oikein on. Hengitykseen keskittyminen ei rentouttanut, vaan jännitti kehoa vain lisää. Rinnan ympärillä oli kuin vanne, joka esti hengityksen syventämisen. Ei se muuttunut hetkessä. Tämäkin on vaatinut harjoittelua ja itsemyötätuntoa. Palaamista hengitykseen kerta toisensa jälkeen. Ja hyväksyn senkin, että välillä tämä on todella vaikeaa, ja vanne kiristää taas.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin. Olemaan armollisempi, hyväksymään keskeneräisyyden ja puutteet. Minun ei tarvitse pyrkiä täydelliseen suoritukseen. En kilpaile kenenkään kanssa. Levottomuuteni, joka on minulla välillä ollut hyvin voimakasta, on vähentynyt. Saan olla keskeneräinen ja epätäydellinen.

Oman joogailun vakiintuessa, mieleeni nousi ajatus yhteistyöstä jooga-ohjaajan kanssa. Että voisimme koostaa jonkinlaisen kurssin tai workshopin vulvan/lantion alueen kivuista kärsiville naisille. Otin yhteyttä Hanna-Mari Niemiseen. Hän on jooga-ohjaaja ja doula, joka on keskittynyt restoratiiviseen, intuitiiviseen joogaan naisten parissa, keskittyen juuri lantion alueeseen ja raskaana-oleviin. Niin lähti liikkelle ajatus Voima sisälläsi – workshopista.

Voima sisälläsi – löydä kivunhallintakeinoja arkeesi

Kivun kanssa eläminen on kuluttavaa ja muuttaa arkea, sillä tällaisen intiimin kivun vaikutukset voivat olla hyvin kokonaisvaltaisia. Kun kamppailee kipujen kanssa on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista ja oppia kivunhallintakeinoja.

Voima sisälläsi- workshop on puolen päivän kurssi, jossa käsitellään monipuolisesti ja voimauttavasti itsehoitoa eri keinoin, ja tietenkin joogataan yhdessä! Tarkoituksena on auttaa sinua saamaan lisää keinoja kokonaisvaltaisen hyvinvointisi tukemiseen. Tapahtuma saattaa tarjota sinulle ensiaskeleet oman jooga-polkusi löytämiselle.

Voit oppia nauttimaan elämästäsi täysipainoisemmin ja löytämään itsestäsi uusia voimavaroja. Tule mukaan oppimaan lisää ja jakamaan kokemaasi!

Voima sisälläsi -workshopissa kätilö, kipuongelmien hoitoon erikoistunut seksuaaliterapeutti Niini Leppänen puhuu vulvodyniasta/ kipuongelmista ja niiden hoidosta sekä opastaa oman hyvinvoinnin tukemiseen holistisella otteella. Tarkoitus on löytää sinulle sopivia työkaluja kivunhallintaan ja itsesi hoitamiseen omassa arjessasi.

Joogaohjaaja Hanna-Mari Nieminen ohjaa lempeän, terapeuttisen joogaharjoituksen. Hanna-Mari on naisten lantion alueen joogaan monipuolisesti perehtynyt. Joogaharjoitus on suunniteltu kipuongelmaa silmälläpitäen, ja sopii myös sinulle, joka et ole koskaan joogannut! Osallistuaksesi sinun ei tarvitse osata tai tietää joogasta yhtään mitään – avoin mieli riittää.

Workshop järjestetään lauantaina 17.3. klo 12-16 FemiHealth Oy:n salissa, Kauppiaankatu 2, Helsinki. Tapahtuman hinta on 80€ ja mukaan mahtuu max 12 osallistujaa. Tiedustelut ja sitovat ilmoittautumiset niini.leppanen at gmail.com

Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Päivän tarkoituksena on myös luoda uudenlainen yhteistyön malli vulvan ja lantion alueen kivuista kärsiville, jotta voimme parhaalla mahdollisella tavalla auttaa naisia myös tulevaisuudessa.

NiinIloa VDterapia – toivoa ja keinoja taistelussa vulvodyniaa vastaan

Kärsitkö lantion alueen kivusta? Onko sinulla ehkä diagnosoitu vulvodynia? Mitä se merkitsee sinun elämässäsi?

Pitkäaikainen kipuongelma, jonka syyt eivät ole selkeästi tunnistettavissa, kuten vulvodynia, on monella tapaa kuormittava. Sen vaikutukset yksilön elämässä voivat olla hyvinkin kokonaisvaltaiset, ja se voi vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin fyysisen kivun lisäksi.

Asiakastyö ja pitkä kokemus vulvodynian parissa on opettanut minulle, että vulvodyniasta kärsivät kokevat monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Vaikutukset saattavat käsittelemättöminä kummitella jopa vuosienkin päästä, vaikka olisi fyysisesti parantunut.

Pelkästään jo kipu ja kivun pelko vaikuttaa voimakkaasti ja muokkaa ihmisen käyttäytymistä, ja jopa muovaa meidän aivojamme. Lisäksi kivun esiintymispaikka, joka vulvodyniassa on herkkä ja intiimi, vaikuttaa siihen miten siitä kärsivät kokevat itsensä.

Vulvodyniaan liittyy usein voimakkaita tunteita itseä kohtaan, huonommuuden ja viallisuuden kokemuksia, häpeää, syyllisyyttä, inhoa ja jopa vihaa. Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja luonnollisia kuormittavassa tilanteessa, mutta jos ne kohdistuvat itseen ja omaan kehoon, niillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Vulvodyniaan liittyviä tunteita ja vaikutuksia voi olla vaikea ymmärtää, käsitellä ja hyväksyä ilman apua.

NiinIloa on vulvodynian, yhdyntäkipujen ja lantion alueen kiputilojen hoitoon erikoistunut, seksuaaliterapia- ja asiantuntijapalvelua tarjoava yritys.

VDterapia on erityisesti vulvodyniasta kärsiville räätälöityä terapeuttista hoitoa. Hoidossa huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. VDterapia koostuu monipuolisesta patteristosta terapeuttisia ja terveydenhoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan kipuongelman taustalla oleviin ja sitä ylläpitäviin tekijöihin. Terapiassa käsitellään myös vulvodynian vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin ja parisuhteeseen.

Tutustu NiinIloa– palveluihin.

Asiakkaan kokemus NiinIloa VDterapiasta

Virva kertoo:

”VD vei minulta kontrollin tunteen omassa elämässäni, se rajoitti näkemystäni siitä mihin pystyn, ja nakersi uskoa tulevaisuuteen. Koin tämän hyvin ahdistavana. Häpeä liittyy vulvodyniaan voimakkaasti. Vulvodyniasta tuli iso möykky, johon oli melkein mahdoton saada otetta.

Hyödyin terapiasta! Se on vähentänyt ahdistuneisuutta, tuonut uskoa ja toivoa, sekä lisännyt iloa ja mielekkyyttä elämässäni. Koin saavani työkaluja/keinoja niiden asioiden hallintaan joihin voin vaikuttaa, ja apua niiden hyväksymiseen, joihin en voi vaikuttaa. Terapia auttoi avaamaan näkemystä itsestäni ja siitä mihin pystyn. Olen oppinut rakentamaan luottamusta itseeni ja siihen että voin päästää irti häpeästä.

Terapeuttina Niini on empaattinen, helposti lähestyttävä ja hänelle on helppo kertoa asioita. Suhde rakentui luottamukselle. Hän on hienotunteinen, mutta suorapuheinen. Hän ei oleta, eikä tee nopeita johtopäätöksiä vaan pyrkii kuuntelemaan ja olemaan kuulolla. Hän on rauhallinen, ja terapiassa syvennytään asioihin rauhassa.

Koin tärkeänä sen että terapeutilla on vankka kokemus vulvodyniasta. Niini oli myötäelävä ja hänellä on ymmärrystä ja henkilökohtaista kokemusta vulvodyniasta. Hän osasi pilkkoa asiat ymmärrettävästi, ja aihepiirit joita käsiteltiin keskittyivät asioihin mitä tarvitsin ja jotka olivat minulle tärkeitä.”

Tunnetko lantionpohjalihakset?

Lantion alueen kiputilojen, kuten vulvodynian, terminologiaa ja diagnosointikriteerejä tarkistettiin International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) järjestämässä erityiskokouksessa vuonna 2015. Yksi johtopäätöksistä oli ”vulvodynia ei ole tietty sairaus, vaan kokoelma useisiin (joskus päällekkäisiin) sairausprosesseihin liitettäviä oireita, jota voidaan parhaiten hoitaa yksilöllisesti valituin eri hoitokeinoin”.  Jokainen vulvodyniatapaus on yksilöllinen ja erilainen, mutta eräs yhteinen tekijä vulvodyniasta kärsivillä naisilla aiheuttaa kipua ja toiminnallisia rajoituksia: lantionpohjan lihasten häiriöt.

Jopa 85 %:lla henkilöistä, joilla on kipua lantion alueella, on myös kipuun liittyvää tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriötä. Vulvodyniasta kärsivillä naisilla on usein lantionpohjan lihasten epävakautta lepotilassa, heikko lihasten palautuminen supistuksen jälkeen, kohonnut lihasten lepotonus, heikentynyt kyky jännittää lihasta tai aktivoida lihasta nopeassa tahdissa. Naiset tiedostavat usein oman lantionpohjansa heikosti ja heillä voi olla vaikeuksia lihasten tahdonalaisessa rentouttamisessa.

Lihasten jännitystila voi aiheuttaa ja/tai ylläpitää yhdyntäkipua ja muita ärsytys- ja kipuoireita. Välillä voi olla vaikea arvioida onko kyseessä syy vai seuraus. Onko kipu aiheuttanut toimintahäiriötä lihaksissa, vai onko lihasten toimintahäiriö ollut ensin? Kuitenkin selkeä syy-seuraussuhde on havaittavissa siinä, että kipu lisää lihasten jännitystä, ja jännitys puolestaan lisää kipua. Esimerkiksi kivulias yhdyntäyritys tai liikkumiseen, paikallaan istumiseen tai tiettyjen vaatteiden käyttämiseen liittyvä ärsytys ja kipu aiheuttaa lihasten jännittymistä, lantionpohjan yrittäessä suojautua kipua vastaan, eli seurauksena on ikävä oravanpyörä, joka voi olla vaikea pysäyttää.

Tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriön taustalla olevia (mahdollisia) syitä:

  • Kohonnut lihasten lepotonus, joka on aiheutunut suojaavana reaktiona eri syistä johtuvaan kipuun (neuropaattinen, tulehduksellinen jne.)
  • Kohonnut lihasten lepotonus yleisesti (geneettinen taipumus)
  • Tahdonalainen tai/ja alitajuinen lantionpohjan jännittäminen reaktiona kipuun tai stressiin
  • Biomekaaniset tekijät (lonkkakuopan ruston repeämät, SI-nivelen toimintahäiriö, motoriset koordinaatio-ongelmat, toistuva rasittaminen, krooninen ummetus, ponnistamiseen ja synnytykseen liittyvät vauriot)
  • Sisäelimiin liittyvät somaattiset tekijät (gynekologiset sairaudet, IBS, emättimen tai virtsateiden tulehdukset)
  • Ääreishermoston tulehdus
  • Keskushermoston yliaktiivisuus/yliherkkyys

Yliaktiivisiin lantionpohjalihaksiin liittyviä tyypillisiä oireita:

  • Virtsateihin liittyvät oireet:  virtsaamispakko, virtsankarkailu, tiheävirtsaisuus, rakon tyhjentämiseen liittyvät ongelmat, ärsytysoireet, kipu
  • Suolistoon liittyvät oireet: ummetus, ulostamisvaikeus, kipu, muut toiminnalliset ongelmat
  • Dyspareunia: yhdyntäkivut
  • Kipua istuessa
  • Vulvan, välilihan, peräaukon ja/tai klitoriksen kutina, kipu (polttavat, pistävät, viiltävät tuntemukset)
  • Kyvyttömyys saada orgasmia tai kivulias orgasmi
  • Yliherkkyys tietyille vaatteille ja liikuntaan liittyvät ärsytys/kipuoireet

Lantion kiputiloihin liittyy siis usein virtsaamis- ja ulostamistoimintojen häiriöitä. Virtsarakon sulkevien lihasten kohonnut perustonus aiheuttaa yliaktiiviseen rakkoon liitettäviä oireita ja kipuja. Hypertoniset lantionpohjan lihakset ovat osaltaan vaikuttamassa esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymässä (IBS eli irritable bowel syndrome) tai muihin virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvissä ongelmissa, jotka ovat tavallisia vulvodyniasta kärsivillä.Vulvodyniaan liittyvä kipu saattaa säteillä laajalle alueelle häpyluun, häpyhuulien, virtsaputken, peräaukon ja välilihan alueelle. Lantion alueen kipu voi säteillä myös alavatsaan tai selkärankaan lantionpohjan rakenteita hermottavien segmenttien alueille.

Kunnossa olevat jäntevät ja joustavat lantionpohjan lihakset vaikuttavat oleellisesti seksuaaliseen nautintoon, sillä suurin osa emättimen kautta välittyvistä mielihyvän tunteista aistitaan lihasten ja faskioiden syvätunnon välityksellä. Lantionpohjan toimintahäiriöön liittyy yliaktiiviset lantionpohjalihakset ja joustamattomat lihaskalvot, mikä vaikuttaa monin eri tavoin myös seksuaaliseen tyytyväisyyteen.

Orgasmiin liittyvät kivut ja vaikeudet voivat johtua lihasten toiminnan häiriintymisestä. Normaalisti kiihottumisen aikana tapahtuu lihasten tahdonalaista jännittämistä joka lisää verentungosta, kostumista ja tunneherkkyyttä emättimessä ja lantionpohjan lihaksissa. Orgasmissa tapahtuu tahdosta riippumatonta supistelua, jonka seurauksena verentungos lantionpohjassa ensin vähenee ja sitten vähitellen katoaa lihasten rentoutuessa. Jos lihakset ovat jatkuvasti yliaktiiviset, tätä verentungoksen muodostumista ja katoamista ei pääse tapahtumaan. Seurauksena voi olla kipuja ja vaikeuksia sekä kiihottumisessa että orgasmin saamisessa. Naisilla, joiden lantionpohjan lihakset toimivat yliaktiivisesti, orgasmi voi olla kivulias ja epämukavat tuntemukset voivat jatkua pitkäänkin orgasmin jälkeen.

Lantionpohjan anatomiaa

Lantionpohjan lihakset toimivat vatsaontelon pohjana samalla tukien ja kannatellen lantion elimiä, virtsarakkoa ja -putkea, kohtua, emätintä sekä peräsuolta. Lihaksia tarvitaan normaalin ulostamisen, virtsaamisen, pidätyskyvyn, yhdynnän ja synnytyksen yhteydessä sekä antamaan vartalolle tarvittavaa tukea ja liikkuvuutta. Lantionpohjan lihasten ja sidekudosten läpi kulkevat naisilla virtsaputki, emätin ja peräsuoli. Kuten kaikkia luustolihaksia myös näitä lihaksia ympäröi sidekudoksinen faskia.

Lantionpohjan lihakset jaetaan kahteen lihaskerrokseen, pinnalliseen ja syvään. Pinnalliset lihakset tunnetaan myös lantion ala-pohjana (diaphragma urogenitale) Niihin kuuluvat Bulbospongiosus, Ischiocavernosus, ja Transversus Perineum lihakset ja virtsaputken sekä peräaukon sulkijalihakset. Nämä lihakset liitetään yleisesti vulvan kipusyndroomiin.

Syvempi kerros, eli lantion välipohja (diaphragma pelvis) koostuu Levator Ani lihasryhmästä (peräaukon kohottajalihas) ja Coccygeus lihaksesta (pieni häntälihas). Paksuimmillaan nämä kaksi lihaskerrosta ovat emättimen ja peräaukon välissä välilihassa (perineum). Lisäksi Obturator Internus- ja Piriformis lihaksilla on tärkeä rooli lantionpohjan toiminnassa. Lantionpohjan lihaksilla on erityinen toimintamekanisminsa, eikä lantionpohja ole koskaan täysin rentona, mikä auttaa pidätyskyvyn ylläpitämisessä mutta jolla on vaikutusta myös toimintahäiriön syntyyn ja hoitoon. Pelkästään Levator ani- lihaksen voimakas supistuminen voi sulkea emättimen, ja tehdä yhdynnästä mahdottoman (vaginismi).

Lantionpohjalihaksia hermottaa sakraalihermon juuret, häpyhermo, ja levator ani-hermo. Häpyhermo on tärkein vulvan alueen hermoista. Sen haarat hermottavat emättimen eteistä, osaa emättimestä, osaa virtsaputkesta ja peräsuolesta, peräaukon sulkijaa, välilihan aluetta ja emättimen limakalvoja. Se on ainutlaatuinen, toiminnaltaan monimuotoinen hermo, sisältäen sekä autonomisia hermosyitä, että tuntoon ja toimintaan liittyviä  komponentteja.

Seuraavassa artikkelissa pohditaan mitä voit itse tehdä lisätäksesi lantion alueen tuntemusta ja hallintaa. Ja mitä keinoja sinulla on hoitaaksesi lantionpohjaa parhaalla mahdollisella tavalla kotona ja arjessa, sen lisäksi että hakeudut lantion alueeseen erikoistuneen fysioterapeutin luo mahdollisimman pian.

Lähteet ja lisälukemista:

Fysioterapeuttiopiskelijoiden lopputyö

Pelvic Health & Rehab Center Blogi

Pelvic pain explained. What everyone needs to know: Stephanie A. Prendergast & Elizabeth H. Rummer.

Kiitos, Saara Aalto

Saara Aalto kertoi hiljattain Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kärsineensä vestibuliitista eli vulvan vestibuliittisyndroomasta (vestibulodyniasta). Se oli hyvin rohkeasti tehty. Ja haluan kiittää häntä siitä. Se tuo lisää näkyvyyttä tälle usein salassa ja häpeässä kärsitylle vaivalle. Se toi hyvin selkeästi esille sen, että kenellä tahansa voi olla vulvodynia. Sitä ei tarvitse hävetä.

Arvioiden mukaan 8-18% (noin joka kymmenennellä) naisista on vulvodyniaksi luokiteltavia oireita. Se on huima määrä. Kuvittele että olet raitiovaunussa, ja katselet kanssamatkustajia, vaunussa on enemmän kuin kymmenen naista, ja vieressäsi istuvalla tytöllä saattaa olla vulvodynia.

Sitä ei todellakaan näe päällepäin. Ja kuinka hiljaa he kärsivätkään. Usein jopa salaten asian kaikilta läheisiltäänkin. Tuntien nakertavaa syyllisyyttä siitä, että eivät ole ”normaaleja”. Vaan jotenkin viallisia, huonoja naisia, likaisia, kirottuja – kaikin tavoin vaan vääränlaisia. Kipu on kokonaisvaltaista.

Ihanaa siis Saara, kun astuit esiin. Kaikkien muiden hiljaa kärsivien puolesta.

Jos tunnistit itsesi Saaran kertomuksesta, tiedä ensinnäkin, että et ole yksin, et ole viallinen tai huono vain siksi että satuit, todella monen muun tavoin, sairastumaan vulvodyniaan.  Ja toiseksi, vulvodyniasta voi parantua. Se ei ole tuomio loppuelämäksi.

Mitä siis pitäisi tehdä? Hae apua. Älä kärsi hiljaa. Jos epäilet vulvodyniaa oireidesi perusteella, kannattaa ehdottomasti mennä lääkärille. Ensin pitää sulkea pois muut syyt. Vulvan ja lantion alueen kipuja voi esiintyä eri syistä.

Jos selkeää syytä ei löydy, saat diagnoosin vulvodynia. Se tarkoittaa että sinulla on ”vulvan kipua”, ei sen kummempaa. Sen perusteella missä kipua esiintyy ja milloin, voidaan myös määritellä kärsitkö paikallisesta vulvodyniasta tai yleistyneestä vulvodyniasta. Paikallinen vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua esiintyy selkeällä alueella, kuten emättimen aukolla tai eteisessä (vestibulum). Yleistynyt vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua on laajemmalla alueella. Sitten voidaan määritellä, onko kipu provosoitua vai spontaania. Provosoitu tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhdyntä laukaisee kivun, spontaanissa kivussa syy ei ole niin selkeä. Välimuotojakin on olemassa.

Hoito on monialaista. Hoitotiimiin kannattaa haalia monen alan ihmisiä. Asiaan perehtynyt lääkäri, fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti. Mahdollisesti myös muita hoitotahoja (ravitsemusterapeutti, akupunktiohoitaja tms.). Ja sinä itse. Sinä olet tärkein tiimin jäsenistä.

Ole aktiivinen hoitosi suhteen, ota selvää, tutustu itseesi (myös konkreettisesti kipualueeseen) ja pohdi sinun tilanteesi taustalla olevia syitä. Vain näin tekemällä voit parantua. Rakasta ja vaali itseäsi. Nyt tarvitset paljon myötätuntoa ja huolenpitoa, eritoten itseltäsi, mutta myös läheisiltäsi.

Vulvodyniasta voi selvitä. Älä anna periksi.

<3 Niini

NiinIloa on vulvodyniaan, yhdyntäkipuihin ja lantion alueen kipuihin erikoistunut, terapeuttista hoitoa tarjoava yritys. 

 

Vaginamonologi

Siinäpä on vaginaa, jos jonkinmoista. Mitä tunteita tämä kuva sinussa herättää? Vaivaantuneisuutta? Epämukavuutta? Surua? Vihaa? Ahdistusta? Uteliaisuutta? Kiinnostusta? Kateutta? Iloa? Ylpeyttä?

Entä sinun vaginasi? Onko se sinulle tuttu? Miltä se sinun silmiisi näyttää, ja miten sinä puhut siitä? Onko sillä nimi? Vai onko se sinulle joku epämääräinen ”alapää” tuolla jossain kehosi eteläpuolella, joka vielä kehtaa aiheuttaa ongelmia? Joku ruumiinosa, joka ei tuota sinulle muuta kuin harmia, ja jota jopa vihaat? Onko se asia, jonka olemassaolon haluaisit unohtaa ja kieltää?

Koet ehkä olevasi jonkinlaisessa salakavalassa sodassa sitä vastaan. Siitä on ehkä huomaamattasi tullut sinun vihollisesi. Tämä pahaenteinen vihollinen iskee äkkiarvaamatta, ja saa sinut joka kerralla pois tolaltasi. Rankaiseeko se sinua jostain laiminlyönnistä tai kaltoinkohtelusta? Mitä olet tehnyt ansaitaksesi tällaista kidutusta ja vittumaisuutta?

Edellisen kirjoitettuani mielessäni heräsi kysymys, miksi sana, joka aikaisemmin on ollut elinvoimaa ja hyvää onnea tuova, on nykyään alennettu kirosanaksi ja kuvaamaan ilkeyttä ja inhottavuutta. Vittusi on siis vittumainen ja vittuilee sinulle.

Vanhassa testamentissa huudettiin ”miekat vyöllenne miehet!” kun mentiin oikeamieliseen taisteluun pakanoita vastaan. Vulvodyniaan sairastuva saattaa kuulla kutsun ”miekat vyöllenne naiset!” ja ryhtyä vimmattuun taisteluun vääräoppista vaginaa kohtaan. Arsenaalina voidetta ja oitmenttia, pillereitä, pistoksia, kipusähköä, penslauksia, ja muita erilaisia hoitotoimenpiteitä ja tuotteita, tekoja ja tekemättä jättämisiä.  Mutta siellä se vain vittuilee.

Taistelun tuoksinassa on hyvä vetäytyä hetkeksi tarkastelemaan omaa taistelustrategiaa. Oletko taistelussa omaa kehoasi (ja vaginaasi) vastaan vai vulvodyniaa vastaan? Se, mitä tunteita vaginasi sinussa herättää, saattaa antaa vastauksen. Ota peili ja katso itseäsi (vitun vittua?). Huomioi tunteet ja ajatukset joita herää. Mitä ne sinulle kertovat?

Pystytkö näkemään vaginasi ainutlaatuisuuden (ei ole kahta samanlaista)? Voitko tuntea myötätuntoa ja hellyyttäkin vaginaasi (ja itseäsi) kohtaan? Näetkö vaginasi tärkeänä osana sinua, jonain joka kaipaa huomiotasi ja hoivaasi? Jos saat kiinni näistä tunteista, sinun ehkä helpompi nähdä, että vaginasi oireilu ei ole henkilökohtainen syytös ja sodanjulistus sinua kohtaan.  Te olette yhdessä joutuneet tähän ikävään tilanteeseen, johon kummatkin olette syyttömiä. Vulvodynian kaltaisesta vastustajasta selviytyy paremmin jos puhallatte yhteen hiileen ja kuunnellen toisianne. Se, mitä ajattelet itsestäsi ja miten suhtaudut kehoosi (niihin kaikkiin osiin) ei suinkaan ole mikään merkityksetön asia taistelussa vulvodyniaa vastaan. Yritä ymmärtää vaginaasi, ja suhtaudu siihen kärsivällisesti kuin temppuilevaan teini-ikäiseen. Antakaa toisillenne anteeksi laiminlyönnit ja väärinymmärrykset. Solmikaa rauha.

Hoitakaamme itseämme rakkaudella. Vaginaa (pimppiä, pimppaa, pimperoa, pillua, tussua, toosaa, mirriä, pindeä, pesää, piirakkaa, rasiaa, emätintä, häpyä, vulvaa, piparia, pimpsaa…) myös.

Vulvodyniaan, sairastumiseen, seksuaalisuuteen, kehollisuuteen  ja erinäisiin kehonosiin liittyvää ahdistusta, surua, syyllisyyttä, vihaa ja häpeää voi olla myös hyvä käsitellä seksuaaliterapiassa.

Vulvodynia – mitä se oikein on?

Mitä vulvodynia oikeasti on? Onko se oire, sairaus tai oireyhtymä? Termi ”Vulvodynia” tarkoittaa yksinkertaisesti vain kipua vulvassa. Se on oire. Diagnoosina se ei kerro paljonkaan. Lantion alueen kipudiagnoosit kuvaavat usein sitä missä ja milloin kipua esiintyy, mutta eivät sitä miten ongelma kehittyi, mikä sitä aiheuttaa ja miten sitä pitäisi hoitaa.

Vuonna 2003 International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) sopi vulvodynian määritelmäksi ”krooninen vulvan epämukavuus, jota parhaiten luonnehtii polttava kipu vailla näkyviä löydöksiä ja jonka syynä ei ole mitään tunnettua neurologista häiriötä”.  Todettiin myös että ”Potilaat voidaan jaotella kivun anatomisen esiintymisalueen perusteella (esim. yleistynyt vulvodynia, hemivulvodynia, clitorodynia) ja myös sen perusteella onko kipu provosoitua tai provosoimatonta”. Krooninen tarkoitti yli 6 kuukauden kestoa.

Kuulostaa ihan kamalalle, eikö vain? Pelottavalle ja epämääräiselle. Jos olet juuri saanut diagnoosin ja luet netistä tällaisia määritelmiä saatat helposti ahdistua. ”Krooninen – eli tuomio loppuelämäksi!” ”vailla näkyviä löydöksiä – eli kipu on korvien välissä, eikä ”oikeaa” kipua?!”

Tämä määritelmä on jo aikansa elänyt. Tänä päivänä voidaan todeta, että taustalla on löydettäviä syitä, näkyviä löydöksiä on olemassa, ja vulvan kivuista kärsivillä on mahdollisuus parantua. Kolmessatoista vuodessa on saatu lisää tietoa ja pikkuhiljaa vulvodynian taustalla olevia mekanismeja voidaan nähdä selvemmin.

Vuonna 2015 sovittiin uudesta vulvodynian määritelmästä. ”Vulvan kipu joka on kestänyt ainakin 3 kuukautta, ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä, johon sattaa liittyä tiettyjä tekijöitä”. ”Ei tätäkään kannata juhlia, eipä kovin lohdulliselta ja selkeältä kuulosta”, saatat ajatella. Totta, viralliset määritelmät voivat olla hankalia ja epämääräisiä.

Vulvan kipua jaotellaan kahteen ryhmään sen perusteella onko sen taustalla löydettävissä selittäviä syitä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kiputilat joiden taustalta löytyy selkeitä syitä. Nämä syyt ovat jaoteltu seitsemään alaluokkaan:

A. Vulvan kipu jonka taustalla on:

  • Infektiot (esim. toistuva hiiva, herpes)
  • Tulehdukselliset tekijät (esim. lichen sclerosus, lichen planus)
  • Neoplastiset tekijät (kasvaimiin liityvät)
  • Neurologiset tekijät (esim. post-herpeettinen neuralgia, hermopinne tai vamma, neurooma)
  • Traumat (esim. naisen sukupuolielinten silpominen, synnytykseen liittyvät vammat)
  • Iatrogeeniset tekijät (hoidosta johtuva, esim. kirurgiset toimenpiteet, kemoterapia, sädehoito)
  • Hormonaaliset tekijät (esim. menopaussiin liittyvä atrofia, synnytykseen ja imetykseen liittyvät muutokset limakalvoissa)

B. Toiseen luokkaan kuuluu sitten vulvodyniaksi määriteltävät kiputilat eli kipu ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä. Vulvodyniaa voidaan jaotella esiintymisalueen, kivun, oireiden alkamisajankohdan ja kivun esiintyvyyden perusteella:

  • Paikalliseen vulvodyniaan (esim. vestibulodynia, clitorodynia), yleistyneeseen vulvodyniaan tai sekamuotoiseen vulvodyniaan
  • Provosoituun vulvodyniaan (työntyminen, kontakti provosoi kivun), spontaaniin (ei selkeää aiheuttajaa) tai sekamuotoon
  • Puhkeamisajankohdan mukaan primaariseksi tai sekundääriseksi 
  • Oireiden esiintyvyyden mukaan (ajoittainen, jatkuva, muuttumaton, välitön, viivästynyt)

Tutkimuksen mukaan vulvodynian taustalla olevia syitä ei voida todistaa aukottomasti (jos voitaisiin, vulvodynia ei olisi enää luokassa B vaan luokassa A). Sen verran tiedetään, että siihen voidaan liittää seuraavia tekijöitä.

  • Neuroproliferaatio (hermopäätteiden lisääntyminen)
  • Tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät häiriöt (lantionpohja -, lantion alueen lihaksisto)
  • Psykososiaaliset tekijät
  • Geneettiset tekijät
  • Hormonaaliset tekijät
  • Neurologiset tekijät
  • Ääreishermostolliset tekijät
  • Keskushermostolliset tekijät
  • Oheissairaudet (useiden kipuoireyhtymien esiintyvyys samanaikaisesti)

Vulvodynia ei ehkä olekaan mikään itsenäinen kokonaisuus, vaan monista erilaisista taustalla olevista tekijöistä aiheutuva tila. Kun vulvodyniaa tarkastellaan laajasti ja yksilöllisesti, voidaan löytää jokaisen diagnoosin takaa niitä tekijöitä, jotka ovat olleet vaikuttamassa tilan syntyyn. Hoito tulisi valita jokaisen tilanteen mukaan, huomioiden mahdolliset taustalla olevat tekijät yksilöllisesti.  Yhtenäinen hoito kaikille diagnoosin saaneille ei ole toimivaa. Kun tarkastelemme tätä listaa vulvodyniaan liittyvistä tekijöistä, huomaa selkeästi sen että monialainen asiantuntijuus ja erilaisten hoitomentelmien yhdistäminen saattaa olla tarpeellista.

Ole itse aktiivinen oman hoitosi suunnittelussa. Sinä olet se joka tunnet parhaiten tilanteesi, kehosi ja historiasi. Pohdi ja spekuloi. Ole ennakkoluuloton. Älä keskity pelkästään oireeseen, kipuun. Näe tilanteesi laajempana kokonaisuutena. Älä anna sumun hämätä sinua, vaan keskity auringon pilkahduksiin, jotka tuovat valoa tilanteeseen. Tästä on mahdollista selviytyä!

 

Keep calm and carry on

Paraneminen lantionalueen kiputiloista, kuten vulvodyniasta, on jatkuvaa vuoristorataa.

Jokainen, jolla on vähänkin kokemusta vulvodynian hoitoprosessista, voi todistaa että se on usein pitkä, hankala ja mutkainen matka. Ei ole olemassa mitään tiettyä pilleriä, leikkausta, tiettyä määrää fysioterapiaa, seksuaaliterapiatapaamisia, ihmevoidetta tai lisäravinnetta, joka parantaa sinut. Se mikä yleensä toimii, on yhdistelmä monien eri alojen asiantuntijuutta ja hoitomenetelmiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on tärkeää löytää itselleen sopiva moniammatillinen ”hoitotiimi”. Tiimi voi koostua esimerkiksi asiantuntevasta lääkäristä, fysioterapeutista, seksuaaliterapeutista, akupunktiohoitajasta jne. Se, keitä jokaisen tiimiin kuluu on yksilöllistä, mutta tärkein henkilö jokaisen sairastuneen tiimissä on kuitenkin hän itse. Se, että on itse aktiivinen hoitonsa suhteen on erittäin tärkeää. Työtä paranemisen eteen tehdään vain osittain hoitovastaanotoilla.  Merkittävä rooli paranemisessa on sillä, mitä tapahtuu päivittäin jokaisen arjessa ja myös korvien välissä. Tarvitaan rutkasti sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta myös ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Usein saattaa tuntua siltä, että paranemisessa otetaan yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Välillä oireet vaan pahenevat. Mikä tahansa voi laukaista sen. Pitkä automatka, liian pitkään istuminen, vääränlaisten housujen käyttö, seksi, matkustaminen, virtsatietulehdus… you name it. Ja joskus oireet pahenevat ilman mitään selittävää tekijää.

Mitä sinussa tapahtuu kun oireet pahenevat? Hyppäätkö mukaan katastrofiajattelun vuoristoradalle? ”Kaikki työ turhaan.”  ”En koskaan parane.” ”Puolisoni jättää minut, kukaan ei koskaan voi rakastaa minua.” ”En koskaan saa lapsia.” ”Kaikki hylkää minut ja kuolen yksin.” ”Minun pitää kokeilla …. [joku uusi hoito/toimenpide/tuote].” ”Äkkiä nettiin hakemaan parannuskeinoa!”

Ajatukset ruokkivat ahdistusta, kunnes olet kunnon paniikissa.  Ahdistus lisää omalta osaltaan kipua, ja kipu lisää ahdistusta, ja sitten ollaan tilanteessa jossa kipu vaan lisääntyy ja ahdistus kasvaa. Vanha kunnon vuoristorata tai oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Ympäri ja ympäri, yhä uudestaan.

Kivun paheneminen voi tapahtua ennakoitavissa ja ymmärrettävissä tilanteissa, kuten jos saat tulehduksen (VTI/hiiva), liian rankan liikunnan jälkeen, tai jopa yskän seurauksena. Eikä aina ole mahdollista välttää tällaisia laukaisevia tekijöitä, vaikka tietäisi mitä ne ovat. Esimerkiksi stressi on erittäin tavallinen kipua lisäävä tekijä, jota ei aina voi välttää.

Jos kivun pahentumista ei voi liittää mihinkään selkeään tekijään, syyllinen saattaa olla keskushermosto. Keskushermosto voi aiheuttaa kivun tuntemuksia, myös ilman kudosta vahingoittavia tekijöitä. Kipureaktio voi syntyä olemassaolevan uhan, kuten tulehduksen seurauksena, mutta se voi syntyä myös ilman mitään syytä, koska aivot muistavat miltä tulehdus tuntui.

Paniikinomainen suhtautuminen oireiden pahentumiseen voi lisätä kipua ja ärsyttää hermostoa edelleen. Rauhallinen ja luottavainen suhtautuminen auttaa siis kivun suhteen. ”Mahdotonta!” saatat sanoa. Itsensä vakuuttaminen siitä että kiputilanteen paheneminen on väliaikaista on ensimmäinen askel tilanteen rauhoittamiseen ja mielenrauhaan. Yritä hengittää syvään ja rauhallisesti pallean kautta sisään ja ulos. Sitten voit sanoa itsellesi ” Tämä on pahenemisvaihe/kipu on nyt voimakasta, mutta se menee ohi.”

Et siis kiellä että kipu on pahentunut, mutta et myöskään tee siitä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja maalaile katastrofi-skenaarioita. Yrität nähdä tilanteen neutraalimmin ja realistisemmin. Kun sanoitat tilannetta, vähennät samalla sen voimaa vaikuttaa sinuun suoraan tunteiden kautta. Kipu aiheuttaa usein automaattisen tunnereaktion, mutta jos sen voi nimetä ja sitä voi tarkastella järkevämmin (mitä sille voi tehdä, mikä on aikaisemmin auttanut, kuinka kauan se yleensä on kestänyt, jne) saamme enemmän vaihtoehtoja siihen miten reagoimme.

Mitä siis tehdä, kun kipu yllättää? Hengitä. Sanoita tilanne itsellesi. Pohdi mikä on auttanut aikaisemmin. Mitä keinoja sinulla on käytössäsi? Yleispätevää ohjetta ei ole. Jollekulle auttaa kylmäpakkaus, jollekulle lämpö, ehkä kipulääkkeet, puudutusgeeli, piikkimatto, lihasten rentouttaminen, lämmin suolakylpy, venyttely, hieronta, tietyt asennot, liikunta tai lepääminen… Ensiavun lisäksi kaikki hyötyvät rauhasta ja levosta, stressin välttämisestä, vaatimustason alentamisesta, myötätunnosta, itsensä hellimisestä, lempeistä halauksista, eläinten silittelystä, ravitsevasta ja hyvästä ruuasta, hyvästä musiikista.