Valohoitoa vulvodyniaan

VIERASKYNÄ on artikkelisarja, johon tulee erilaisten ja eri aloilla olevien ihmisten kirjoituksia. Ne voivat käsitellä omia kokemuksia vulvodynian kanssa, ajatuksia ja ideoita vulvodynian kanssa selviämiseen, mielipiteitä ja teorioita vulvodyniasta ja sen hoidosta. Kaikkea maan ja taivaan välillä. Artikkelisarjaan voi kirjoittaa, joko omalla nimellään tai nimimerkillä. Jos olet kiinnostunut jakamaan tarinasi tai ideasi, ota minuun yhteyttä.


Vulvan alueen vaivoja hoidan omalla metodillani, joka oli aluksi pelkästään iholle ja muutosalueelle kohdistettu matalaenerginen infrapuna-alueen valo. Sen vaikutus kohdistuu ensisijaisesti lymfasuonten hentoihin lihaksiin saaden ne supistumaan. Turvotus kudoksessa vähenee ja vaiva helpottuu.

Ensimmäisen oman sarjan valohoitoa tein 80-luvulla kun laite oli vielä kehittymätön. Hoidin erään potilaan vulvan kutinaa, joka oli valkojäkälän (LSA lichen sclerosus et atrophicus) aiheuttama, kerran viikossa 10 kertaa. Yötä päivää vaivannut kutina ei koskaan palannut. Tämä oli maksuton hoito ja sain palkkioksi ihanan rommijuustokakun jonka veroista en ole koskaan myöhemmin maistanut.

Seuraava mieleeni jäänyt potilas kävi ainakin 10 v vastaanotollani pitkälle vanhuuteen. Hänellä oli ulkosynnyttimissä kova kirvely, johon oli yritetty jo kaikkea mahdollista hoitoa. Kokeilin valohoitoa ja potilas tuli uudelleen ja uudelleen vastaanotolle, koska vaiva alkoi hämmästyksekseni helpottaa, häviten sittemmin kokonaan. Hänelle käytin ensi kerran lantion pohjan ja sisälihasten kipupisteisiin hoitoa.

2000-luvun alussa tuli vastaanotolleni potilas joka ei ollut pystynyt istumaan moneen viikkoon. Tein gynekologisen tutkimuksen enkä löytänyt mitään poikkeavaa. Käteni osui sivulle ja hieman taaemmaksi ja potilas hyppäsi tutkimuspöydällä kivusta ilmaan. Olin kyllä pannut merkille miten ultraäänitutkimuksen yhteydessä potilaat valittavat kipua, mutta en ollut sitä sen enempää pohtinut. Nyt hain anatomian kirjat esille ja muistelin anatomiasalin harjoituksia. Olin täysin unohtanut lantion lihakset m. iliopsoas (lonkankoukistaja), m. obturatorius (peittäjälihakset) ja m. pirifomis (päärynänmuotoinen lihas).

Erilaisissa kiputiloissa, kutinoissa ja kirvelyissä lantion alueella, kun ”mitään syytä ei löydy”, olen todennut, että nämä kaikki lihakset (silloin kun vaiva on kaikkein pahin), aristavat ja ovat turvoksissa ja joskus kovia kuin puuaines. Välillä vain osa lihaksista aristaa ja osaan jo erottaa minkä lihasryhmän aristus tai jännitystila ja turvotus aiheuttaa mitäkin vaivaa. Kutina,(LSA mukaan lukien), kirvely, poltto, lantion sisällä tuntuva kipu, virtsaputken kirvely ym tuntemukset, ilman syytä tihentynyt virtsaamistarve tai pakottava virtsankarkailu ovat yhteydessä näihin lantion pohjan ja lantion sisälihasten muutokseen.

Teoriani on että infrapuna-alueen matalaenerginen valohoito saa lihaksen imunestekierron käyntiin, lihaksen turvotus/jännitys helpottuu ja aavevaiva helpottuu. Mielestäni vulvodynia on vain yksi osa lantion alueen kiputilaa, josta käytetään englannin kielistä diagnoosia Chronic pelvic pain syndrome (CPP)

Nykyään neuvon myös vaivojen ennaltaehkäisyä, joista tärkein on istumisen välttäminen. Lapsenkaltaisen seisomisasennon palauttaminen, lonkan koukistajan (m. iliopsoas) venyttely, aktiivinen osallistuva seksuaalitekniikka vaikka puudutusvoiteen avulla, auttavat pääsemään lopullisesti vaivasta eroon. Lähes kaikki potilaani oppivat nopeasti, mistä vaiva on oikeastaan alkujaan ja samalla myös heidän aivonsa oppivat korjaamaan automaattisesti epäergonomisia asentoja.

Laajasti käytetty vulvan kipupisteiden hoito auttaa myös. Nämä kipupisteet ovat heijasteita näistä lantion sisällä olevista lihaskrampeista ja sen aiheuttamasta yleisestä turvotuksesta eli lymfakierron alueellisesta hidastumisesta. En usko enää pelkkään hermojen välittämään kipuun. Osa kivuista on pakko välittyä huonosti vetävän lymfakierron aiheuttaman kudosturvotuksen kautta omia reittejään pitkin.

Kirjoittajasta

Gynekologi Leena Larva on hoitanut vulvan alueen kiputiloja omin menetelmin jo montakymmentä vuotta. Leena on suunnitellut tekevänsä verrokkitutkimusta antamastaan hoidosta ja sen vaikutuksista, mutta vielä tähän päivään mennessä aika ei ole riittänyt.