Irti suorittamisesta ja syyllisyydestä – armollisuutta vulvodynian kanssa

Suorittaminen ja syyllistäminen – lisätaakkoja sairastuneelle

Taas kivut leimahtivat. Minun olisi pitänyt jo pystyä parantamaan itseni. Minun olisi pitänyt meditoida enemmän. Olen huono ystävä, kun valitan kivusta koko ajan.

Kuulostaako tutulta?

Vulvodyniaa sairastaville on surullisen tavallista syyttää itseä vulvodynian puhkeamisesta ja oireiden jatkumisesta. Koska vulvodynian hoitoon kuuluu paljon itsehoitoa, voi tuntua, että paraneminen ja kipujen hellittäminen ovat oman tekemisen tulosta. On helppo katsoa itseään peilistä syyttävin silmin, kun vaivat eivät tunnu hellittävän.

Saattaa tuntua, että kipu ja sairaus ovat asioita, joita vastaan tulisi taistella, ja oireiden jatkuminen on merkki epäonnistumisesta.

Tällainen suhtautuminen kuitenkin aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelkästään kipu voi saada sinut vihaamaan omaa kehoasi, vaikka tekisit parhaasi.

 

Miksi ruoskimme itseämme parantumaan

Nykyään korostetaan paljon positiivisen ajattelun voimaa. Myönteisen elämänasenteen sanotaan auttavan myös fyysisistä sairauksista toipumisessa. Sairastunut voi kokea että häntä syyllistetään negatiivisista ajatuksistaan, ja että hän on itse syypää sairastumiseensa. Että, jos hän vain ajattelisi positiivisemmin, hän paranisi.

Kukaan ei saa sairauksia ajattelemalla väärin, eivätkä sairaudet ole rangaistuksia elämässä tehdyistä virheistä. Sinä satuit sairastumaan ja se on todella epäreilua. Turhautuminen ja viha on normaaleja tunteita ja ne on hyvä tiedostaa ja kohdata. Niin sanotuista negatiivisista tunteista ei kannata tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Mitkään tunteet eivät ole vääriä tai pahoja, ne ovat tunteita. Sinä et voi pakottaa ajatuksiasi ja tunteitasi tiettyyn muottiin.

Sinua saa v*****aa kun olet saanut ristiksesi vulvodynian. Voit kokea todella synkkiä tunteita, raivoa ja vihaa tästä elämän pienestä kierrepallosta. Tärkeintä on kuitenkin, että et käännä noita tunteita itseäsi kohtaan. Sinä et ole aiheuttanut tätä itsellesi. Etkä voi ruoskia itseäsi parantumaan vaatimalla itseltäsi täydellistä suoritusta.

Voit olla varma, että jokainen vulvodyniasta parantunut on kokenut vastoinkäymisiä. Hekin ovat mokailleet ja väsyneet. He eivät ole suoriutuneet täydellisesti ja ansainneet kivuttomampaa elämää erinomaisella suorituksella. Hekin ovat olleet epätoivoisia ja pelänneet, että elämän parhaat vuodet ovat nyt ikuisesti takanapäin. Ja silti he ovat voineet parantua.

 

Näin voit oppia olemaan armollisempi itsellesi

Armollisemman elämänasenteen opetteluun on monia tapoja. Monilla auttaa mindfullness- eli tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Eräs suositeltava kirja on Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen.

Myös NiinIloa-terapiassa opetellaan tapoja, kuinka voisit suhtautua lempeämmin itseäsi kohtaan samalla, kun aktiivisesti hoidat itseäsi.

Tässä on myös lista tärkeistä asioista, jotka kannattaa muistaa, kun podet syyllisyyttä ja kaikki tuntuu synkältä.

  • Opettele tunnistamaan kielteiset ajatukset. Sanoita havaintosi: ”Huomaan, että nyt ajattelen, että kipuni johtuu siitä, etten viime viikolla meditoinut joka päivä, ja että olen niin laiska, etten ansaitse paranemista.” Tällä tavoin voi ottaa etäisyyttä tunteisiin ja ajatuksiin. Näin vähennät ajatusten valtaa sinuun.

 

  • Hyväksy tilanne ja kipu. Se ei tarkoita, että pitäisit siitä tai että kipu ja ahdistus olisivat hyviä asioita. Ne ovat aitoja tunteita, ja saat tuntea ne. Älä kuitenkaan yritä pyristellä niitä vastaan tai tunne syyllisyyttä niistä.

 

  • Älä jossittele. Olisinko jo parantunut, jos olisin tehnyt jotain toisin? Olisinko koskaan sairastunut? Tällainen ajattelu on inhimillistä, mutta niin kovin hyödytöntä. Mennyt on mennyttä. Keskitä energiasi tähän hetkeen.

 

  • Älä puhu itsellesi tavalla, jolla et puhuisi ystävällesi. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, joten älä loukkaa itseäsi. Se ei ainakaan tilannetta paranna. Tarvitset kaiken tuen ja lohdun, jonka vain voit saada. Myös itseltäsi.

 

  • Muista, ettet voi ennustaa tulevaisuutta. Vaikka kivut nyt olisivat voimakkaat, se ei tarkoita, että ne olisivat sitä ikuisesti. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joita emme voi ennustaa. Toivo on voimakas työkalu.

 

  • Sinä et ole syyllinen sairauteesi etkä oireisiisi. Jos mielesi hokee, ettet muka ole yrittänyt tarpeeksi tai että joku tekemäsi asia on aiheuttanut sairautesi, älä usko moista. Sairautesi taustalla saattaa olla monenlaisia monimutkaisia, ehkä myös geneettisiä tekijöitä, joihin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

 

  • Älä vertaile itseäsi muihin. Vulvodynia on hankala ja monimuotoinen sairaus. Jokin hoitomuoto voi auttaa yhtä, mutta ei lainkaan toista. Jos joku toinen on parantunut tietyllä hoidolla ja sinä et, et ole tehnyt mitään väärin. Älä myöskään vaivu epätoivoon, sinulle voi löytyä muita toimivia keinoja.

 

  • Et voi hoputtaa sairauttasi tai paranemistasi. Vulvodyniasta toipuminen on parhaimmillaankin pitkä ja mutkainen tie. Kärsivällisyys on vaikea hyve, mutta sen opetteleminen tukee paranemisprosessiasi. Ja huomioi, että tässä lukee opetteleminen, ei täydellisesti hallitseminen.

 

  • On täysin sallittua väsyä kaikkiin hoitoihin, lääkärissä ravaamiseen ja kaikenlaisiin pillereihin ja voiteisiin. Pidä hengähdystaukoja. Elä elämääsi. Yritä löytää jotain vastapainoa kaikelle sairastamiselle. Pienetkin ilon hetket auttavat jaksamaan. Ole niille vastaanottavainen.

 

Armollisuus ja hyväksyminen tuovat mielenrauhaa

Kuten sanottua, liian ankara ja itsekriittinen asenne lisää ahdistusta. Armollinen suhtautuminen on hyvin tärkeää oman jaksamisesi kannalta. Kipu ei ole pelkästään kehollinen asia, vaan myös mieli vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti kipu ja muut oireet tuntuvat. Sinun ei pidä ajaa itseäsi piippuun.

Sinun ei tarvitse pelätä, että jos et ole riittävän ankara itseäsi kohtaan, et yrittäisi parantua riittävästi. Olet ehkä tottunut suoriutumaan erinomaisesti erilaisista haasteista koulussa ja työelämässä. Olet ehkä vaatinut itseltäsi aina parasta suoritusta tilanteesta riippumatta. Nyt olisi kuitenkin aika muuttaa tämäntyyppinen toimintamalli. Ankaruudella ja vaativuudella ei ole paranemisprosessissa sijaa.

Armollisuus auttaa myös pääsemään irti häpeän tunteesta, joka liittyy intiimialueen kiputiloihin. Vaikka vaiva on kiusallinen, eikä siitä tee mieli puhua kahvipöydässä, ei sitä kannata hävetä. Siitä ei tarvitse puhua toitottaa kaikille, mutta älä häpeä sitä, että sinä sairastuit. Sinulle sattui tulemaan vulvodynia, jollekulle toiselle jotain muuta.

Muistakaa lempeys ja antakaa kehollenne ja mielellenne lupa parantua omaan tahtiin!

Suoritatko paranemista?

Miltä arkesi näyttää? Onko kalenterisi tupaten täynnä kaikenlaisia hoitoja ja tapaamisia? Akupunktiota, vyöhyketerapiaa, osteopatiaa, ravitsemusterapiaa, lääkärin tapaamisia, fysioterapiaa, seksuaaliterapiaa, joogaa, mindfulnessia, pilatesta… Onko jääkaappisi täynnä erilaisia superfoodeja ja erityisruokia? Valtaako erilaiset lisäravinnepurkit, öljyt ja voideputkilot kaappisi? Vietätkö aikaa tietokoneella etsimässä uutta parannuskeinoa? Tarkkailetko itseäsi ja oireitasi?

Tämä voi tietenkin sinänsä olla hyvä asia, sillä olemme useasti todenneet, että monesti kiputilojen taustalla on monia syitä, ja usein myös parhaiten tehoava hoitokin vaatii lähestymistavan, jossa kipua hoidetaan monin eri tavoin ja monialaisesti. Se että on aktiivinen ja tekee muutoksia arjessaan ja kokeilee erilaisia hoitoja voi olla voimauttavaa. Se voi tuoda toivoa ja uskoa parantumiseen. Jos itsensä hoitaminen kumpuaa aidosta rakkaudesta itseään kohtaan, se myös tehoaa paremmin. Se, että kuuntelee kehoaan, ja suhtautuu itseensä armollisesti ja hyväksyvästi on hyvä lähtökohta myös fyysiselle toipumiselle.

Miten sinä suhtaudut parantumiseen? Piiskaatko itseäsi jatkuvaan toimintaan? Kokeiletko kaikkea mahdollista? Soimaatko itseäsi jos et hyödy jostain hoidosta? Vihaatko kehoasi, joka ei suostu paranemaan, vaikka teet kaikkesi? Ruokitko mieltäsi netin ahdistavilla kauhutarinoilla, tai masennutko jonkun toisen parantumisesta, koska vertaat sitä omaan tilanteeseesi, ja mielestäsi alkaa vaikuttaa siltä että et vain parane, teit mitä vain. Tuomitset itsesi siitäkin. Olet huonompi kuin muut.

Mikä on sinulle kyllin hyvä tilanne? Vaaditko itseltäsi liikaa, liian pian? Tietenkin jokainen meistä haluaa voida mahdollisimman hyvin ja päästä kivuista kokonaan, mutta voitko iloita pienestäkin edistymisestä? Voi olla, että vulvodynian kehittyminen on ollut huomaamatonta ja salakavalaa, ja kestänyt vuosiakin tietämättämme. Voimmeko pakottaa itsemme parantumaan nopeammin kuin keho ja mieli antaa myöden?

Jos huomaat että kohdallasi alkaa näyttää siltä, että suoritat paranemista ja vaadit itseltäsi vain parhaan tuloksen, saattaisi olla aika pysähtyä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan, olethan joutunut todella ikävään tilanteeseen? Sinä et ole syypää siihen. Myötätunto ei ole sama kuin itsesääli, myötätunto on lohduttavaa, kannustavaa ja rakentavaa. Nyt, jos koskaan, sinua tulisi kohdella myötätuntoisen lempeästi ja rakkaudella. Anna itsellesi armoa.