Irti suorittamisesta ja syyllisyydestä – armollisuutta vulvodynian kanssa

Suorittaminen ja syyllistäminen – lisätaakkoja sairastuneelle

Taas kivut leimahtivat. Minun olisi pitänyt jo pystyä parantamaan itseni. Minun olisi pitänyt meditoida enemmän. Olen huono ystävä, kun valitan kivusta koko ajan.

Kuulostaako tutulta?

Vulvodyniaa sairastaville on surullisen tavallista syyttää itseä vulvodynian puhkeamisesta ja oireiden jatkumisesta. Koska vulvodynian hoitoon kuuluu paljon itsehoitoa, voi tuntua, että paraneminen ja kipujen hellittäminen ovat oman tekemisen tulosta. On helppo katsoa itseään peilistä syyttävin silmin, kun vaivat eivät tunnu hellittävän.

Saattaa tuntua, että kipu ja sairaus ovat asioita, joita vastaan tulisi taistella, ja oireiden jatkuminen on merkki epäonnistumisesta.

Tällainen suhtautuminen kuitenkin aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelkästään kipu voi saada sinut vihaamaan omaa kehoasi, vaikka tekisit parhaasi.

 

Miksi ruoskimme itseämme parantumaan

Nykyään korostetaan paljon positiivisen ajattelun voimaa. Myönteisen elämänasenteen sanotaan auttavan myös fyysisistä sairauksista toipumisessa. Sairastunut voi kokea että häntä syyllistetään negatiivisista ajatuksistaan, ja että hän on itse syypää sairastumiseensa. Että, jos hän vain ajattelisi positiivisemmin, hän paranisi.

Kukaan ei saa sairauksia ajattelemalla väärin, eivätkä sairaudet ole rangaistuksia elämässä tehdyistä virheistä. Sinä satuit sairastumaan ja se on todella epäreilua. Turhautuminen ja viha on normaaleja tunteita ja ne on hyvä tiedostaa ja kohdata. Niin sanotuista negatiivisista tunteista ei kannata tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Mitkään tunteet eivät ole vääriä tai pahoja, ne ovat tunteita. Sinä et voi pakottaa ajatuksiasi ja tunteitasi tiettyyn muottiin.

Sinua saa v*****aa kun olet saanut ristiksesi vulvodynian. Voit kokea todella synkkiä tunteita, raivoa ja vihaa tästä elämän pienestä kierrepallosta. Tärkeintä on kuitenkin, että et käännä noita tunteita itseäsi kohtaan. Sinä et ole aiheuttanut tätä itsellesi. Etkä voi ruoskia itseäsi parantumaan vaatimalla itseltäsi täydellistä suoritusta.

Voit olla varma, että jokainen vulvodyniasta parantunut on kokenut vastoinkäymisiä. Hekin ovat mokailleet ja väsyneet. He eivät ole suoriutuneet täydellisesti ja ansainneet kivuttomampaa elämää erinomaisella suorituksella. Hekin ovat olleet epätoivoisia ja pelänneet, että elämän parhaat vuodet ovat nyt ikuisesti takanapäin. Ja silti he ovat voineet parantua.

 

Näin voit oppia olemaan armollisempi itsellesi

Armollisemman elämänasenteen opetteluun on monia tapoja. Monilla auttaa mindfullness- eli tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Eräs suositeltava kirja on Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen.

Myös NiinIloa-terapiassa opetellaan tapoja, kuinka voisit suhtautua lempeämmin itseäsi kohtaan samalla, kun aktiivisesti hoidat itseäsi.

Tässä on myös lista tärkeistä asioista, jotka kannattaa muistaa, kun podet syyllisyyttä ja kaikki tuntuu synkältä.

  • Opettele tunnistamaan kielteiset ajatukset. Sanoita havaintosi: ”Huomaan, että nyt ajattelen, että kipuni johtuu siitä, etten viime viikolla meditoinut joka päivä, ja että olen niin laiska, etten ansaitse paranemista.” Tällä tavoin voi ottaa etäisyyttä tunteisiin ja ajatuksiin. Näin vähennät ajatusten valtaa sinuun.

 

  • Hyväksy tilanne ja kipu. Se ei tarkoita, että pitäisit siitä tai että kipu ja ahdistus olisivat hyviä asioita. Ne ovat aitoja tunteita, ja saat tuntea ne. Älä kuitenkaan yritä pyristellä niitä vastaan tai tunne syyllisyyttä niistä.

 

  • Älä jossittele. Olisinko jo parantunut, jos olisin tehnyt jotain toisin? Olisinko koskaan sairastunut? Tällainen ajattelu on inhimillistä, mutta niin kovin hyödytöntä. Mennyt on mennyttä. Keskitä energiasi tähän hetkeen.

 

  • Älä puhu itsellesi tavalla, jolla et puhuisi ystävällesi. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, joten älä loukkaa itseäsi. Se ei ainakaan tilannetta paranna. Tarvitset kaiken tuen ja lohdun, jonka vain voit saada. Myös itseltäsi.

 

  • Muista, ettet voi ennustaa tulevaisuutta. Vaikka kivut nyt olisivat voimakkaat, se ei tarkoita, että ne olisivat sitä ikuisesti. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joita emme voi ennustaa. Toivo on voimakas työkalu.

 

  • Sinä et ole syyllinen sairauteesi etkä oireisiisi. Jos mielesi hokee, ettet muka ole yrittänyt tarpeeksi tai että joku tekemäsi asia on aiheuttanut sairautesi, älä usko moista. Sairautesi taustalla saattaa olla monenlaisia monimutkaisia, ehkä myös geneettisiä tekijöitä, joihin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

 

  • Älä vertaile itseäsi muihin. Vulvodynia on hankala ja monimuotoinen sairaus. Jokin hoitomuoto voi auttaa yhtä, mutta ei lainkaan toista. Jos joku toinen on parantunut tietyllä hoidolla ja sinä et, et ole tehnyt mitään väärin. Älä myöskään vaivu epätoivoon, sinulle voi löytyä muita toimivia keinoja.

 

  • Et voi hoputtaa sairauttasi tai paranemistasi. Vulvodyniasta toipuminen on parhaimmillaankin pitkä ja mutkainen tie. Kärsivällisyys on vaikea hyve, mutta sen opetteleminen tukee paranemisprosessiasi. Ja huomioi, että tässä lukee opetteleminen, ei täydellisesti hallitseminen.

 

  • On täysin sallittua väsyä kaikkiin hoitoihin, lääkärissä ravaamiseen ja kaikenlaisiin pillereihin ja voiteisiin. Pidä hengähdystaukoja. Elä elämääsi. Yritä löytää jotain vastapainoa kaikelle sairastamiselle. Pienetkin ilon hetket auttavat jaksamaan. Ole niille vastaanottavainen.

 

Armollisuus ja hyväksyminen tuovat mielenrauhaa

Kuten sanottua, liian ankara ja itsekriittinen asenne lisää ahdistusta. Armollinen suhtautuminen on hyvin tärkeää oman jaksamisesi kannalta. Kipu ei ole pelkästään kehollinen asia, vaan myös mieli vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti kipu ja muut oireet tuntuvat. Sinun ei pidä ajaa itseäsi piippuun.

Sinun ei tarvitse pelätä, että jos et ole riittävän ankara itseäsi kohtaan, et yrittäisi parantua riittävästi. Olet ehkä tottunut suoriutumaan erinomaisesti erilaisista haasteista koulussa ja työelämässä. Olet ehkä vaatinut itseltäsi aina parasta suoritusta tilanteesta riippumatta. Nyt olisi kuitenkin aika muuttaa tämäntyyppinen toimintamalli. Ankaruudella ja vaativuudella ei ole paranemisprosessissa sijaa.

Armollisuus auttaa myös pääsemään irti häpeän tunteesta, joka liittyy intiimialueen kiputiloihin. Vaikka vaiva on kiusallinen, eikä siitä tee mieli puhua kahvipöydässä, ei sitä kannata hävetä. Siitä ei tarvitse puhua toitottaa kaikille, mutta älä häpeä sitä, että sinä sairastuit. Sinulle sattui tulemaan vulvodynia, jollekulle toiselle jotain muuta.

Muistakaa lempeys ja antakaa kehollenne ja mielellenne lupa parantua omaan tahtiin!

Kiitos, Saara Aalto

Saara Aalto kertoi hiljattain Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kärsineensä vestibuliitista eli vulvan vestibuliittisyndroomasta (vestibulodyniasta). Se oli hyvin rohkeasti tehty. Ja haluan kiittää häntä siitä. Se tuo lisää näkyvyyttä tälle usein salassa ja häpeässä kärsitylle vaivalle. Se toi hyvin selkeästi esille sen, että kenellä tahansa voi olla vulvodynia. Sitä ei tarvitse hävetä.

Arvioiden mukaan 8-18% (noin joka kymmenennellä) naisista on vulvodyniaksi luokiteltavia oireita. Se on huima määrä. Kuvittele että olet raitiovaunussa, ja katselet kanssamatkustajia, vaunussa on enemmän kuin kymmenen naista, ja vieressäsi istuvalla tytöllä saattaa olla vulvodynia.

Sitä ei todellakaan näe päällepäin. Ja kuinka hiljaa he kärsivätkään. Usein jopa salaten asian kaikilta läheisiltäänkin. Tuntien nakertavaa syyllisyyttä siitä, että eivät ole ”normaaleja”. Vaan jotenkin viallisia, huonoja naisia, likaisia, kirottuja – kaikin tavoin vaan vääränlaisia. Kipu on kokonaisvaltaista.

Ihanaa siis Saara, kun astuit esiin. Kaikkien muiden hiljaa kärsivien puolesta.

Jos tunnistit itsesi Saaran kertomuksesta, tiedä ensinnäkin, että et ole yksin, et ole viallinen tai huono vain siksi että satuit, todella monen muun tavoin, sairastumaan vulvodyniaan.  Ja toiseksi, vulvodyniasta voi parantua. Se ei ole tuomio loppuelämäksi.

Mitä siis pitäisi tehdä? Hae apua. Älä kärsi hiljaa. Jos epäilet vulvodyniaa oireidesi perusteella, kannattaa ehdottomasti mennä lääkärille. Ensin pitää sulkea pois muut syyt. Vulvan ja lantion alueen kipuja voi esiintyä eri syistä.

Jos selkeää syytä ei löydy, saat diagnoosin vulvodynia. Se tarkoittaa että sinulla on ”vulvan kipua”, ei sen kummempaa. Sen perusteella missä kipua esiintyy ja milloin, voidaan myös määritellä kärsitkö paikallisesta vulvodyniasta tai yleistyneestä vulvodyniasta. Paikallinen vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua esiintyy selkeällä alueella, kuten emättimen aukolla tai eteisessä (vestibulum). Yleistynyt vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua on laajemmalla alueella. Sitten voidaan määritellä, onko kipu provosoitua vai spontaania. Provosoitu tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhdyntä laukaisee kivun, spontaanissa kivussa syy ei ole niin selkeä. Välimuotojakin on olemassa.

Hoito on monialaista. Hoitotiimiin kannattaa haalia monen alan ihmisiä. Asiaan perehtynyt lääkäri, fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti. Mahdollisesti myös muita hoitotahoja (ravitsemusterapeutti, akupunktiohoitaja tms.). Ja sinä itse. Sinä olet tärkein tiimin jäsenistä.

Ole aktiivinen hoitosi suhteen, ota selvää, tutustu itseesi (myös konkreettisesti kipualueeseen) ja pohdi sinun tilanteesi taustalla olevia syitä. Vain näin tekemällä voit parantua. Rakasta ja vaali itseäsi. Nyt tarvitset paljon myötätuntoa ja huolenpitoa, eritoten itseltäsi, mutta myös läheisiltäsi.

Vulvodyniasta voi selvitä. Älä anna periksi.

<3 Niini

NiinIloa on vulvodyniaan, yhdyntäkipuihin ja lantion alueen kipuihin erikoistunut, terapeuttista hoitoa tarjoava yritys.