Kestääkö parisuhde vulvodynian?

”Laskeudun nyt

koko painollani sinun varaasi

hellitän sormi sormelta otteeni

ja retkahdan syliisi

tässä minä olen

näin raskas ajatuksineni

ja näin heikko omin avuin

mutta jos sinä kerran 

minua jaksat

saat nyt luvan

elämääni kantaa”

Sinun varaasi – Elina Salminen

 

Mitä parisuhteelle tapahtuu kun toinen sairastuu vulvodyniaan?

Rakkaussuhteet voivat olla tuskallisen vaikeita ilman minkäänlaisia lisärasitteitakin, miten mikään parisuhde voi kestää kun vulvodynia astuu mukaan kuvaan?

Epämääräisiä oireita ja kipuja, kipuja yhdynnässä, haluttomuutta, läheisyyden välttelyä, masennusta, ahdistusta, menettämisen pelkoa, mustasukkaisuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta… Kyllä, vulvodynia voi aiheuttaa kaikkea tätä. Turha sitä on kieltää.

Kun puoliso sairastuu, mihin tahansa sairauteen, se on mullistus ja haaste parisuhteelle. Se saattaa vääristää suhteen dynamiikan, ja vaatia myös toiselta osapuolelta huomattavia ponnistuksia. Sitä kuormittavampaa se on, mitä kauemmin se kestää. Kun sairaus on sellainen, että hoitokaan ei takaa sataprosenttista paranemista, eikä kukaan tiedä kuinka kauan oireiden helpottumiseen menee, tilanne on ymmärrettävästi erityisen kuormittava.

Tutkimuksiin osallistuneista yhdyntäkivuista kärsivistä naisista 61% kertoi että heidän sairautensa vaikutti siihen kuinka läheisiä he kokivat voivansa olla niiden kanssa joita he rakastivat. 44% oli sitä mieltä että se vaikeutti kiintymyksen osoittamista. 85% sanoivat että se vaikeutti heidän seksielämäänsä. 56% naisista oli lakannut kokonaan harrastamasta seksiä kumppanin kanssa. 21% kokivat stressin lisääntyneen parisuhteessa.

Jotkut parisuhteet eivät kestä näitä paineita.

 

Onko kaikki vulvodynian syytä?

Joskus vulvodyniasta tulee kaikkien parisuhdeongelmien syntipukki, ja sen niskoille sälytetään kaikki parisuhteeseen liittyvät ongelmat. ”kaikki olisi hyvin, jos… pystyisimme harrastamaan seksiä”  ”kaikki olisi hyvin, jos minulla ei olisi näitä kipuja”

Kaikki parisuhteen vaikeudet eivät kuitenkaan johdu vulvodyniasta. Joskus sairastuminen voi tuoda esiin parisuhteessa jo aiemmin piilleet ongelmat.

Sairastuminen voi myös aktivoida aiemmat haudatut kiintymyssuhde-haavat, jotka liittyvät varhaisiin kiintymyssuhteisiin ja aikaisempiin rakkaussuhteisiin. On hyvä, jos pystyy tiedostamaan miten aikaisempiin kiintymyssuhteisiin liittyvät haavat vaikuttavat siihen miten kokee tilanteen nyt. Tässä voi tarvita ammattiapua.

Kannattaa pyrkiä realistisesti tarkastelemaan sitä miten sairaus vaikuttaa nykyiseen suhteeseen. Avoin puhuminen tilanteesta ja parisuhteen tilasta on tärkeää.

Kriisinkin keskellä parisuhteen osapuolet ovat vastuussa omista tunteistaan. Toisen ajatuksia ei pitäisi joutua arvailemaan, eikä odottaa toisen olevan ajatusten lukija.

 

Puoliso, oletko liian ymmärtävä?

Usein vulvodyniaan sairastuneen puoliso yrittää tukea sairastunutta ylitulkitsemalla toisen viestejä ja olemalla erityisen hienovarainen ja ymmärtävä. Varsinkin seksiin liittyen. Tämä voi yllättäen toimia päinvastoin kuin voisi ajatella.

Tutkimustietoon nojaten ollaan jo kauan oltu tietoisia siitä hieman hämmentävästä seikasta, että parisuhteissa, joiden toinen osapuoli kärsii jonkinlaisesta kroonisesta kivusta, puolison ymmärtävä ja huolehtiva suhtautuminen voi vaikuttaa niin, että kipua kokeva osapuoli kokeekin kivun voimakkaammin. Hän ikäänkuin antaa kivulle enemmän tilaa, keskittyy siihen enemmän. Kipu ottaa suuremman roolin.

Tämä on huomattu myös vulvodyniaan liittyen. Naiset jotka kuvaavat puolisoitaan ymmärtäviksi ja kilteiksi raportoivat selkeästi enemmän ja voimakkaampaa kipua, kuin naiset joiden puolisoilla on ollut neutraalimpi suhtautuminen kipuun.

Mitä ihmettä?!

Pitääkö puolisoiden lopettaa olemasta ymmärtäviä ja kilttejä?

Ei tietenkään. Se, miten ilmaisee välittämistään ja tukeaan puolisolle on sen sijaan tärkeää.

Se pysyykö positiivisena, ja tukeeko puolisoa keskittymään elämässä oleviin hyviin asioihin kivun keskellä on tärkeää. Näkeekö toisen heikkona ja uhrina jota tulee paapoa vai vahvana naisena joka on sairastumisestaan huolimatta tasavertainen kumppani. Joku, jonka kanssa taistellaan yhdessä parantumisen puolesta.

Sairastunut saattaa tarvita enemmän tukea ja ymmärrystä, mutta liiallinen ”ymmärtäminen” voi vahvistaa sairastuneen identifioitumista sairauteen ja kipuun. On hyvä muistaa, että hän on paljon muutakin. Muutakin kuin vulvodyniaa sairastava nainen.

Molempien on tärkeää pitää huolta omasta elämästään ja välttää uhriksi heittäytymistä. Kumppanin on myös tärkeää pitää kiinni omasta elämästään.

Ei saisi jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita siksi, että toinen on sairastunut.

 

”Voitko rakastaa minua?”

Kummankin ydintarpeiden ymmärtäminen auttaa myös suhteen parantamisessa. Ydintarpeita voivat olla esimerkiksi rakkauden tunnustukset sanoin tai teoin, kosketus tai kehuminen.

Toiselle tärkeä tarve parisuhteessa voi olla toiselle yhdentekevä. Tarpeista on siksi tärkeää puhua ihan konkreettisesti. Aika ajoin on hyvä kysyä toiselta mitä hän tarvitsee ja toivoo sinulta juuri nyt. Ja itsekseen on hyvä pohtia tarkkaan, mitä kumppaniltaan toivoo ja tarvitsee voidakseen kokea olevansa rakastettu.

”Onko jotain mitä häneltä kaipaan juuri nyt?”

Avoimuus, kiinnostus toisesta, kysyminen ja kuunteleminen ovat hyvän suhteen peruspilareita. Kyky olla haavoittuva toisen edessä, näyttäytyä ikään kuin riisuttuna ja alastomana, on jokaisen suhteen koetinkivi. Ytimessä on kysymys, joka jokaisen on pelottavaa kysyä:

”Tässä minä olen. Voitko rakastaa minua tällaisena?”

Opetelkaa kertomaan toisillenne, miltä teistä tuntuu. Sairastuneen kumppanin on erityisen tärkeää saada kertoa ajoittaisesta turhautumisen ja avuttomuuden tunteista, ilman että siitä syntyy turhaa draamaa. Jos myös vaikeista tunteista on mahdollista puhua, ilman että kumpikaan menee puolustuskannalle se auttaa luomaan avoimen ja läheisen suhteen, joka itsessään on valtava voimavara kivun kanssa selviytymiseen.

Yleensä sairastuminen aiheuttaa jonkinasteisen kriisin elämässä. Usein käy myös niin, että elämän tarkoitus päivittyy kriisin keskellä. Siinä piilee aina kasvun mahdollisuus.

Sairastuminen voi jopa olla mahdollisuus parempaan suhteeseen. Mutta se vaatii sitä, että on avoin muutoksille.

Muutoksen keskellä on tärkeää puhua ensisijaisesti omalle kumppanille, mahdollisesti ammattiauttajalle ja aina jos se on mahdollista, vertaistukihenkilölle.

Lähteet:

Koska tuuli kuiskii: Elina Salminen

Ota kipu haltuun: Helena Miranda

When sex hurts: Goldstein, Pukall, Goldstein

Sairastuminen voi tuoda kriisin parisuhteeseen

”Mieheni ymmärtää”

Kirjoitti 28.6.2016 0 , Pysyvä osoite 0

Olen kuullut tämän lauseen aika monen vulvodyniasta kärsivän naisen sanomana. ”Mieheni ymmärtää”. Mitä mies ymmärtää? Ymmärtääkö hän että naisella on kipua yhdynnässä ja/tai muita ongelmia intiimialueella? Ok. Hienoa. Se on hyvä lähtökohta.

Mutta miten ymmärrys näkyy parin elämässä? Ymmärtääkö mies niin perusteellisesti, että hiippailee villasukat jalassa nurkissa varoen ja peläten mystistä Vulvodyniaa? Ettei hän vaan loukkaisi tai satuttaisi rakastaan millään tavalla. Ei uskalla koskeakaan, koska se voi olla väärin tai vaikuttaa vonkaamiselta. Onko mies superkiltti ja hiljaa omista tarpeistaan ja toiveistaan, jottei vaan vaikuta tunteettomalta tollolta?

Liiallinen varovaisuus ja ymmärtäminen ei ole pidemmän päälle suhteen etu. Sekin on jo tutkitusti todistettu seksuaaliseen tyytyväisyyteen liittyen. Vulvodyniaa sairastavan kumppanin on arvioitu suhtautuvan pääasiassa kolmella tavalla kipuun (tutkimuksen mukaan). Huolehtivasti ja empaattisesti, vihamielisesti ja turhautuneesti tai kannustavasti ja toivoa ylläpitävästi. Todettiin, että sekä huolehtivat että negatiiviset tavat suhtautua lisäsivät naisella kivun tuntemuksia yhdynnän aikana ja vähensivät seksuaalista tyytyväisyyttä. Kannustavat ja toiveikkaat reaktiot auttoivat kivun hallinnassa. (Rosen, Bergeron, Lambert, Steben 2013: 129-41; Rosen, Bergeron, Glowacka et al. 2012: 2351-60).

Keskittyminen kivun ja muiden oireiden tarkkailuun, pelko, ylivarovaisuus ja huolissaan oleminen voi siis pahentaa tilannetta yhtä paljon kuin vihainen ja turhautunut suhtautuminen.

Miten siis toimia parisuhteen parhaaksi?

Puhutteko keskenänne tilanteesta? Kerrotteko toisillenne omista toiveista ja tarpeista? Oletteko avoimia, uskallatteko näyttää myös heikkoutenne ja haavoittuvuutenne toisillenne? Vai ajatteletteko että teillä on niin hyvä ja vakaa yhteys että tiedätte kysymättä mitä toinen ajattelee ja tuntee?

Kukaan ei ole ajatustenlukija. Avoimuus ja puhuminen ei tee tilanteesta vaikeampaa, päinvastoin.

Aito ymmärtäminen voisi tarkoittaa sitä, että haluaa oikeasti tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee ja hyväksyy sen vaikka ei olisikaan aina samaa mieltä. Sitä, että kumpikin kannustaa ja tukee toista, ja uskoo yhteiseen tulevaisuuteen.