NiinIloa VDterapia – toivoa ja keinoja taistelussa vulvodyniaa vastaan

Kärsitkö lantion alueen kivusta? Onko sinulla ehkä diagnosoitu vulvodynia? Mitä se merkitsee sinun elämässäsi?

Pitkäaikainen kipuongelma, jonka syyt eivät ole selkeästi tunnistettavissa, kuten vulvodynia, on monella tapaa kuormittava. Sen vaikutukset yksilön elämässä voivat olla hyvinkin kokonaisvaltaiset, ja se voi vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin fyysisen kivun lisäksi.

Asiakastyö ja pitkä kokemus vulvodynian parissa on opettanut minulle, että vulvodyniasta kärsivät kokevat monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Vaikutukset saattavat käsittelemättöminä kummitella jopa vuosienkin päästä, vaikka olisi fyysisesti parantunut.

Pelkästään jo kipu ja kivun pelko vaikuttaa voimakkaasti ja muokkaa ihmisen käyttäytymistä, ja jopa muovaa meidän aivojamme. Lisäksi kivun esiintymispaikka, joka vulvodyniassa on herkkä ja intiimi, vaikuttaa siihen miten siitä kärsivät kokevat itsensä.

Vulvodyniaan liittyy usein voimakkaita tunteita itseä kohtaan, huonommuuden ja viallisuuden kokemuksia, häpeää, syyllisyyttä, inhoa ja jopa vihaa. Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja luonnollisia kuormittavassa tilanteessa, mutta jos ne kohdistuvat itseen ja omaan kehoon, niillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Vulvodyniaan liittyviä tunteita ja vaikutuksia voi olla vaikea ymmärtää, käsitellä ja hyväksyä ilman apua.

NiinIloa on vulvodynian, yhdyntäkipujen ja lantion alueen kiputilojen hoitoon erikoistunut, seksuaaliterapia- ja asiantuntijapalvelua tarjoava yritys.

VDterapia on erityisesti vulvodyniasta kärsiville räätälöityä terapeuttista hoitoa. Hoidossa huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. VDterapia koostuu monipuolisesta patteristosta terapeuttisia ja terveydenhoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan kipuongelman taustalla oleviin ja sitä ylläpitäviin tekijöihin. Terapiassa käsitellään myös vulvodynian vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin ja parisuhteeseen.

Tutustu NiinIloa– palveluihin.

Asiakkaan kokemus NiinIloa VDterapiasta

Virva kertoo:

”VD vei minulta kontrollin tunteen omassa elämässäni, se rajoitti näkemystäni siitä mihin pystyn, ja nakersi uskoa tulevaisuuteen. Koin tämän hyvin ahdistavana. Häpeä liittyy vulvodyniaan voimakkaasti. Vulvodyniasta tuli iso möykky, johon oli melkein mahdoton saada otetta.

Hyödyin terapiasta! Se on vähentänyt ahdistuneisuutta, tuonut uskoa ja toivoa, sekä lisännyt iloa ja mielekkyyttä elämässäni. Koin saavani työkaluja/keinoja niiden asioiden hallintaan joihin voin vaikuttaa, ja apua niiden hyväksymiseen, joihin en voi vaikuttaa. Terapia auttoi avaamaan näkemystä itsestäni ja siitä mihin pystyn. Olen oppinut rakentamaan luottamusta itseeni ja siihen että voin päästää irti häpeästä.

Terapeuttina Niini on empaattinen, helposti lähestyttävä ja hänelle on helppo kertoa asioita. Suhde rakentui luottamukselle. Hän on hienotunteinen, mutta suorapuheinen. Hän ei oleta, eikä tee nopeita johtopäätöksiä vaan pyrkii kuuntelemaan ja olemaan kuulolla. Hän on rauhallinen, ja terapiassa syvennytään asioihin rauhassa.

Koin tärkeänä sen että terapeutilla on vankka kokemus vulvodyniasta. Niini oli myötäelävä ja hänellä on ymmärrystä ja henkilökohtaista kokemusta vulvodyniasta. Hän osasi pilkkoa asiat ymmärrettävästi, ja aihepiirit joita käsiteltiin keskittyivät asioihin mitä tarvitsin ja jotka olivat minulle tärkeitä.”

Tunnetko lantionpohjalihakset?

Lantion alueen kiputilojen, kuten vulvodynian, terminologiaa ja diagnosointikriteerejä tarkistettiin International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) järjestämässä erityiskokouksessa vuonna 2015. Yksi johtopäätöksistä oli ”vulvodynia ei ole tietty sairaus, vaan kokoelma useisiin (joskus päällekkäisiin) sairausprosesseihin liitettäviä oireita, jota voidaan parhaiten hoitaa yksilöllisesti valituin eri hoitokeinoin”.  Jokainen vulvodyniatapaus on yksilöllinen ja erilainen, mutta eräs yhteinen tekijä vulvodyniasta kärsivillä naisilla aiheuttaa kipua ja toiminnallisia rajoituksia: lantionpohjan lihasten häiriöt.

Jopa 85 %:lla henkilöistä, joilla on kipua lantion alueella, on myös kipuun liittyvää tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriötä. Vulvodyniasta kärsivillä naisilla on usein lantionpohjan lihasten epävakautta lepotilassa, heikko lihasten palautuminen supistuksen jälkeen, kohonnut lihasten lepotonus, heikentynyt kyky jännittää lihasta tai aktivoida lihasta nopeassa tahdissa. Naiset tiedostavat usein oman lantionpohjansa heikosti ja heillä voi olla vaikeuksia lihasten tahdonalaisessa rentouttamisessa.

Lihasten jännitystila voi aiheuttaa ja/tai ylläpitää yhdyntäkipua ja muita ärsytys- ja kipuoireita. Välillä voi olla vaikea arvioida onko kyseessä syy vai seuraus. Onko kipu aiheuttanut toimintahäiriötä lihaksissa, vai onko lihasten toimintahäiriö ollut ensin? Kuitenkin selkeä syy-seuraussuhde on havaittavissa siinä, että kipu lisää lihasten jännitystä, ja jännitys puolestaan lisää kipua. Esimerkiksi kivulias yhdyntäyritys tai liikkumiseen, paikallaan istumiseen tai tiettyjen vaatteiden käyttämiseen liittyvä ärsytys ja kipu aiheuttaa lihasten jännittymistä, lantionpohjan yrittäessä suojautua kipua vastaan, eli seurauksena on ikävä oravanpyörä, joka voi olla vaikea pysäyttää.

Tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriön taustalla olevia (mahdollisia) syitä:

  • Kohonnut lihasten lepotonus, joka on aiheutunut suojaavana reaktiona eri syistä johtuvaan kipuun (neuropaattinen, tulehduksellinen jne.)
  • Kohonnut lihasten lepotonus yleisesti (geneettinen taipumus)
  • Tahdonalainen tai/ja alitajuinen lantionpohjan jännittäminen reaktiona kipuun tai stressiin
  • Biomekaaniset tekijät (lonkkakuopan ruston repeämät, SI-nivelen toimintahäiriö, motoriset koordinaatio-ongelmat, toistuva rasittaminen, krooninen ummetus, ponnistamiseen ja synnytykseen liittyvät vauriot)
  • Sisäelimiin liittyvät somaattiset tekijät (gynekologiset sairaudet, IBS, emättimen tai virtsateiden tulehdukset)
  • Ääreishermoston tulehdus
  • Keskushermoston yliaktiivisuus/yliherkkyys

Yliaktiivisiin lantionpohjalihaksiin liittyviä tyypillisiä oireita:

  • Virtsateihin liittyvät oireet:  virtsaamispakko, virtsankarkailu, tiheävirtsaisuus, rakon tyhjentämiseen liittyvät ongelmat, ärsytysoireet, kipu
  • Suolistoon liittyvät oireet: ummetus, ulostamisvaikeus, kipu, muut toiminnalliset ongelmat
  • Dyspareunia: yhdyntäkivut
  • Kipua istuessa
  • Vulvan, välilihan, peräaukon ja/tai klitoriksen kutina, kipu (polttavat, pistävät, viiltävät tuntemukset)
  • Kyvyttömyys saada orgasmia tai kivulias orgasmi
  • Yliherkkyys tietyille vaatteille ja liikuntaan liittyvät ärsytys/kipuoireet

Lantion kiputiloihin liittyy siis usein virtsaamis- ja ulostamistoimintojen häiriöitä. Virtsarakon sulkevien lihasten kohonnut perustonus aiheuttaa yliaktiiviseen rakkoon liitettäviä oireita ja kipuja. Hypertoniset lantionpohjan lihakset ovat osaltaan vaikuttamassa esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymässä (IBS eli irritable bowel syndrome) tai muihin virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvissä ongelmissa, jotka ovat tavallisia vulvodyniasta kärsivillä.Vulvodyniaan liittyvä kipu saattaa säteillä laajalle alueelle häpyluun, häpyhuulien, virtsaputken, peräaukon ja välilihan alueelle. Lantion alueen kipu voi säteillä myös alavatsaan tai selkärankaan lantionpohjan rakenteita hermottavien segmenttien alueille.

Kunnossa olevat jäntevät ja joustavat lantionpohjan lihakset vaikuttavat oleellisesti seksuaaliseen nautintoon, sillä suurin osa emättimen kautta välittyvistä mielihyvän tunteista aistitaan lihasten ja faskioiden syvätunnon välityksellä. Lantionpohjan toimintahäiriöön liittyy yliaktiiviset lantionpohjalihakset ja joustamattomat lihaskalvot, mikä vaikuttaa monin eri tavoin myös seksuaaliseen tyytyväisyyteen.

Orgasmiin liittyvät kivut ja vaikeudet voivat johtua lihasten toiminnan häiriintymisestä. Normaalisti kiihottumisen aikana tapahtuu lihasten tahdonalaista jännittämistä joka lisää verentungosta, kostumista ja tunneherkkyyttä emättimessä ja lantionpohjan lihaksissa. Orgasmissa tapahtuu tahdosta riippumatonta supistelua, jonka seurauksena verentungos lantionpohjassa ensin vähenee ja sitten vähitellen katoaa lihasten rentoutuessa. Jos lihakset ovat jatkuvasti yliaktiiviset, tätä verentungoksen muodostumista ja katoamista ei pääse tapahtumaan. Seurauksena voi olla kipuja ja vaikeuksia sekä kiihottumisessa että orgasmin saamisessa. Naisilla, joiden lantionpohjan lihakset toimivat yliaktiivisesti, orgasmi voi olla kivulias ja epämukavat tuntemukset voivat jatkua pitkäänkin orgasmin jälkeen.

Lantionpohjan anatomiaa

Lantionpohjan lihakset toimivat vatsaontelon pohjana samalla tukien ja kannatellen lantion elimiä, virtsarakkoa ja -putkea, kohtua, emätintä sekä peräsuolta. Lihaksia tarvitaan normaalin ulostamisen, virtsaamisen, pidätyskyvyn, yhdynnän ja synnytyksen yhteydessä sekä antamaan vartalolle tarvittavaa tukea ja liikkuvuutta. Lantionpohjan lihasten ja sidekudosten läpi kulkevat naisilla virtsaputki, emätin ja peräsuoli. Kuten kaikkia luustolihaksia myös näitä lihaksia ympäröi sidekudoksinen faskia.

Lantionpohjan lihakset jaetaan kahteen lihaskerrokseen, pinnalliseen ja syvään. Pinnalliset lihakset tunnetaan myös lantion ala-pohjana (diaphragma urogenitale) Niihin kuuluvat Bulbospongiosus, Ischiocavernosus, ja Transversus Perineum lihakset ja virtsaputken sekä peräaukon sulkijalihakset. Nämä lihakset liitetään yleisesti vulvan kipusyndroomiin.

Syvempi kerros, eli lantion välipohja (diaphragma pelvis) koostuu Levator Ani lihasryhmästä (peräaukon kohottajalihas) ja Coccygeus lihaksesta (pieni häntälihas). Paksuimmillaan nämä kaksi lihaskerrosta ovat emättimen ja peräaukon välissä välilihassa (perineum). Lisäksi Obturator Internus- ja Piriformis lihaksilla on tärkeä rooli lantionpohjan toiminnassa. Lantionpohjan lihaksilla on erityinen toimintamekanisminsa, eikä lantionpohja ole koskaan täysin rentona, mikä auttaa pidätyskyvyn ylläpitämisessä mutta jolla on vaikutusta myös toimintahäiriön syntyyn ja hoitoon. Pelkästään Levator ani- lihaksen voimakas supistuminen voi sulkea emättimen, ja tehdä yhdynnästä mahdottoman (vaginismi).

Lantionpohjalihaksia hermottaa sakraalihermon juuret, häpyhermo, ja levator ani-hermo. Häpyhermo on tärkein vulvan alueen hermoista. Sen haarat hermottavat emättimen eteistä, osaa emättimestä, osaa virtsaputkesta ja peräsuolesta, peräaukon sulkijaa, välilihan aluetta ja emättimen limakalvoja. Se on ainutlaatuinen, toiminnaltaan monimuotoinen hermo, sisältäen sekä autonomisia hermosyitä, että tuntoon ja toimintaan liittyviä  komponentteja.

Seuraavassa artikkelissa pohditaan mitä voit itse tehdä lisätäksesi lantion alueen tuntemusta ja hallintaa. Ja mitä keinoja sinulla on hoitaaksesi lantionpohjaa parhaalla mahdollisella tavalla kotona ja arjessa, sen lisäksi että hakeudut lantion alueeseen erikoistuneen fysioterapeutin luo mahdollisimman pian.

Lähteet ja lisälukemista:

Fysioterapeuttiopiskelijoiden lopputyö

Pelvic Health & Rehab Center Blogi

Pelvic pain explained. What everyone needs to know: Stephanie A. Prendergast & Elizabeth H. Rummer.

Kiitos, Saara Aalto

Saara Aalto kertoi hiljattain Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kärsineensä vestibuliitista eli vulvan vestibuliittisyndroomasta (vestibulodyniasta). Se oli hyvin rohkeasti tehty. Ja haluan kiittää häntä siitä. Se tuo lisää näkyvyyttä tälle usein salassa ja häpeässä kärsitylle vaivalle. Se toi hyvin selkeästi esille sen, että kenellä tahansa voi olla vulvodynia. Sitä ei tarvitse hävetä.

Arvioiden mukaan 8-18% (noin joka kymmenennellä) naisista on vulvodyniaksi luokiteltavia oireita. Se on huima määrä. Kuvittele että olet raitiovaunussa, ja katselet kanssamatkustajia, vaunussa on enemmän kuin kymmenen naista, ja vieressäsi istuvalla tytöllä saattaa olla vulvodynia.

Sitä ei todellakaan näe päällepäin. Ja kuinka hiljaa he kärsivätkään. Usein jopa salaten asian kaikilta läheisiltäänkin. Tuntien nakertavaa syyllisyyttä siitä, että eivät ole ”normaaleja”. Vaan jotenkin viallisia, huonoja naisia, likaisia, kirottuja – kaikin tavoin vaan vääränlaisia. Kipu on kokonaisvaltaista.

Ihanaa siis Saara, kun astuit esiin. Kaikkien muiden hiljaa kärsivien puolesta.

Jos tunnistit itsesi Saaran kertomuksesta, tiedä ensinnäkin, että et ole yksin, et ole viallinen tai huono vain siksi että satuit, todella monen muun tavoin, sairastumaan vulvodyniaan.  Ja toiseksi, vulvodyniasta voi parantua. Se ei ole tuomio loppuelämäksi.

Mitä siis pitäisi tehdä? Hae apua. Älä kärsi hiljaa. Jos epäilet vulvodyniaa oireidesi perusteella, kannattaa ehdottomasti mennä lääkärille. Ensin pitää sulkea pois muut syyt. Vulvan ja lantion alueen kipuja voi esiintyä eri syistä.

Jos selkeää syytä ei löydy, saat diagnoosin vulvodynia. Se tarkoittaa että sinulla on ”vulvan kipua”, ei sen kummempaa. Sen perusteella missä kipua esiintyy ja milloin, voidaan myös määritellä kärsitkö paikallisesta vulvodyniasta tai yleistyneestä vulvodyniasta. Paikallinen vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua esiintyy selkeällä alueella, kuten emättimen aukolla tai eteisessä (vestibulum). Yleistynyt vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua on laajemmalla alueella. Sitten voidaan määritellä, onko kipu provosoitua vai spontaania. Provosoitu tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhdyntä laukaisee kivun, spontaanissa kivussa syy ei ole niin selkeä. Välimuotojakin on olemassa.

Hoito on monialaista. Hoitotiimiin kannattaa haalia monen alan ihmisiä. Asiaan perehtynyt lääkäri, fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti. Mahdollisesti myös muita hoitotahoja (ravitsemusterapeutti, akupunktiohoitaja tms.). Ja sinä itse. Sinä olet tärkein tiimin jäsenistä.

Ole aktiivinen hoitosi suhteen, ota selvää, tutustu itseesi (myös konkreettisesti kipualueeseen) ja pohdi sinun tilanteesi taustalla olevia syitä. Vain näin tekemällä voit parantua. Rakasta ja vaali itseäsi. Nyt tarvitset paljon myötätuntoa ja huolenpitoa, eritoten itseltäsi, mutta myös läheisiltäsi.

Vulvodyniasta voi selvitä. Älä anna periksi.

<3 Niini

NiinIloa on vulvodyniaan, yhdyntäkipuihin ja lantion alueen kipuihin erikoistunut, terapeuttista hoitoa tarjoava yritys. 

 

Vaginamonologi

Siinäpä on vaginaa, jos jonkinmoista. Mitä tunteita tämä kuva sinussa herättää? Vaivaantuneisuutta? Epämukavuutta? Surua? Vihaa? Ahdistusta? Uteliaisuutta? Kiinnostusta? Kateutta? Iloa? Ylpeyttä?

Entä sinun vaginasi? Onko se sinulle tuttu? Miltä se sinun silmiisi näyttää, ja miten sinä puhut siitä? Onko sillä nimi? Vai onko se sinulle joku epämääräinen ”alapää” tuolla jossain kehosi eteläpuolella, joka vielä kehtaa aiheuttaa ongelmia? Joku ruumiinosa, joka ei tuota sinulle muuta kuin harmia, ja jota jopa vihaat? Onko se asia, jonka olemassaolon haluaisit unohtaa ja kieltää?

Koet ehkä olevasi jonkinlaisessa salakavalassa sodassa sitä vastaan. Siitä on ehkä huomaamattasi tullut sinun vihollisesi. Tämä pahaenteinen vihollinen iskee äkkiarvaamatta, ja saa sinut joka kerralla pois tolaltasi. Rankaiseeko se sinua jostain laiminlyönnistä tai kaltoinkohtelusta? Mitä olet tehnyt ansaitaksesi tällaista kidutusta ja vittumaisuutta?

Edellisen kirjoitettuani mielessäni heräsi kysymys, miksi sana, joka aikaisemmin on ollut elinvoimaa ja hyvää onnea tuova, on nykyään alennettu kirosanaksi ja kuvaamaan ilkeyttä ja inhottavuutta. Vittusi on siis vittumainen ja vittuilee sinulle.

Vanhassa testamentissa huudettiin ”miekat vyöllenne miehet!” kun mentiin oikeamieliseen taisteluun pakanoita vastaan. Vulvodyniaan sairastuva saattaa kuulla kutsun ”miekat vyöllenne naiset!” ja ryhtyä vimmattuun taisteluun vääräoppista vaginaa kohtaan. Arsenaalina voidetta ja oitmenttia, pillereitä, pistoksia, kipusähköä, penslauksia, ja muita erilaisia hoitotoimenpiteitä ja tuotteita, tekoja ja tekemättä jättämisiä.  Mutta siellä se vain vittuilee.

Taistelun tuoksinassa on hyvä vetäytyä hetkeksi tarkastelemaan omaa taistelustrategiaa. Oletko taistelussa omaa kehoasi (ja vaginaasi) vastaan vai vulvodyniaa vastaan? Se, mitä tunteita vaginasi sinussa herättää, saattaa antaa vastauksen. Ota peili ja katso itseäsi (vitun vittua?). Huomioi tunteet ja ajatukset joita herää. Mitä ne sinulle kertovat?

Pystytkö näkemään vaginasi ainutlaatuisuuden (ei ole kahta samanlaista)? Voitko tuntea myötätuntoa ja hellyyttäkin vaginaasi (ja itseäsi) kohtaan? Näetkö vaginasi tärkeänä osana sinua, jonain joka kaipaa huomiotasi ja hoivaasi? Jos saat kiinni näistä tunteista, sinun ehkä helpompi nähdä, että vaginasi oireilu ei ole henkilökohtainen syytös ja sodanjulistus sinua kohtaan.  Te olette yhdessä joutuneet tähän ikävään tilanteeseen, johon kummatkin olette syyttömiä. Vulvodynian kaltaisesta vastustajasta selviytyy paremmin jos puhallatte yhteen hiileen ja kuunnellen toisianne. Se, mitä ajattelet itsestäsi ja miten suhtaudut kehoosi (niihin kaikkiin osiin) ei suinkaan ole mikään merkityksetön asia taistelussa vulvodyniaa vastaan. Yritä ymmärtää vaginaasi, ja suhtaudu siihen kärsivällisesti kuin temppuilevaan teini-ikäiseen. Antakaa toisillenne anteeksi laiminlyönnit ja väärinymmärrykset. Solmikaa rauha.

Hoitakaamme itseämme rakkaudella. Vaginaa (pimppiä, pimppaa, pimperoa, pillua, tussua, toosaa, mirriä, pindeä, pesää, piirakkaa, rasiaa, emätintä, häpyä, vulvaa, piparia, pimpsaa…) myös.

Vulvodyniaan, sairastumiseen, seksuaalisuuteen, kehollisuuteen  ja erinäisiin kehonosiin liittyvää ahdistusta, surua, syyllisyyttä, vihaa ja häpeää voi olla myös hyvä käsitellä seksuaaliterapiassa.

Vulvodynia – mitä se oikein on?

Mitä vulvodynia oikeasti on? Onko se oire, sairaus tai oireyhtymä? Termi ”Vulvodynia” tarkoittaa yksinkertaisesti vain kipua vulvassa. Se on oire. Diagnoosina se ei kerro paljonkaan. Lantion alueen kipudiagnoosit kuvaavat usein sitä missä ja milloin kipua esiintyy, mutta eivät sitä miten ongelma kehittyi, mikä sitä aiheuttaa ja miten sitä pitäisi hoitaa.

Vuonna 2003 International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) sopi vulvodynian määritelmäksi ”krooninen vulvan epämukavuus, jota parhaiten luonnehtii polttava kipu vailla näkyviä löydöksiä ja jonka syynä ei ole mitään tunnettua neurologista häiriötä”.  Todettiin myös että ”Potilaat voidaan jaotella kivun anatomisen esiintymisalueen perusteella (esim. yleistynyt vulvodynia, hemivulvodynia, clitorodynia) ja myös sen perusteella onko kipu provosoitua tai provosoimatonta”. Krooninen tarkoitti yli 6 kuukauden kestoa.

Kuulostaa ihan kamalalle, eikö vain? Pelottavalle ja epämääräiselle. Jos olet juuri saanut diagnoosin ja luet netistä tällaisia määritelmiä saatat helposti ahdistua. ”Krooninen – eli tuomio loppuelämäksi!” ”vailla näkyviä löydöksiä – eli kipu on korvien välissä, eikä ”oikeaa” kipua?!”

Tämä määritelmä on jo aikansa elänyt. Tänä päivänä voidaan todeta, että taustalla on löydettäviä syitä, näkyviä löydöksiä on olemassa, ja vulvan kivuista kärsivillä on mahdollisuus parantua. Kolmessatoista vuodessa on saatu lisää tietoa ja pikkuhiljaa vulvodynian taustalla olevia mekanismeja voidaan nähdä selvemmin.

Vuonna 2015 sovittiin uudesta vulvodynian määritelmästä. ”Vulvan kipu joka on kestänyt ainakin 3 kuukautta, ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä, johon sattaa liittyä tiettyjä tekijöitä”. ”Ei tätäkään kannata juhlia, eipä kovin lohdulliselta ja selkeältä kuulosta”, saatat ajatella. Totta, viralliset määritelmät voivat olla hankalia ja epämääräisiä.

Vulvan kipua jaotellaan kahteen ryhmään sen perusteella onko sen taustalla löydettävissä selittäviä syitä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kiputilat joiden taustalta löytyy selkeitä syitä. Nämä syyt ovat jaoteltu seitsemään alaluokkaan:

A. Vulvan kipu jonka taustalla on:

  • Infektiot (esim. toistuva hiiva, herpes)
  • Tulehdukselliset tekijät (esim. lichen sclerosus, lichen planus)
  • Neoplastiset tekijät (kasvaimiin liityvät)
  • Neurologiset tekijät (esim. post-herpeettinen neuralgia, hermopinne tai vamma, neurooma)
  • Traumat (esim. naisen sukupuolielinten silpominen, synnytykseen liittyvät vammat)
  • Iatrogeeniset tekijät (hoidosta johtuva, esim. kirurgiset toimenpiteet, kemoterapia, sädehoito)
  • Hormonaaliset tekijät (esim. menopaussiin liittyvä atrofia, synnytykseen ja imetykseen liittyvät muutokset limakalvoissa)

B. Toiseen luokkaan kuuluu sitten vulvodyniaksi määriteltävät kiputilat eli kipu ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä. Vulvodyniaa voidaan jaotella esiintymisalueen, kivun, oireiden alkamisajankohdan ja kivun esiintyvyyden perusteella:

  • Paikalliseen vulvodyniaan (esim. vestibulodynia, clitorodynia), yleistyneeseen vulvodyniaan tai sekamuotoiseen vulvodyniaan
  • Provosoituun vulvodyniaan (työntyminen, kontakti provosoi kivun), spontaaniin (ei selkeää aiheuttajaa) tai sekamuotoon
  • Puhkeamisajankohdan mukaan primaariseksi tai sekundääriseksi 
  • Oireiden esiintyvyyden mukaan (ajoittainen, jatkuva, muuttumaton, välitön, viivästynyt)

Tutkimuksen mukaan vulvodynian taustalla olevia syitä ei voida todistaa aukottomasti (jos voitaisiin, vulvodynia ei olisi enää luokassa B vaan luokassa A). Sen verran tiedetään, että siihen voidaan liittää seuraavia tekijöitä.

  • Neuroproliferaatio (hermopäätteiden lisääntyminen)
  • Tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät häiriöt (lantionpohja -, lantion alueen lihaksisto)
  • Psykososiaaliset tekijät
  • Geneettiset tekijät
  • Hormonaaliset tekijät
  • Neurologiset tekijät
  • Ääreishermostolliset tekijät
  • Keskushermostolliset tekijät
  • Oheissairaudet (useiden kipuoireyhtymien esiintyvyys samanaikaisesti)

Vulvodynia ei ehkä olekaan mikään itsenäinen kokonaisuus, vaan monista erilaisista taustalla olevista tekijöistä aiheutuva tila. Kun vulvodyniaa tarkastellaan laajasti ja yksilöllisesti, voidaan löytää jokaisen diagnoosin takaa niitä tekijöitä, jotka ovat olleet vaikuttamassa tilan syntyyn. Hoito tulisi valita jokaisen tilanteen mukaan, huomioiden mahdolliset taustalla olevat tekijät yksilöllisesti.  Yhtenäinen hoito kaikille diagnoosin saaneille ei ole toimivaa. Kun tarkastelemme tätä listaa vulvodyniaan liittyvistä tekijöistä, huomaa selkeästi sen että monialainen asiantuntijuus ja erilaisten hoitomentelmien yhdistäminen saattaa olla tarpeellista.

Ole itse aktiivinen oman hoitosi suunnittelussa. Sinä olet se joka tunnet parhaiten tilanteesi, kehosi ja historiasi. Pohdi ja spekuloi. Ole ennakkoluuloton. Älä keskity pelkästään oireeseen, kipuun. Näe tilanteesi laajempana kokonaisuutena. Älä anna sumun hämätä sinua, vaan keskity auringon pilkahduksiin, jotka tuovat valoa tilanteeseen. Tästä on mahdollista selviytyä!

 

Keep calm and carry on

Paraneminen lantionalueen kiputiloista, kuten vulvodyniasta, on jatkuvaa vuoristorataa.

Jokainen, jolla on vähänkin kokemusta vulvodynian hoitoprosessista, voi todistaa että se on usein pitkä, hankala ja mutkainen matka. Ei ole olemassa mitään tiettyä pilleriä, leikkausta, tiettyä määrää fysioterapiaa, seksuaaliterapiatapaamisia, ihmevoidetta tai lisäravinnetta, joka parantaa sinut. Se mikä yleensä toimii, on yhdistelmä monien eri alojen asiantuntijuutta ja hoitomenetelmiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on tärkeää löytää itselleen sopiva moniammatillinen ”hoitotiimi”. Tiimi voi koostua esimerkiksi asiantuntevasta lääkäristä, fysioterapeutista, seksuaaliterapeutista, akupunktiohoitajasta jne. Se, keitä jokaisen tiimiin kuluu on yksilöllistä, mutta tärkein henkilö jokaisen sairastuneen tiimissä on kuitenkin hän itse. Se, että on itse aktiivinen hoitonsa suhteen on erittäin tärkeää. Työtä paranemisen eteen tehdään vain osittain hoitovastaanotoilla.  Merkittävä rooli paranemisessa on sillä, mitä tapahtuu päivittäin jokaisen arjessa ja myös korvien välissä. Tarvitaan rutkasti sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta myös ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Usein saattaa tuntua siltä, että paranemisessa otetaan yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Välillä oireet vaan pahenevat. Mikä tahansa voi laukaista sen. Pitkä automatka, liian pitkään istuminen, vääränlaisten housujen käyttö, seksi, matkustaminen, virtsatietulehdus… you name it. Ja joskus oireet pahenevat ilman mitään selittävää tekijää.

Mitä sinussa tapahtuu kun oireet pahenevat? Hyppäätkö mukaan katastrofiajattelun vuoristoradalle? ”Kaikki työ turhaan.”  ”En koskaan parane.” ”Puolisoni jättää minut, kukaan ei koskaan voi rakastaa minua.” ”En koskaan saa lapsia.” ”Kaikki hylkää minut ja kuolen yksin.” ”Minun pitää kokeilla …. [joku uusi hoito/toimenpide/tuote].” ”Äkkiä nettiin hakemaan parannuskeinoa!”

Ajatukset ruokkivat ahdistusta, kunnes olet kunnon paniikissa.  Ahdistus lisää omalta osaltaan kipua, ja kipu lisää ahdistusta, ja sitten ollaan tilanteessa jossa kipu vaan lisääntyy ja ahdistus kasvaa. Vanha kunnon vuoristorata tai oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Ympäri ja ympäri, yhä uudestaan.

Kivun paheneminen voi tapahtua ennakoitavissa ja ymmärrettävissä tilanteissa, kuten jos saat tulehduksen (VTI/hiiva), liian rankan liikunnan jälkeen, tai jopa yskän seurauksena. Eikä aina ole mahdollista välttää tällaisia laukaisevia tekijöitä, vaikka tietäisi mitä ne ovat. Esimerkiksi stressi on erittäin tavallinen kipua lisäävä tekijä, jota ei aina voi välttää.

Jos kivun pahentumista ei voi liittää mihinkään selkeään tekijään, syyllinen saattaa olla keskushermosto. Keskushermosto voi aiheuttaa kivun tuntemuksia, myös ilman kudosta vahingoittavia tekijöitä. Kipureaktio voi syntyä olemassaolevan uhan, kuten tulehduksen seurauksena, mutta se voi syntyä myös ilman mitään syytä, koska aivot muistavat miltä tulehdus tuntui.

Paniikinomainen suhtautuminen oireiden pahentumiseen voi lisätä kipua ja ärsyttää hermostoa edelleen. Rauhallinen ja luottavainen suhtautuminen auttaa siis kivun suhteen. ”Mahdotonta!” saatat sanoa. Itsensä vakuuttaminen siitä että kiputilanteen paheneminen on väliaikaista on ensimmäinen askel tilanteen rauhoittamiseen ja mielenrauhaan. Yritä hengittää syvään ja rauhallisesti pallean kautta sisään ja ulos. Sitten voit sanoa itsellesi ” Tämä on pahenemisvaihe/kipu on nyt voimakasta, mutta se menee ohi.”

Et siis kiellä että kipu on pahentunut, mutta et myöskään tee siitä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja maalaile katastrofi-skenaarioita. Yrität nähdä tilanteen neutraalimmin ja realistisemmin. Kun sanoitat tilannetta, vähennät samalla sen voimaa vaikuttaa sinuun suoraan tunteiden kautta. Kipu aiheuttaa usein automaattisen tunnereaktion, mutta jos sen voi nimetä ja sitä voi tarkastella järkevämmin (mitä sille voi tehdä, mikä on aikaisemmin auttanut, kuinka kauan se yleensä on kestänyt, jne) saamme enemmän vaihtoehtoja siihen miten reagoimme.

Mitä siis tehdä, kun kipu yllättää? Hengitä. Sanoita tilanne itsellesi. Pohdi mikä on auttanut aikaisemmin. Mitä keinoja sinulla on käytössäsi? Yleispätevää ohjetta ei ole. Jollekulle auttaa kylmäpakkaus, jollekulle lämpö, ehkä kipulääkkeet, puudutusgeeli, piikkimatto, lihasten rentouttaminen, lämmin suolakylpy, venyttely, hieronta, tietyt asennot, liikunta tai lepääminen… Ensiavun lisäksi kaikki hyötyvät rauhasta ja levosta, stressin välttämisestä, vaatimustason alentamisesta, myötätunnosta, itsensä hellimisestä, lempeistä halauksista, eläinten silittelystä, ravitsevasta ja hyvästä ruuasta, hyvästä musiikista.

VDopas nyt myös Facebookissa!

VDopas on tarjonnut ajankohtaista tietoa, vinkkejä ja tukea vulvodyniasta kärsiville vuodesta 2007 asti.  Ja nyt voit seurata VDopasta kätevästi myös Facebookissa. Seuraa, tykkää tai ole tykkäämättä, mutta käyhän katsomassa.

Facebookissa on tarkoitus julkaista aina kaikki uusimmat artikkelit ja myös vanhoja helmiä, sekä muuta mielenkiintoista ja kivaa. VDoppaan Facebook-versio on isosiskoaan hiukan menevämpi ja hauskempi. Tai ainakin kuvittelee olevansa.

 

NiinIloa – Joulutarjous

Kärsitkö vulvodyniasta? Haluaisitko saada apua? Olet lämpimästi tervetullut NiinIloan VDterapiaan

VDterapia on erityisesti vulvodyniasta kärsiville räätälöityä terapeuttista hoitoa. Hoidossa huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. VDterapia koostuu monipuolisesta patteristosta terapeuttisia ja terveydenhoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan sekä kipuongelman taustalla oleviin, että sitä ylläpitäviin tekijöihin. Tutustu tarkemmin minuun, tapaani työskennellä ja käyttämiini menetelmiin ennen kuin teet päätöksesi.

Jos varaat aikasi nyt vielä tämän vuoden aikana, saat yhden hoitokerran ilmaiseksi! Edun arvo on 90€. Tarjous on uusille terapia-asiakkaille, jotka jatkavat asiakkaana vielä ensi vuoden puolella.

Iloista Joulua!

 

Suoritatko paranemista?

Miltä arkesi näyttää? Onko kalenterisi tupaten täynnä kaikenlaisia hoitoja ja tapaamisia? Akupunktiota, vyöhyketerapiaa, osteopatiaa, ravitsemusterapiaa, lääkärin tapaamisia, fysioterapiaa, seksuaaliterapiaa, joogaa, mindfulnessia, pilatesta… Onko jääkaappisi täynnä erilaisia superfoodeja ja erityisruokia? Valtaako erilaiset lisäravinnepurkit, öljyt ja voideputkilot kaappisi? Vietätkö aikaa tietokoneella etsimässä uutta parannuskeinoa? Tarkkailetko itseäsi ja oireitasi?

Tämä voi tietenkin sinänsä olla hyvä asia, sillä olemme useasti todenneet, että monesti kiputilojen taustalla on monia syitä, ja usein myös parhaiten tehoava hoitokin vaatii lähestymistavan, jossa kipua hoidetaan monin eri tavoin ja monialaisesti. Se että on aktiivinen ja tekee muutoksia arjessaan ja kokeilee erilaisia hoitoja voi olla voimauttavaa. Se voi tuoda toivoa ja uskoa parantumiseen. Jos itsensä hoitaminen kumpuaa aidosta rakkaudesta itseään kohtaan, se myös tehoaa paremmin. Se, että kuuntelee kehoaan, ja suhtautuu itseensä armollisesti ja hyväksyvästi on hyvä lähtökohta myös fyysiselle toipumiselle.

Miten sinä suhtaudut parantumiseen? Piiskaatko itseäsi jatkuvaan toimintaan? Kokeiletko kaikkea mahdollista? Soimaatko itseäsi jos et hyödy jostain hoidosta? Vihaatko kehoasi, joka ei suostu paranemaan, vaikka teet kaikkesi? Ruokitko mieltäsi netin ahdistavilla kauhutarinoilla, tai masennutko jonkun toisen parantumisesta, koska vertaat sitä omaan tilanteeseesi, ja mielestäsi alkaa vaikuttaa siltä että et vain parane, teit mitä vain. Tuomitset itsesi siitäkin. Olet huonompi kuin muut.

Mikä on sinulle kyllin hyvä tilanne? Vaaditko itseltäsi liikaa, liian pian? Tietenkin jokainen meistä haluaa voida mahdollisimman hyvin ja päästä kivuista kokonaan, mutta voitko iloita pienestäkin edistymisestä? Voi olla, että vulvodynian kehittyminen on ollut huomaamatonta ja salakavalaa, ja kestänyt vuosiakin tietämättämme. Voimmeko pakottaa itsemme parantumaan nopeammin kuin keho ja mieli antaa myöden?

Jos huomaat että kohdallasi alkaa näyttää siltä, että suoritat paranemista ja vaadit itseltäsi vain parhaan tuloksen, saattaisi olla aika pysähtyä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan, olethan joutunut todella ikävään tilanteeseen? Sinä et ole syypää siihen. Myötätunto ei ole sama kuin itsesääli, myötätunto on lohduttavaa, kannustavaa ja rakentavaa. Nyt, jos koskaan, sinua tulisi kohdella myötätuntoisen lempeästi ja rakkaudella. Anna itsellesi armoa.

Puskaa tai posliinia?

Ei sitä ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen, mutta karvoillakin voi olla väliä kun puhutaan vulvodyniasta. Joissakin ohjeissa ja vd-sivustoilla neuvotaan että alapään karvoituksen tulisi jättää au naturel, eli rehoittamaan luonnontilaansa. Ymmärtäähän sen toisaalta, että jos kaikenlaiset aineet ja hankaus sun muut aiheuttaa alapään ärsytystä, niin se että repii karvat juurineen juuri siltä alueelta jossa ongelmaa on voi tosiaan aiheuttaa ongelmia. Yhdessä ohjeessa sanottiin myös jotenkin kauniisti, että karvat ovat luonnollinen puskuri hankausta vastaan ja että ilma kiertää siellä karvojen lomassa paremmin kuin jos paikat ovat paljaat.

Ehkä tälläisten asioiden ajatteleminen tuntuu joistakin turhamaiselta ja turhalta. Jos kipu on tarpeeksi kova, kuka jaksaa pohtia paikkojen siisteyttä saatikka välittää siitä. Nykyään kuitenkin harva nainen on enää luonnontilassa, ja jo nuoret tytöt poistavat kaikki häpykarvat, joten uskon että karvojen poisto tai poistamattomuus on kyllä itse kullekin noussut esiin jossakin vaiheessa. Jotkut ovat saattaneet huomata konkreettisesti sen miten se vaikuttaa vd-oireisiin. Kaikenlaiset karvanpoistovoiteet (Veet jne.) ymmärtää varmaankin jättää sinne kaupan hyllyyn, mutta miten on sokeroinnin tai hunajapohjaisen vahauksen kanssa?  Voiko niitä käyttää? Voivatko ne pahentaa oireita? Ja onko karvoista tosiaan jotain konkreettista hyötyä vd:n kannalta? Tämä, kuten kaikki muukin vulvodyniaan liittyvä on ehkä yksilöllistä.

Nykyajan nainen saattaa olla niin ehdollistunut karvattomuuteen että kaikki muu tuntuu vieraalta. Monet ovat vahanneet alapään karvoitusta jo nuoresta lähtien. Oletteko muuten koskaan nähneet  70-luvun eroottisia elokuvia, jossa naisilla on kunnon puska. Eikö se näytäkin vieraalta? Toisaalta, vanhemman sukupolven mielestä nykyiset posliinit aikuisilla naisilla näyttävät varmaan vierailta, ehkä jopa epäterveiltä.

Mitä mieltä te olette  karvoista, poistaa vai ei poistaa? Miten kannattaa poistaa? Onko sillä merkitystä vulvodynian kannalta?