”Kipu täyttää koko kehon ja mielen”- kipukokemus on aina myös korvien välissä

Viestissään eräs kipuileva kuvailee tilannettaan juuri näillä sanoilla. ”Tuntuu että psyykkinen kipu on jopa fyysistä kipua pahempaa, ja yhdessä kipu täyttää koko kehon ja mielen. Kipu – sekä psyykkinen että fyysinen – tuntuvat hallitsevan koko elämääni.” Mielestäni tämä oli erittäin osuvasti kuvailtu, ja uskon että monet vulvodynian kanssa elävät tunnistavat nämä tunteet ja sanat omakseen.

Voiko näin kokonaisvaltaisesta kivusta parantua? Mitä keinoja voimme käyttää vaikuttaaksemme toissijaiseen kärsimykseen, joka vulvodyniaan (kuten muihinkin kroonisiin kipuihin) liittyy?

Kipukokemus on aina myös korvien välissä

Pitkittynyt kipu (sekä ajoittainen että jatkuva) aiheuttaa monenlaisia ahdistuksen, pelon ja kärsimyksen tunteita. Aivomme ovat hyvin oppivaiset sekä hyvässä että pahassa. Oppiminen tapahtuu suurimmaksi osaksi automaattisesti, tiedostamattamme. Jos kipuratamme ovat herkistyneet ja koemme jossakin tilanteessa uhkaa tai pelkoa, jo nämä signaalit tullessaan aivoihin voivat laukaista fyysisen kipukokemuksen.

”Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtää syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyvät sekä fyysinen että emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen. Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot, uskomukset ja koettu stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.” (Karita Palomäki)

Kivun kokemusta ei synny, jos aivot eivät tulkitse aistimusta uhkaavaksi. Siksi jopa alitajuinen kivun odotus lisää kivun voimakkuutta tai joskus jopa aiheuttaa kipukokemuksen. Tämä pätee hyvin esimerkiksi vestibulodyniassa, johon liittyy yleensä voimakkaasti kivun pelko jo ennen kivun kokemusta. Kivun odotus niissä tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat laukaisseet kivun (yhdyntä, sisätutkimus) aiheuttaa kokonaisvaltaisen reaktion kehoon (lihakset, hengitys) ja mieleen (tunteet, ajatukset, muistot), jolloin kipu todennäköisemmin on voimakkaampaa.

Kipukokemukseen liittyy stressi. Krooninen kipu lisää ymmärrettävästi kärsimyksen kokemusta. Kärsimys on erittäin stressaavaa. Kärsimyksen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne.

Esimerkiksi juuri yhdyntäkivusta kärsivä ihminen saattaa ennakkoon pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että alkaa vaistonvaraisesti varoa ja välttää kaikenlaista kosketusta kipualueelle, lantionpohjalihakset jännittyvät suojaamaan kipualuetta, ja hän tarkkailee valppaana jokaista pientä tuntemusta, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että jotain kauheaa tapahtuu. Mieli ja keho on jatkuvassa hälytystilassa. Sympaattinen hermosto (stressihermosto) ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat.

Tämä reaktiosarja synnyttää kroonisen kivun noidankehän, josta on vaikea päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä, jonka seurauksena alkuperäinen kipu pahenee.

Tietoisuustaidot kivunhoidossa

Voiko näin kokonaisvaltainen kipu parantua tai edes lievittyä?

Kyllä voi.

Mindfulnessiin liittyen on sanonta ”se mitä vastustat, pysyy”. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että, jos vastustamme viestejä, joita mieli ja keho meille lähettää, näiden viestien saaminen jatkuu, kunnes hyväksymme ne.

Kipu horjuttaa luottamusta omaan kehoon, ja se saattaa lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. ”Loppuuko tämä kipu koskaan”? Voi tuntua siltä että itsellä ei ole mitään hallintaa ja sanomista oman kehon reaktioihin. Saattaa kokea, että oma keho on pettänyt ja kääntynyt itseä vastaan. Siitä on tullut vihollinen, johon ei voi luottaa. Emme halua kuunnella ja hyväksyä viestejä joita saamme. Taistelemme kipua vastaan, ja samalla myös kehoamme vastaan.

On luonnollista taistella kipua vastaan ja vastustaa, vihata ja kirota sitä kaikin keinoin. Haluamme päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Mutta entä jos pyrkimykset päästä siitä eroon, vain luovat sitä lisää? Kivun vastustaminen on osa toissijaista kärsimystä. Vastustus lisää sekä stressiä, ahdistusta että masennusta, juurikin sitä toissijaista kärsimystä mikä kipuun liittyy.

Tietoisen läsnäolon avulla opimme hyväksymään kipuviestit, ja myös niihin liittyvät ajatukset, tunteet, muistot ja päätökset. Jos hyväksymme, tai oikeammin, tunnemme nämä viestit tietoisesti, ne menettävät otettaan ja vaikutustaan meistä.

Tietoinen hyväksyminen ei tarkoita kohtaloon alistumista. Se ei tarkoita sellaisen hyväksymistä, mitä ei voi hyväksyä. Se tarkoittaa tilanteen hyväksymistä sellaisena kuin se on, tällä hetkellä. Se tarkoittaa myös omien tunteiden ja reaktioiden lempeää tunnistamista ja tunnustamista. Se on itsemme kuuntelemista ja ymmärtämistä ilman että annamme ajatuksille ja tunteille vallan ohjata meitä. Se luo lempeän hyväksyvän katseen reaktioihimme, jolloin ne menettävät otettaan meistä.

Mindfulness on kaikkea tätä, sallimisen, luopumisen, vastustamattomuuden hetkiä. Hetkiä jolloin voimme lakata taistelemasta itseämme (kehoa&mieltä) vastaan. Kun lakkaa olemasta jatkuvassa taisteluvalmiudessa, tilalle voi astua rauhaa ja hyväksyntää. Voimme elää täydemmin ja oppia nauttimaan elämästä, vaikka se ei olisikaan täydellistä.

Elämään kuuluu kärsimystä ja ahdistusta. Kun kohtaa oman ahdinkonsa ja herkistyy sille, antaa sille sen huomion ja tilan joka sille kuuluu, hyväksyy sen osaksi omia kokemuksia. Voi olla tärkeää huomioida sellaiset tunteet, jotka on työnnetty syrjään, ja esimerkiksi suru on tunne joka saattaa nousta esiin vulvodyniaan liittyen. Se on hyvä tiedostaa ja sille on hyvä antaa tilaa. Kun oppii että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja niillä on oikeus olla olemassa, ne eivät aiheuta sellaista kärsimystä kuin vastustaessamme niitä.

Huomaamme käytännössä kuinka voimme itse vaikuttaa kipuun ja kuinka emme ole avuttomia tunteiden, ajatusten ja tuntemusten myrskyissä.

Toissijainen kärsimys lakkaa vähitellen. Se lieventää yleensä myös ensisijaista kärsimystä.

Kipusarjan ensimmäisessä artikkelissa avattiin kivun fysiologiaa ja psykologiaa, seuraavassa artikkelissa esitetään käytännön ohjeita ja harjoituksia tietoiseen kivunhoitoon.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys

Karita Palomäki: Hidasta Elämää blogikirjoitus