Kivun vuoristoradalla – ”yht’äkkiä kipu vaan paheni”

Vulvodynia on tila, joka saattaa vaihdella päivästä toiseen. Olet ehkä jo päässyt tilanteeseen, jossa tunnet että kipu on jo hallinnassa. Ja sitten kipu pahenee. Mitä tapahtui? Miksi nyt? Tilanne saattaa tuntua kohtuuttomalta ja lannistavalta, et vaan käsitä miksi näin kävi. Kivulla näyttäisi olevan oma tahto, ja se tuntuu vittuilevan sinulle. ”Älä luule että pääset minusta niin vaan”. Mitä tosiaan tapahtui, miksi kipu paheni? Ja miten reagoit?

Kivun taustalla olevat mekanismit

Jotta voisi ymmärtää kivun taustalla olevia mekanismeja, vulvodyniaa pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti eikä vain vulvasta käsin. Vulvasi ei ole olemassa täysin erillisenä yksikkönä, eristyksissä muusta kehostasi, vai mitä? Jos opit näkemään tilanteesi laajemmasta näkökulmasta, opit myös ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi paljon syvemmin. Tämä taas auttaa sinua toimimaan itsesi parhaaksi.

Vulvodynian taustalla voi olla hyvinkin monia asioita, kuten tiedämme. Jotta voisi paremmin ymmärtää oman tilanteen ja myös tehdä itselle hyödyllisiä valintoja, on hyvä pohtia mitkä syyt ovat mahdollisesti oman vulvodynian taustalla. Koska vulvodynian syytä tai syitä ei voi aukottomasti todistaa (tämä on diagnoosin edellytys), tilanne on vaikea ymmärtää ja myös vaikea kestää. Se saattaa tuntua täysin mielivaltaiselta ja käsittämättömältä.

Yleensä kuitenkin on löydettävissä vihjeitä, jotka voivat valottaa tilanteen taustaa. Suosittelen itseesi tutustumista, ja tilanteesi tarkastelua kokonaisvaltaisesti. Mitkä asiat saattaisivat olla sinun sairastumisesi taustalla? Kerää vihjeitä laajasti ja kattavasti. Tarkastele alla olevaa kaaviota, siinä on jaoteltu vulvan kipua aiheuttavat tilat kahteen kategoriaan. Toisessa kategoriassa on vulvodynia, eli tilat joissa selkeää syytä ei ole löydetty, ja toisessa on vulvan kipu, jonka taustalta on löytynyt selkeitä syitä. Rajanveto voi olla vaikeaa, ja joskus voi herätä kysymys onko vulvodynia-diagnoosi oikea. Joissakin tapauksissa vulvodynia-diagnoosin saaneen tilanne selkiytyy, ja on löydetty joku selkeä selittävä syy kivulle. (kuten esim. piilevä herpesinfektio).

Pohdi omaa tilannettasi tämän jaottelun valossa. Jos sinulla ei ole löytynyt selkeitä selittäviä syitä kipuusi, mieti mitkä tekijät juuri sinulla saattavat olla taustalla. Oletko joskus loukkaantunut (kaatunut, urheiluvamma, synnytystrauma tms.)? Muita tuki- ja liikuntaelinten ongelmia (selkä, lantio, lonkat)? Kireyttä, triggerpisteitä, lihakset, muut kudokset? Leikkaukset, toimenpiteet? Tulehduskierteet? Muut oheissairaudet? Esiintyykö suvussasi tai perheessäsi erilaisia epämääräisiä oireita? Onko sinulla vatsaongelmia? Muita kiputiloja? Hormonit? Pillerit? Lääkitykset? Ravitsemus? Stressi? Traumat?

Näin systemaattisesti tilannettasi pohtimalla saatat hahmottaa kipusi taustalla olevia mekanismeja selkeämmin. Muista myös että tilanne on saattanut kehittyä piilevänä kauankin, kunnes joku laukaiseva tekijä on aiheuttanut oireiden ilmaantumisen. Yleensä jokaisen kiputilanteen taustalla on monia tekijöitä.

”Miksi kipu yht’äkkiä paheni?”

Kun olet paremmin tietoinen sinun tilanteesi taustalla vaikuttavista tekijöistä, sinun on myös helpompi vaikuttaa kipuun ja hoitaa itseäsi. Sinun on myös helpompi nähdä syy-seuraussuhteet oireiden taustalla.

Kivun pahenemiseen vaikuttaa yksilöllisesti laaja kirjo eri asioita. Jos oireesi pahenevat, älä menetä toivoasi. Se ei tarkoita sitä että kaikki on menetetty, ja vulvodynia iskee nyt täysillä takaisin. Taustalla saattaa olla joku pienkin asia, johon on helppo vaikuttaa. Mutta joskus taustalla on sellaisia asioita mihin on vaikeampi tai mahdoton vaikuttaa. Se on hyvä hyväksyä. Vaikka tekisit kaikkesi, välillä tilanne saattaa pahentua. Se ei ole sinun vikasi. Sekään ei tarkoita sitä, että vulvodynia vie sinua kuusi-nolla. Aina on asioita mihin voit vaikuttaa.

Miksi kipu siis yht’äkkiä paheni? Jos tilanteesi tuntuu mysteeriltä, voit lähteä kerimään sitä auki kysymyksin.

  • Onko elämässäni kiirettä ja stressiä? Miten voin henkisesti? Huolia ja murheita?
  • Miten nukun? Olenko valvonut? Mennyt myöhään nukkumaan?
  • Olenko syönyt huonosti? Juonut liian vähän? Juonut alkoholia?
  • Missä kunnossa vatsani on? Onko ummetusta? Löysä vatsa? Ruuansulatusvaivat?
  • Olenko istunut paljon? Ollut liikkumatta pitkiä aikoja? Huonossa asennossa?
  • Onko urheillessa tullut ponnisteltua liikaa? Onko tullut joku vamma? Miten tietoisesti olen urheillut?
  • Onko lihakset kireät ja jumissa? Hartioissa, lantionpohjassa, muualla? Olenko jännittänyt tiedostamatta?
  • Onko minulla kylmä? Ovatko jalkani kylmät? Kiertääkö veri kunnolla?
  • Olenko käyttänyt uusia tuotteita? Limakalvoilla? Muualla? (voiteet, öljyt, liukkarit, suihkusaippuat…)
  • Minkälaisia vaatteita olen käyttänyt?
  • Oletko poistanut alapään karvoja? Onko karvasi kasvamassa (sänki)? Onko karvat hyvin pitkät? Hankaavatko ne emätinaukon reunoja?
  • Millainen kierto minulla on ollut? Missä kierron vaiheessa olen? Minkälaisia oireita on ollut?
  • Olenko ollut huonovointinen/sairas? Oksennellut? Yskinyt? Onko minulla joku tulehdus jossakin?
  • Olenko harrastanut seksiä? Olinko kiihottunut? Oliko tiettyjä kivuliaampia asentoja? Rajumpia työntöjä?
  • Olenko laiminlyönyt hoitoa? Jättänyt harjoitteita tekemättä?

Ehkä löydät mahdollisia syitä oireiden pahentumiseen. Vaikuta niihin mahdollisuuksien mukaan. Konkreettisten toimien lisäksi on erittäin hyödyllistä myös tarkastella sitä miten mielesi reagoi tilanteeseen.

Katkaise kipukierre

Kun oireet pahenevat lähdetkö katastrofiajattelun vuoristoradalle?

Kivun fysiologian ymmärtämisen lisäksi, kivun psykologialla on erittäin iso merkitys kivun hallinassa. Kun ymmärrät mitä kipu sinussa aiheuttaa, pystyt vaikuttamaan kipuun kokonaisvaltaisesti. Se miten mielesi reagoi kivun yllättäessä, voi laukaista vaikeasti pysäytettävän kierteen. Varsinkin jos et huomioi reaktioitasi tietoisesti.

Alla oleva kuva esittelee tyypillisen yhdyntäkipuun liittyvän kierteen, mutta mekanismi on sama oireiden pahentuessa muistakin syistä. Eli kipu lisääntyy jostakin syystä, se lisää stressiä ja jännitystä, se aiheuttaa tunnereaktion, joka pahentaa tilannetta entisestään jne. Tai tunnereaktio, ahdistus/stressitilanne lisää lihasjännitystä ja kipua, se lisää ahdistusta, ja ahdistus lisää kipua. Tätä kierteen kyytiin voi tulla missä vaiheessa vaan, ja se voi pyöriä moneen suuntaan.

Mitä siis tehdä, jotta saadaan tämä loputon kierre katki?

Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Huomaa mitä mielessäsi tapahtuu. Ole tietoinen ajatuksistasi, tunteistasi, tuntemuksistasi ja toiminnastasi. Niiden huomioiminen voi muuttaa sitä, miten ne vaikuttavat sinuun. Totea tilanne itsellesi, ”Jaahas, tässäpä tunnen ikävää kirvelyä, ja huomaan että sen takia jännitän vatsalihaksia ja lantionpohjaa. Mieleen tulee tuhoisia ajatuksia, kuten se, että kipu vain pahenee ja en voi sille mitään.”

Tiedostamisen ja huomioimisen lisäksi voit muistuttaa itseäsi siitä että, vaikka nyt tilanne on kivuliaampi, se ei jatku loputtomiin. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen itsesi hyväksi. Hyväksyt että nyt tunnet kipua, mutta samalla rauhoitat itseäsi toteamalla itsellesi lempeästi, että se menee kyllä ohi. Teet tietoisen päätöksen päästää irti kierteestä, etkä lietso katastrofiajattelua, joka johtaa vaan tilanteen pahenemiseen. Yhdistä kaikki kivunhallinnan keinot mitkä sinulla ovat käytettävissäsi. Kun yhdistät sekä mielen että kehon tasolla käytettävät keinot, voit aivan varmasti vaikuttaa hyvinvointiisi huomattavasti.

Käytännön keinoja ovat juuri ne mitä olet oppinut käyttämään sinun kipusi hoidossa, ja jotka toimivat juuri sinulla. Muutamia joita jokaisen kannattaa kokeilla, ovat esimerkiksi syvä palleahengitys, aktiivinen rentoutus, erilaiset venytykset, jotka auttavat rentouttamaan ja pidentämään lantionpohjaa. Lisäksi voi kokeilla kylmäpakkausta hermokipuun, puudutusgeeliä, kipulääkkeitä, piikkimattoa, viilentävää aloegeeliä tai muita limakalvojen hoitoon sopivia aineita. Meditointi, mindfulnessharjoitukset, rauhallinen joogaaminen, kävely, lepo. Rauhoittuminen musiikin tai hyvän elokuvan parissa.

Ethän siis lamaannu ahdistuksesta kivun yllättäessä, vaan muista, että sinulla on monia keinoja vaikuttaa.

Kipu – mitä se on ja miten se vaikuttaa meihin?

Kipu. Polttava, raastava, sykkivä. Kaikennielevä. Haluan tehdä jotain, mitä tahansa, että kipu lakkaisi. Olen ottanut suurimman sallitun määrän kipulääkkeitä, mutta kipu ei hellitä. Se piinaa minua. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Liikkuminen sattuu. Paikallaan oleminen sattuu. Yritän epätoivoisesti paeta sitä. Mieli lähtee mukaan piinaamaan minua. ”Mikään ei auta!” ”Tämä vain pahenee…kuolen!” ”En kestä enää, miksei tämä vain lopu?” Itken sikiöasennossa lattialla.

Kuulostaako tutulta? Ehkä olet joskus kärsinyt näin. Suuri osa ihmisistä kokee joskus voimakasta kipua. Erityisesti naisena olemiseen liittyy kipua, se tuntuu nivoutuvan osaksi naisen elämää. Kipu liittyy usein juuri läheisesti naisen biologiseen todellisuuteen, naisen kehoomme. Kuukautiset. Veri. Kipu. Synnytys. Veri. Kipu.

Kun olin nuori, minusta oli epäoikeudenmukaista että nainen joutuu kärsimään niin. Minulla oli kivuliaat kuukautiset heti ensimmäisistä lähtien. Myötätuntoa ei herunut, enkä kyllä sitä hakenutkaan. Kipuun liittyi häpeä kehosta ja sen toiminnasta. Se  salattiin visusti. Raamatussakin todettiin kylmästi ”Minä teen sinun vaivasi ja synnytyksesi tuskat moninkertaisiksi: kivulla pitää sinun lapsesi synnyttämän”.

Naisten vaivat ovatkin moninaiset (endometrioosi, vulvodynia, tulehdukset…) ja synnytyskipu on kivuliaimpia kokemuksia ihmisen elämässä. Synnytyskipu on niin voimakasta, että sen kestämisestä kerrotaan sankaritarinoita (kauhutarinoita), joissa ei ole puutetta verestä, hiestä ja kyyneleistä. Jokainen raskaana oleva (varsinkin ensisynnyttäjä) joutuu (tahtomattaan) kuuntelemaan tarinoita kahden vuorokauden supistuksista ja kaikesta siitä tuskasta, niin että eivät saa unta öisin. Kuitenkin harvemmin käy niin, että itse synnytyskivusta jää pysyvät traumat.

Vaikka synnytyskipu on tuskallista, se on kuitenkin jotenkin asianmukaista ja produktiivista kipua, koska synnyttäjä tietää, että sen kesto on rajallinen, ja sen seurauksena syntyy parhaassa tapauksessa rakastettu ja toivottu pienokainen. Kipu on hyväksytty tosiasia synnytyksessä, ja se kuuluu asiaan. Keholla ja mielellä on myös kyky unohtaa. Onneksi. Useimmiten synnytyskipu ei siis jää kummittelemaan, eikä siitä seuraa toissijaista kärsimystä. Tämän sanottuani, tottakai joillekin saattaa jäädä synnytyskivusta niin voimakas pelko, että seuraa nimenomaan tuota toissijaista kärsimystä. Varsinkin jos synnytykseen liittyviä tapahtumia, kokemuksia ja tunteita ei käydä läpi ja käsitellä asianmukaisesti.

Mikä kipu?

Akuutti kipu on yleensä lyhytkestoista ja eräänlainen varoitussignaali siitä, että kehossa tapahtuu jotain, mahdollisesti vaarallista. Akuutin kivun jäädessä hoitamatta tai muuten pitkittyessä, keskushermoston kipuradat saattavat herkistyä kivulle, ja aivot eivät tunnista että vaara on ohi. Kipu jää päälle. Alkuperäinen kivunaiheuttaja on mahdollisesti jo poissa (tulehdus, vamma tms.), mutta häiriötilaan joutuneet kipuratojen hermosäikeet viestivät yhä, että nyt sattuu.

Tällainen tilanne voi johtaa krooniseen kipuun. Krooniseksi kivuksi määritellään nimensä mukaisesti pitkäkestoinen (yli 3 kuukautta) kestänyt kipu. Kroonista kipua voi kehittyä esim. loukkaantumisen seurauksena, vaikka itse vamma olisi parantunut. Joskus aiheuttaja on pitkään jatkuva kehon vahingoittuminen (esim. niveltulehdus, syöpä…). Mikä tahansa tavallinen kipuoire voi kroonistua ja herkistää keskushermoston kipuradat. Krooninen kipu voi myös alkaa ilman selkeää tai erityistä syytä. Jos kipu jatkuu, vaikka fyysistä vahingoittumista ei enää tapahdu, kivun kokemuksesta tulee itsenäinen lääketieteellinen ongelma, jolloin sitä saatetaan kutsua myös vulvodyniasta kärsiville tutulla termillä, krooninen kipuoireyhtymä.

Neuropaattinen kipu voi olla sekä äkillistä että pitkäkestoista. Neuropaattinen kipu on hermovauriokipua eli se syntyy hermostossa. Neuropaatiselle kivulle ei usein löydy selkeää syytä tavallisissa tutkimuksissa. Neuropaattinen kipu on mahdollisesti seurausta hermoston, selkärangan tai aivojen vaurioitumisesta. Joskus kipua tunnetaan vaikka mitään vauriota ei ole havaittavissa. Hermosto saattaa reagoida kivun kokemukseen lisäämällä kapasiteettiaan käsitellä kipusignaaleja. Tällaisen reaktioprosessin arvellaan olevan taustalla myös esimerkiksi paikallisessa vulvodyniassa (vestibulodynia).

Ensin emättimen immuunikudos aktivoituu esimerkiksi tulehduksen seurauksena, ja jostain syystä immuunikudos-aktivaatio jää päälle. Tämä pitkittynyt kudostulehdustila voi saada hermot toimimaan normaalia voimakkaammin. Emättimen suulla on yleensä näissä tapauksissa aivan solukon pinnalle asti ulottuvia hermosäikeitä, jotka vievät kipusignaalia selkäydinkanavan kautta aivokuorelle. Juuri tämä saattaa aiheuttaa poikkeavan, terävän kivun aistimuksen.

Vestibulodynian oireet saattavat siis syntyä emättimen immuunijärjestelmän pitkäaikaisesta hälytystilasta, lisääntyneestä hermosäietiheydestä ja poikkeavasta hermojen toiminnasta. Tuloksena on allodynia eli normaalisti kivuton ärsyke muuttuukin kivuliaaksi. (tutkimus)

Myös kroonisen neuropaattisen lantion ja/tai vulvan alueen kivun (yleistynyt vulvodynia, pudendaalineuralgia) taustalla saattaa olla samankaltaisia mekanismeja. Syitä voi olla monenlaisia, hyvin yksilöllisiäkin, mutta vulvodynian taustalla on aina jonkilainen hermoston toiminnan häiriintyminen.

Ensisijainen ja toissijainen kärsimys

Kärsimys tapahtuu kahdella tasolla. Ensimmäinen taso on kehon varsinaiset tuntemukset, tämä aiheuttaa ensisijaista kärsimystä. Se on eräänlaista raakatietoa, jota keho lähettää aivoille loukkaantumisen, jatkuvan sairauden tai hermostossa tapahtuvien muutosten seurauksena. Toissijainen kärsimys koostuu kaikista niistä ajatuksista, tunteista, tuntemuksista ja muistoista, joita kipuun liittyy. Kuten ahdistus, pelko, stressi, murehtiminen, toivottomuus, masennus, uupumus jne. Kun koemme kipua ja ahdistusta ensisijainen ja toissijainen kärsimys sekoittuvat toisiinsa.

Kivun kokeminen on paljon kokonaisvaltaisempi, hienovaraisempi ja monimuotoisempi prosessi kuin perinteisesti on ajateltu. Kipu on tuntemus, eli sitä tulkitaan aivoissa, ennen kuin tunnemme sen tietoisesti. Aivot tekevät tulkintaa yhdistelemällä tietoa, jota se saa sekä mieleltä että keholta. Eli tämä tarkoittaa myös sitä, että mielen läpi virtaavat ajatukset ja tunteet, sekä tietoiset että tiedostamattomat, vaikuttavat suuresti kärsimyksen voimakkuuteen, siihen, miten tunnemme kivun.

Kipu, jota koetaan herkällä ja intiimillä alueella, ja joka mahdollisesti kulminoituu juuri oman seksuaalisuuden ilmaisussa, vaikuttaa useimmilla siihen miten kokee itsensä. Sen seurauksena viallisuuden, häpeän, syyllisyyden, itseinhon, katkeruuden ja vihan tunteet ovat tavallisia. Vulvodynia aiheuttaa miltei jokaiselle toissijaista kärsimystä.

Pitkäkestoinen ja pahimmassa tapauksessa päivittäinen hallitsematon kipuoireilu aiheuttaa vääjäämättä vakavaa toissijaista kärsimystä. Ahdistus, stressi, masennus, ärtymys, viha ja uupumus ovat kroonisen kivun seuralaisia. Voi olla vaikeaa erotella toisistaan ensisijainen kärsimys eli fyysiset kiputuntemukset, ja muut tuntemukset: voimakkaat tunteet ja häiritsevät ajatukset.

Stressi, murehtiminen ja katastrofi-ajattelu valtaavat mielen. ”Tämä vain pahenee”, ”En koskaan parane”, ”Lääkärit eivät tiedä mistään mitään”, ”Kukaan ei pysty auttamaan minua”, ”Minussa on jotain todella vakavasti vialla”, ”Kuolen”. Tällaiset ajatukset ja tuntemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen miten mieli tulkitsee ja tuntee kivun ”raakatuntemukset”. Ne saattavat säädellä kivun voimakkuutta. Tulevaisuutta koskevat pelot, huolet ja epävarmuus sekä tilanteeseen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama kiukku ja katkeruus voivat olla pakahduttavan piinaavia, ja aivan yhtä todellista ja kiduttavaa kuin fyysinen kipu.

Ahdistuksen, pelon, vihan, murehtimisen ja masennuksen kaltaiset voimakkaat tunteet ruokkivat kehon kiputuntemuksia. Jos tunnemme olevamme väsyneitä, hauraita, rikkinäisiä ja viallisia voimme joutua noidankehään, jossa ajatukset ja tunteet ruokkivat kipua, ja kipu vuorostaan ruokkii näitä ajatuksia. Tämänkaltaiset tunnereaktiot toimivat ikään kuin vahvistimina mielen kipujärjestelmässä. Ahdistus ja muut voimakkaan kielteiset tunteet valmistavat kehoa tuntemaan kipua nopeasti ja voimakkaasti.

Tämä toimii onneksi myös käänteisesti. Ahdistuksen, katastrofi-ajattelun, stressin, masennuksen ja murehtimisen lieventyminen vähentää kivun aistimista ja voi jopa auttaa pääsemään siitä kokonaan eroon. Tässä kohtaa tietoisen läsnäolon harjoittaminen astuu mukaan kuvioihin. Tietoinen läsnäolo tyynnyttää mielen kipuaistimukset, lähinnä toissijaisen kärsimyksen, ja auttaa lisäämään rauhan ja eheyden tunnetta, jolloin myös kokemamme fyysisen kivun tuntemus vähenee. Mindfulness voi jopa vaikuttaa yhtä tehokkaasti kipuun kuin kipulääkkeet. Se myös voimistaa kehon luonnollisia parantumismekanismeja.

Kipusarjan seuraavassa artikkelissa käsitellään kipukokemusta, esitellään kehotietoisuutta ja mindfulness-menetelmiä toissijaisen kärsimyksen ja kivun hoidossa.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys
Helena Miranda: Ota kipu haltuun

Kuva: Frida Kahlo 1938: Lo Que el Agua Me Dio

Keep calm and carry on

Paraneminen lantionalueen kiputiloista, kuten vulvodyniasta, on jatkuvaa vuoristorataa.

Jokainen, jolla on vähänkin kokemusta vulvodynian hoitoprosessista, voi todistaa että se on usein pitkä, hankala ja mutkainen matka. Ei ole olemassa mitään tiettyä pilleriä, leikkausta, tiettyä määrää fysioterapiaa, seksuaaliterapiatapaamisia, ihmevoidetta tai lisäravinnetta, joka parantaa sinut. Se mikä yleensä toimii, on yhdistelmä monien eri alojen asiantuntijuutta ja hoitomenetelmiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on tärkeää löytää itselleen sopiva moniammatillinen ”hoitotiimi”. Tiimi voi koostua esimerkiksi asiantuntevasta lääkäristä, fysioterapeutista, seksuaaliterapeutista, akupunktiohoitajasta jne. Se, keitä jokaisen tiimiin kuluu on yksilöllistä, mutta tärkein henkilö jokaisen sairastuneen tiimissä on kuitenkin hän itse. Se, että on itse aktiivinen hoitonsa suhteen on erittäin tärkeää. Työtä paranemisen eteen tehdään vain osittain hoitovastaanotoilla.  Merkittävä rooli paranemisessa on sillä, mitä tapahtuu päivittäin jokaisen arjessa ja myös korvien välissä. Tarvitaan rutkasti sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta myös ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Usein saattaa tuntua siltä, että paranemisessa otetaan yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Välillä oireet vaan pahenevat. Mikä tahansa voi laukaista sen. Pitkä automatka, liian pitkään istuminen, vääränlaisten housujen käyttö, seksi, matkustaminen, virtsatietulehdus… you name it. Ja joskus oireet pahenevat ilman mitään selittävää tekijää.

Mitä sinussa tapahtuu kun oireet pahenevat? Hyppäätkö mukaan katastrofiajattelun vuoristoradalle? ”Kaikki työ turhaan.”  ”En koskaan parane.” ”Puolisoni jättää minut, kukaan ei koskaan voi rakastaa minua.” ”En koskaan saa lapsia.” ”Kaikki hylkää minut ja kuolen yksin.” ”Minun pitää kokeilla …. [joku uusi hoito/toimenpide/tuote].” ”Äkkiä nettiin hakemaan parannuskeinoa!”

Ajatukset ruokkivat ahdistusta, kunnes olet kunnon paniikissa.  Ahdistus lisää omalta osaltaan kipua, ja kipu lisää ahdistusta, ja sitten ollaan tilanteessa jossa kipu vaan lisääntyy ja ahdistus kasvaa. Vanha kunnon vuoristorata tai oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Ympäri ja ympäri, yhä uudestaan.

Kivun paheneminen voi tapahtua ennakoitavissa ja ymmärrettävissä tilanteissa, kuten jos saat tulehduksen (VTI/hiiva), liian rankan liikunnan jälkeen, tai jopa yskän seurauksena. Eikä aina ole mahdollista välttää tällaisia laukaisevia tekijöitä, vaikka tietäisi mitä ne ovat. Esimerkiksi stressi on erittäin tavallinen kipua lisäävä tekijä, jota ei aina voi välttää.

Jos kivun pahentumista ei voi liittää mihinkään selkeään tekijään, syyllinen saattaa olla keskushermosto. Keskushermosto voi aiheuttaa kivun tuntemuksia, myös ilman kudosta vahingoittavia tekijöitä. Kipureaktio voi syntyä olemassaolevan uhan, kuten tulehduksen seurauksena, mutta se voi syntyä myös ilman mitään syytä, koska aivot muistavat miltä tulehdus tuntui.

Paniikinomainen suhtautuminen oireiden pahentumiseen voi lisätä kipua ja ärsyttää hermostoa edelleen. Rauhallinen ja luottavainen suhtautuminen auttaa siis kivun suhteen. ”Mahdotonta!” saatat sanoa. Itsensä vakuuttaminen siitä että kiputilanteen paheneminen on väliaikaista on ensimmäinen askel tilanteen rauhoittamiseen ja mielenrauhaan. Yritä hengittää syvään ja rauhallisesti pallean kautta sisään ja ulos. Sitten voit sanoa itsellesi ” Tämä on pahenemisvaihe/kipu on nyt voimakasta, mutta se menee ohi.”

Et siis kiellä että kipu on pahentunut, mutta et myöskään tee siitä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja maalaile katastrofi-skenaarioita. Yrität nähdä tilanteen neutraalimmin ja realistisemmin. Kun sanoitat tilannetta, vähennät samalla sen voimaa vaikuttaa sinuun suoraan tunteiden kautta. Kipu aiheuttaa usein automaattisen tunnereaktion, mutta jos sen voi nimetä ja sitä voi tarkastella järkevämmin (mitä sille voi tehdä, mikä on aikaisemmin auttanut, kuinka kauan se yleensä on kestänyt, jne) saamme enemmän vaihtoehtoja siihen miten reagoimme.

Mitä siis tehdä, kun kipu yllättää? Hengitä. Sanoita tilanne itsellesi. Pohdi mikä on auttanut aikaisemmin. Mitä keinoja sinulla on käytössäsi? Yleispätevää ohjetta ei ole. Jollekulle auttaa kylmäpakkaus, jollekulle lämpö, ehkä kipulääkkeet, puudutusgeeli, piikkimatto, lihasten rentouttaminen, lämmin suolakylpy, venyttely, hieronta, tietyt asennot, liikunta tai lepääminen… Ensiavun lisäksi kaikki hyötyvät rauhasta ja levosta, stressin välttämisestä, vaatimustason alentamisesta, myötätunnosta, itsensä hellimisestä, lempeistä halauksista, eläinten silittelystä, ravitsevasta ja hyvästä ruuasta, hyvästä musiikista.

”Mieheni ymmärtää”

Kirjoitti 28.6.2016 0 , Pysyvä osoite 0

Olen kuullut tämän lauseen aika monen vulvodyniasta kärsivän naisen sanomana. ”Mieheni ymmärtää”. Mitä mies ymmärtää? Ymmärtääkö hän että naisella on kipua yhdynnässä ja/tai muita ongelmia intiimialueella? Ok. Hienoa. Se on hyvä lähtökohta.

Mutta miten ymmärrys näkyy parin elämässä? Ymmärtääkö mies niin perusteellisesti, että hiippailee villasukat jalassa nurkissa varoen ja peläten mystistä Vulvodyniaa? Ettei hän vaan loukkaisi tai satuttaisi rakastaan millään tavalla. Ei uskalla koskeakaan, koska se voi olla väärin tai vaikuttaa vonkaamiselta. Onko mies superkiltti ja hiljaa omista tarpeistaan ja toiveistaan, jottei vaan vaikuta tunteettomalta tollolta?

Liiallinen varovaisuus ja ymmärtäminen ei ole pidemmän päälle suhteen etu. Sekin on jo tutkitusti todistettu seksuaaliseen tyytyväisyyteen liittyen. Vulvodyniaa sairastavan kumppanin on arvioitu suhtautuvan pääasiassa kolmella tavalla kipuun (tutkimuksen mukaan). Huolehtivasti ja empaattisesti, vihamielisesti ja turhautuneesti tai kannustavasti ja toivoa ylläpitävästi. Todettiin, että sekä huolehtivat että negatiiviset tavat suhtautua lisäsivät naisella kivun tuntemuksia yhdynnän aikana ja vähensivät seksuaalista tyytyväisyyttä. Kannustavat ja toiveikkaat reaktiot auttoivat kivun hallinnassa. (Rosen, Bergeron, Lambert, Steben 2013: 129-41; Rosen, Bergeron, Glowacka et al. 2012: 2351-60).

Keskittyminen kivun ja muiden oireiden tarkkailuun, pelko, ylivarovaisuus ja huolissaan oleminen voi siis pahentaa tilannetta yhtä paljon kuin vihainen ja turhautunut suhtautuminen.

Miten siis toimia parisuhteen parhaaksi?

Puhutteko keskenänne tilanteesta? Kerrotteko toisillenne omista toiveista ja tarpeista? Oletteko avoimia, uskallatteko näyttää myös heikkoutenne ja haavoittuvuutenne toisillenne? Vai ajatteletteko että teillä on niin hyvä ja vakaa yhteys että tiedätte kysymättä mitä toinen ajattelee ja tuntee?

Kukaan ei ole ajatustenlukija. Avoimuus ja puhuminen ei tee tilanteesta vaikeampaa, päinvastoin.

Aito ymmärtäminen voisi tarkoittaa sitä, että haluaa oikeasti tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee ja hyväksyy sen vaikka ei olisikaan aina samaa mieltä. Sitä, että kumpikin kannustaa ja tukee toista, ja uskoo yhteiseen tulevaisuuteen.