Vaginamonologi

Siinäpä on vaginaa, jos jonkinmoista. Mitä tunteita tämä kuva sinussa herättää? Vaivaantuneisuutta? Epämukavuutta? Surua? Vihaa? Ahdistusta? Uteliaisuutta? Kiinnostusta? Kateutta? Iloa? Ylpeyttä?

Entä sinun vaginasi? Onko se sinulle tuttu? Miltä se sinun silmiisi näyttää, ja miten sinä puhut siitä? Onko sillä nimi? Vai onko se sinulle joku epämääräinen ”alapää” tuolla jossain kehosi eteläpuolella, joka vielä kehtaa aiheuttaa ongelmia? Joku ruumiinosa, joka ei tuota sinulle muuta kuin harmia, ja jota jopa vihaat? Onko se asia, jonka olemassaolon haluaisit unohtaa ja kieltää?

Koet ehkä olevasi jonkinlaisessa salakavalassa sodassa sitä vastaan. Siitä on ehkä huomaamattasi tullut sinun vihollisesi. Tämä pahaenteinen vihollinen iskee äkkiarvaamatta, ja saa sinut joka kerralla pois tolaltasi. Rankaiseeko se sinua jostain laiminlyönnistä tai kaltoinkohtelusta? Mitä olet tehnyt ansaitaksesi tällaista kidutusta ja vittumaisuutta?

Edellisen kirjoitettuani mielessäni heräsi kysymys, miksi sana, joka aikaisemmin on ollut elinvoimaa ja hyvää onnea tuova, on nykyään alennettu kirosanaksi ja kuvaamaan ilkeyttä ja inhottavuutta. Vittusi on siis vittumainen ja vittuilee sinulle.

Vanhassa testamentissa huudettiin ”miekat vyöllenne miehet!” kun mentiin oikeamieliseen taisteluun pakanoita vastaan. Vulvodyniaan sairastuva saattaa kuulla kutsun ”miekat vyöllenne naiset!” ja ryhtyä vimmattuun taisteluun vääräoppista vaginaa kohtaan. Arsenaalina voidetta ja oitmenttia, pillereitä, pistoksia, kipusähköä, penslauksia, ja muita erilaisia hoitotoimenpiteitä ja tuotteita, tekoja ja tekemättä jättämisiä.  Mutta siellä se vain vittuilee.

Taistelun tuoksinassa on hyvä vetäytyä hetkeksi tarkastelemaan omaa taistelustrategiaa. Oletko taistelussa omaa kehoasi (ja vaginaasi) vastaan vai vulvodyniaa vastaan? Se, mitä tunteita vaginasi sinussa herättää, saattaa antaa vastauksen. Ota peili ja katso itseäsi (vitun vittua?). Huomioi tunteet ja ajatukset joita herää. Mitä ne sinulle kertovat?

Pystytkö näkemään vaginasi ainutlaatuisuuden (ei ole kahta samanlaista)? Voitko tuntea myötätuntoa ja hellyyttäkin vaginaasi (ja itseäsi) kohtaan? Näetkö vaginasi tärkeänä osana sinua, jonain joka kaipaa huomiotasi ja hoivaasi? Jos saat kiinni näistä tunteista, sinun ehkä helpompi nähdä, että vaginasi oireilu ei ole henkilökohtainen syytös ja sodanjulistus sinua kohtaan.  Te olette yhdessä joutuneet tähän ikävään tilanteeseen, johon kummatkin olette syyttömiä. Vulvodynian kaltaisesta vastustajasta selviytyy paremmin jos puhallatte yhteen hiileen ja kuunnellen toisianne. Se, mitä ajattelet itsestäsi ja miten suhtaudut kehoosi (niihin kaikkiin osiin) ei suinkaan ole mikään merkityksetön asia taistelussa vulvodyniaa vastaan. Yritä ymmärtää vaginaasi, ja suhtaudu siihen kärsivällisesti kuin temppuilevaan teini-ikäiseen. Antakaa toisillenne anteeksi laiminlyönnit ja väärinymmärrykset. Solmikaa rauha.

Hoitakaamme itseämme rakkaudella. Vaginaa (pimppiä, pimppaa, pimperoa, pillua, tussua, toosaa, mirriä, pindeä, pesää, piirakkaa, rasiaa, emätintä, häpyä, vulvaa, piparia, pimpsaa…) myös.

Vulvodyniaan, sairastumiseen, seksuaalisuuteen, kehollisuuteen  ja erinäisiin kehonosiin liittyvää ahdistusta, surua, syyllisyyttä, vihaa ja häpeää voi olla myös hyvä käsitellä seksuaaliterapiassa.

Vulvodynia – mitä se oikein on?

Mitä vulvodynia oikeasti on? Onko se oire, sairaus tai oireyhtymä? Termi ”Vulvodynia” tarkoittaa yksinkertaisesti vain kipua vulvassa. Se on oire. Diagnoosina se ei kerro paljonkaan. Lantion alueen kipudiagnoosit kuvaavat usein sitä missä ja milloin kipua esiintyy, mutta eivät sitä miten ongelma kehittyi, mikä sitä aiheuttaa ja miten sitä pitäisi hoitaa.

Vuonna 2003 International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) sopi vulvodynian määritelmäksi ”krooninen vulvan epämukavuus, jota parhaiten luonnehtii polttava kipu vailla näkyviä löydöksiä ja jonka syynä ei ole mitään tunnettua neurologista häiriötä”.  Todettiin myös että ”Potilaat voidaan jaotella kivun anatomisen esiintymisalueen perusteella (esim. yleistynyt vulvodynia, hemivulvodynia, clitorodynia) ja myös sen perusteella onko kipu provosoitua tai provosoimatonta”. Krooninen tarkoitti yli 6 kuukauden kestoa.

Kuulostaa ihan kamalalle, eikö vain? Pelottavalle ja epämääräiselle. Jos olet juuri saanut diagnoosin ja luet netistä tällaisia määritelmiä saatat helposti ahdistua. ”Krooninen – eli tuomio loppuelämäksi!” ”vailla näkyviä löydöksiä – eli kipu on korvien välissä, eikä ”oikeaa” kipua?!”

Tämä määritelmä on jo aikansa elänyt. Tänä päivänä voidaan todeta, että taustalla on löydettäviä syitä, näkyviä löydöksiä on olemassa, ja vulvan kivuista kärsivillä on mahdollisuus parantua. Kolmessatoista vuodessa on saatu lisää tietoa ja pikkuhiljaa vulvodynian taustalla olevia mekanismeja voidaan nähdä selvemmin.

Vuonna 2015 sovittiin uudesta vulvodynian määritelmästä. ”Vulvan kipu joka on kestänyt ainakin 3 kuukautta, ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä, johon sattaa liittyä tiettyjä tekijöitä”. ”Ei tätäkään kannata juhlia, eipä kovin lohdulliselta ja selkeältä kuulosta”, saatat ajatella. Totta, viralliset määritelmät voivat olla hankalia ja epämääräisiä.

Vulvan kipua jaotellaan kahteen ryhmään sen perusteella onko sen taustalla löydettävissä selittäviä syitä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kiputilat joiden taustalta löytyy selkeitä syitä. Nämä syyt ovat jaoteltu seitsemään alaluokkaan:

A. Vulvan kipu jonka taustalla on:

  • Infektiot (esim. toistuva hiiva, herpes)
  • Tulehdukselliset tekijät (esim. lichen sclerosus, lichen planus)
  • Neoplastiset tekijät (kasvaimiin liityvät)
  • Neurologiset tekijät (esim. post-herpeettinen neuralgia, hermopinne tai vamma, neurooma)
  • Traumat (esim. naisen sukupuolielinten silpominen, synnytykseen liittyvät vammat)
  • Iatrogeeniset tekijät (hoidosta johtuva, esim. kirurgiset toimenpiteet, kemoterapia, sädehoito)
  • Hormonaaliset tekijät (esim. menopaussiin liittyvä atrofia, synnytykseen ja imetykseen liittyvät muutokset limakalvoissa)

B. Toiseen luokkaan kuuluu sitten vulvodyniaksi määriteltävät kiputilat eli kipu ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä. Vulvodyniaa voidaan jaotella esiintymisalueen, kivun, oireiden alkamisajankohdan ja kivun esiintyvyyden perusteella:

  • Paikalliseen vulvodyniaan (esim. vestibulodynia, clitorodynia), yleistyneeseen vulvodyniaan tai sekamuotoiseen vulvodyniaan
  • Provosoituun vulvodyniaan (työntyminen, kontakti provosoi kivun), spontaaniin (ei selkeää aiheuttajaa) tai sekamuotoon
  • Puhkeamisajankohdan mukaan primaariseksi tai sekundääriseksi 
  • Oireiden esiintyvyyden mukaan (ajoittainen, jatkuva, muuttumaton, välitön, viivästynyt)

Tutkimuksen mukaan vulvodynian taustalla olevia syitä ei voida todistaa aukottomasti (jos voitaisiin, vulvodynia ei olisi enää luokassa B vaan luokassa A). Sen verran tiedetään, että siihen voidaan liittää seuraavia tekijöitä.

  • Neuroproliferaatio (hermopäätteiden lisääntyminen)
  • Tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät häiriöt (lantionpohja -, lantion alueen lihaksisto)
  • Psykososiaaliset tekijät
  • Geneettiset tekijät
  • Hormonaaliset tekijät
  • Neurologiset tekijät
  • Ääreishermostolliset tekijät
  • Keskushermostolliset tekijät
  • Oheissairaudet (useiden kipuoireyhtymien esiintyvyys samanaikaisesti)

Vulvodynia ei ehkä olekaan mikään itsenäinen kokonaisuus, vaan monista erilaisista taustalla olevista tekijöistä aiheutuva tila. Kun vulvodyniaa tarkastellaan laajasti ja yksilöllisesti, voidaan löytää jokaisen diagnoosin takaa niitä tekijöitä, jotka ovat olleet vaikuttamassa tilan syntyyn. Hoito tulisi valita jokaisen tilanteen mukaan, huomioiden mahdolliset taustalla olevat tekijät yksilöllisesti.  Yhtenäinen hoito kaikille diagnoosin saaneille ei ole toimivaa. Kun tarkastelemme tätä listaa vulvodyniaan liittyvistä tekijöistä, huomaa selkeästi sen että monialainen asiantuntijuus ja erilaisten hoitomentelmien yhdistäminen saattaa olla tarpeellista.

Ole itse aktiivinen oman hoitosi suunnittelussa. Sinä olet se joka tunnet parhaiten tilanteesi, kehosi ja historiasi. Pohdi ja spekuloi. Ole ennakkoluuloton. Älä keskity pelkästään oireeseen, kipuun. Näe tilanteesi laajempana kokonaisuutena. Älä anna sumun hämätä sinua, vaan keskity auringon pilkahduksiin, jotka tuovat valoa tilanteeseen. Tästä on mahdollista selviytyä!

 

Suoritatko paranemista?

Miltä arkesi näyttää? Onko kalenterisi tupaten täynnä kaikenlaisia hoitoja ja tapaamisia? Akupunktiota, vyöhyketerapiaa, osteopatiaa, ravitsemusterapiaa, lääkärin tapaamisia, fysioterapiaa, seksuaaliterapiaa, joogaa, mindfulnessia, pilatesta… Onko jääkaappisi täynnä erilaisia superfoodeja ja erityisruokia? Valtaako erilaiset lisäravinnepurkit, öljyt ja voideputkilot kaappisi? Vietätkö aikaa tietokoneella etsimässä uutta parannuskeinoa? Tarkkailetko itseäsi ja oireitasi?

Tämä voi tietenkin sinänsä olla hyvä asia, sillä olemme useasti todenneet, että monesti kiputilojen taustalla on monia syitä, ja usein myös parhaiten tehoava hoitokin vaatii lähestymistavan, jossa kipua hoidetaan monin eri tavoin ja monialaisesti. Se että on aktiivinen ja tekee muutoksia arjessaan ja kokeilee erilaisia hoitoja voi olla voimauttavaa. Se voi tuoda toivoa ja uskoa parantumiseen. Jos itsensä hoitaminen kumpuaa aidosta rakkaudesta itseään kohtaan, se myös tehoaa paremmin. Se, että kuuntelee kehoaan, ja suhtautuu itseensä armollisesti ja hyväksyvästi on hyvä lähtökohta myös fyysiselle toipumiselle.

Miten sinä suhtaudut parantumiseen? Piiskaatko itseäsi jatkuvaan toimintaan? Kokeiletko kaikkea mahdollista? Soimaatko itseäsi jos et hyödy jostain hoidosta? Vihaatko kehoasi, joka ei suostu paranemaan, vaikka teet kaikkesi? Ruokitko mieltäsi netin ahdistavilla kauhutarinoilla, tai masennutko jonkun toisen parantumisesta, koska vertaat sitä omaan tilanteeseesi, ja mielestäsi alkaa vaikuttaa siltä että et vain parane, teit mitä vain. Tuomitset itsesi siitäkin. Olet huonompi kuin muut.

Mikä on sinulle kyllin hyvä tilanne? Vaaditko itseltäsi liikaa, liian pian? Tietenkin jokainen meistä haluaa voida mahdollisimman hyvin ja päästä kivuista kokonaan, mutta voitko iloita pienestäkin edistymisestä? Voi olla, että vulvodynian kehittyminen on ollut huomaamatonta ja salakavalaa, ja kestänyt vuosiakin tietämättämme. Voimmeko pakottaa itsemme parantumaan nopeammin kuin keho ja mieli antaa myöden?

Jos huomaat että kohdallasi alkaa näyttää siltä, että suoritat paranemista ja vaadit itseltäsi vain parhaan tuloksen, saattaisi olla aika pysähtyä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan, olethan joutunut todella ikävään tilanteeseen? Sinä et ole syypää siihen. Myötätunto ei ole sama kuin itsesääli, myötätunto on lohduttavaa, kannustavaa ja rakentavaa. Nyt, jos koskaan, sinua tulisi kohdella myötätuntoisen lempeästi ja rakkaudella. Anna itsellesi armoa.

Seksuaaliterapeutti Leppänen, hyvää päivää!

Ilolla voin nyt tituleerata itseäni seksuaaliterapeutiksi. Valmistuin parisen viikkoa sitten Sexpon terapeuttikoulutuksesta. Voisi kuitenkin sanoa että seksuaaliterveyden ammattilaiseksi päätyminen on vienyt paljon kauemmin kuin ne yli kaksi vuotta, jotka ensin seksuaalineuvojaksi ja sitten seksuaaliterapeutiksi valmistuminen on kestänyt. Eikä matka ole vielä päättynyt. Oppiminen jatkuu kaiken aikaa.

Jo kätilökoulutuksen aikana tiesin, tai oikeammin toivoin, että tulen joskus työskentelemään seksuaaliterapeuttina. Tie on ollut pitkä ja opettavainen. Vulvodynia on ollut agendallani jo todella pitkään. Ja myös pysyy tiukasti tärkeänä osana terapeutin työssäni.

Tarkoitukseni on perustaa yksityisvastaanotto, terapia- ja hoitohuone, jossa vulvodyniasta kärsivät voivat saada yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa, tukea ja työkaluja vulvodynian kanssa kamppaillessaan. Terapeuttisten suuntausten periaatteita ja työkaluja, joita saatan hyödyntää yksilöllisesti ovat mm. HOT (hyväksymis- ja omistautumisterapia), luovat ja toiminnalliset menetelmät, keholliset menetelmät ja fyysiset harjoitukset, mindfulness ja tietoisen läsnäolon harjoittaminen, narratiivisuus ja tunnekeskeinen pariterapia. Tärkeä osa terapiaa ovat mahdolliset paritapaamiset. Niissä keskiössä ovat yleensä tunteiden ja ajatusten ilmaiseminen, kommunikointi, läheisyys ja omat tarpeet sekä yhteiset harjoitukset kivun lievittämiseksi ja läheisyyden lisäämiseksi. Tapani työskennellä on holistinen. Terapiassa pyritään käsittelemään asioita laajasti ja monipuolisesti.

Olet todella lämpimästi tervetullut vastaanotolleni, kun aloitan terapiatoiminnan myöhemmin tänä syksynä. Jos kiinnostuit ja haluat ilmoittautua asiakkaaksi tai sinulla heräsi jotain kysyttävää terapiaan liittyen, ota toki yhteyttä ja jätä minulle viestiä.

niini (at) vdopas.com

Mitä seksuaaliterapia on ja miten se voi auttaa sinua?

Seksuaaliterapiassa käsitellään monenlaisia seksuaalisuuteen vaikuttavia tai siihen liittyviä asioita ja ongelmia pääasiassa keskustelemalla aiheeseen perehtyneen terapeutin kanssa. Käynnit voivat olla yksilö- tai parikäyntejä, usein sekä että. Seksuaaliterapiaan voi hyvin tulla myös henkilöt, joilla ei ole parisuhdetta tai aktiivista seksielämää. Tavoitteena on vaikuttaa positiivisesti yksilön omaan seksuaalisuuteen ja auttaa parantamaan hänen elämänlaatuaan.

Terapiassa hyödynnetään erilaisia lyhytterapeuttisia viitekehyksiä (mm. ratkaisukeskeinen, narratiivinen, HOT, psykodynaaminen ja MBSR) ja sovelletaan psykoterapeuttisia menetelmiä hyvinkin joustavasti ja asiakkaan tilanteeseen sopivasti. Apuna käytetään kaikenlaisia menetelmiä: valokuvia, piirtämistä, musiikkia, Mindfulness- ja rentoutusmenetelmiä ja kehollisia harjoituksia.

Seksuaaliterapiaa voi tarjota koulutuksen käynyt seksuaaliterapeutti. Seksuaaliterapeutiksi voi kouluttautua henkilö, jolla on soveltuva pohjakoulutus (mm. sosiaali- ja terveysala, opetusala) ja joka on suorittanut seksuaalineuvojan pätevyyden. Luotettavaa seksuaaliterapiakoulutusta tarjoavat Suomessa esimerkiksi Sexpo-säätiö, Väestöliitto ja ammattikorkeakoulut. Koulutus on maksullista. Opintojen laajuus on kokonaisuudessaan 60 op. (n. 2 vuotta).

Käyntejä on yleensä kerran viikossa tai harvemmin. Terapiajakso kestää noin kymmenestä kerrasta maksimissaan pariin vuoteen.

Seksuaaliterapiassa tutustutaan omaan seksuaalihistoriaan ja pyritään luomaan yhteyttä omaan seksuaaliseen minäkuvaan, vahvistetaan omia voimavaroja ja pyritään terveiden rajojen määrittelyyn. Seksuaaliterapiassa pyritään myös löytämään jokaiselle toimivia selviytymis- ja ratkaisukeinoja.

Terapiassa käsitellään yksilön seksuaalihistoriaa joko laajemmin tai suppeammin riippuen käyntien syystä. Yhdessä määritellään hoidon tavoitteet ja työskentelytavat. Terapeutti antaa yleensä kotitehtäviä tapaamisten väliajoiksi. Tarkoitus on saada aikaan pysyviä muutoksia.

Seksuaaliterapeutin vastaanotolla voi pohtia hyvinkin monenlaisia seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai ongelmia: seksuaalista identiteettiä, erilaisia toiminnallisia ongelmia (yhdyntäkivut, vaginismi, haluttomuus, kiihottumisvaikeudet, erektiohäiriöt, herkkä siemensyöksy, orgasmivaikeus), pettämisen aiheuttamat seksuaaliongelmat ja halujen kohtaamattomuus parisuhteessa.

Usein vulvodyniasta kärsivillä on voimakas huonommuuden tunne ja syyllisyydentunteita, koska eivät voi ” antaa seksiä” seksikumppanille. Oma seksuaalisuus jää toisarvoiseksi. Kivuliaat yhdyntäkokemukset jäävät usein kummittelemaan mieleen ja niiden luonnollisena seurauksena seuraa usein haluttomuutta, jopa ahdistusta ja pelkoa kaikenlaista seksuaalisväritteistä kohtaan. Yhdyntä saa kohtuuttoman suuren merkityksen oman nautinnon kustannuksella. Kipujen ja tulehdusten ristiaallokossa kaikenlainen seksiin liitettävä koetaan uhkaavana. Lääkäreiden, hoitajien ja fysioterapeuttien vastaanotolla saa taas kokea omien rajojen ylityksiä ja ymmärtämättömyyttä, kosketuksia ja kopelointia, jotka tuottavat kipua ja häpeää.

Vulvodyniaa sairastava joutuu aikamoiseen mankeliin, usein jo hyvin nuorena. Voiko oma seksuaalisuus kasvaa ja kukoistaa näissä olosuhteissa?

Seksuaaliterapiassa vulvodyniaa sairastava voi turvallisessa ja ymmärtävässä ilmapiirissä perehtyä omaan seksuaalihistoriaan ja pohtia omaa seksuaalisuutta. Vulvodyniaan perehtynyt seksuaaliterapeutti voi myös antaa käytännön tietoa, ohjeita ja neuvoja joilla on suuri merkitys vulvodynian kanssa kamppailevalle. Hän voi antaa erilaisia harjoituksia ja tehtäviä, jotka tähtäävät parempaan toimintakykyyn. Paritapaaminen mahdollisen puolison kanssa voi auttaa purkamaan pariskunnan välille syntyneitä jännitteitä ja yhteiset tehtävät voivat auttaa paria saamaan syvemmän yhteyden toisiinsa. Jos vulvodyniaa sairastavalla on puoliso, tämän toiminta ja käyttäytyminen vaikuttaa voimakkaasti vulvodyniapotilaan pärjäämiseen. Tutkimusten mukaan puolison osallistuminen hoitoon parantaa hoitotuloksia ja lähentää pariskuntaa toisiinsa.