Kipu – mitä se on ja miten se vaikuttaa meihin?

Kipu. Polttava, raastava, sykkivä. Kaikennielevä. Haluan tehdä jotain, mitä tahansa, että kipu lakkaisi. Olen ottanut suurimman sallitun määrän kipulääkkeitä, mutta kipu ei hellitä. Se piinaa minua. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Liikkuminen sattuu. Paikallaan oleminen sattuu. Yritän epätoivoisesti paeta sitä. Mieli lähtee mukaan piinaamaan minua. ”Mikään ei auta!” ”Tämä vain pahenee…kuolen!” ”En kestä enää, miksei tämä vain lopu?” Itken sikiöasennossa lattialla.

Kuulostaako tutulta? Ehkä olet joskus kärsinyt näin. Suuri osa ihmisistä kokee joskus voimakasta kipua. Erityisesti naisena olemiseen liittyy kipua, se tuntuu nivoutuvan osaksi naisen elämää. Kipu liittyy usein juuri läheisesti naisen biologiseen todellisuuteen, naisen kehoomme. Kuukautiset. Veri. Kipu. Synnytys. Veri. Kipu.

Kun olin nuori, minusta oli epäoikeudenmukaista että nainen joutuu kärsimään niin. Minulla oli kivuliaat kuukautiset heti ensimmäisistä lähtien. Myötätuntoa ei herunut, enkä kyllä sitä hakenutkaan. Kipuun liittyi häpeä kehosta ja sen toiminnasta. Se  salattiin visusti. Raamatussakin todettiin kylmästi ”Minä teen sinun vaivasi ja synnytyksesi tuskat moninkertaisiksi: kivulla pitää sinun lapsesi synnyttämän”.

Naisten vaivat ovatkin moninaiset (endometrioosi, vulvodynia, tulehdukset…) ja synnytyskipu on kivuliaimpia kokemuksia ihmisen elämässä. Synnytyskipu on niin voimakasta, että sen kestämisestä kerrotaan sankaritarinoita (kauhutarinoita), joissa ei ole puutetta verestä, hiestä ja kyyneleistä. Jokainen raskaana oleva (varsinkin ensisynnyttäjä) joutuu (tahtomattaan) kuuntelemaan tarinoita kahden vuorokauden supistuksista ja kaikesta siitä tuskasta, niin että eivät saa unta öisin. Kuitenkin harvemmin käy niin, että itse synnytyskivusta jää pysyvät traumat.

Vaikka synnytyskipu on tuskallista, se on kuitenkin jotenkin asianmukaista ja produktiivista kipua, koska synnyttäjä tietää, että sen kesto on rajallinen, ja sen seurauksena syntyy parhaassa tapauksessa rakastettu ja toivottu pienokainen. Kipu on hyväksytty tosiasia synnytyksessä, ja se kuuluu asiaan. Keholla ja mielellä on myös kyky unohtaa. Onneksi. Useimmiten synnytyskipu ei siis jää kummittelemaan, eikä siitä seuraa toissijaista kärsimystä. Tämän sanottuani, tottakai joillekin saattaa jäädä synnytyskivusta niin voimakas pelko, että seuraa nimenomaan tuota toissijaista kärsimystä. Varsinkin jos synnytykseen liittyviä tapahtumia, kokemuksia ja tunteita ei käydä läpi ja käsitellä asianmukaisesti.

Mikä kipu?

Akuutti kipu on yleensä lyhytkestoista ja eräänlainen varoitussignaali siitä, että kehossa tapahtuu jotain, mahdollisesti vaarallista. Akuutin kivun jäädessä hoitamatta tai muuten pitkittyessä, keskushermoston kipuradat saattavat herkistyä kivulle, ja aivot eivät tunnista että vaara on ohi. Kipu jää päälle. Alkuperäinen kivunaiheuttaja on mahdollisesti jo poissa (tulehdus, vamma tms.), mutta häiriötilaan joutuneet kipuratojen hermosäikeet viestivät yhä, että nyt sattuu.

Tällainen tilanne voi johtaa krooniseen kipuun. Krooniseksi kivuksi määritellään nimensä mukaisesti pitkäkestoinen (yli 3 kuukautta) kestänyt kipu. Kroonista kipua voi kehittyä esim. loukkaantumisen seurauksena, vaikka itse vamma olisi parantunut. Joskus aiheuttaja on pitkään jatkuva kehon vahingoittuminen (esim. niveltulehdus, syöpä…). Mikä tahansa tavallinen kipuoire voi kroonistua ja herkistää keskushermoston kipuradat. Krooninen kipu voi myös alkaa ilman selkeää tai erityistä syytä. Jos kipu jatkuu, vaikka fyysistä vahingoittumista ei enää tapahdu, kivun kokemuksesta tulee itsenäinen lääketieteellinen ongelma, jolloin sitä saatetaan kutsua myös vulvodyniasta kärsiville tutulla termillä, krooninen kipuoireyhtymä.

Neuropaattinen kipu voi olla sekä äkillistä että pitkäkestoista. Neuropaattinen kipu on hermovauriokipua eli se syntyy hermostossa. Neuropaatiselle kivulle ei usein löydy selkeää syytä tavallisissa tutkimuksissa. Neuropaattinen kipu on mahdollisesti seurausta hermoston, selkärangan tai aivojen vaurioitumisesta. Joskus kipua tunnetaan vaikka mitään vauriota ei ole havaittavissa. Hermosto saattaa reagoida kivun kokemukseen lisäämällä kapasiteettiaan käsitellä kipusignaaleja. Tällaisen reaktioprosessin arvellaan olevan taustalla myös esimerkiksi paikallisessa vulvodyniassa (vestibulodynia).

Ensin emättimen immuunikudos aktivoituu esimerkiksi tulehduksen seurauksena, ja jostain syystä immuunikudos-aktivaatio jää päälle. Tämä pitkittynyt kudostulehdustila voi saada hermot toimimaan normaalia voimakkaammin. Emättimen suulla on yleensä näissä tapauksissa aivan solukon pinnalle asti ulottuvia hermosäikeitä, jotka vievät kipusignaalia selkäydinkanavan kautta aivokuorelle. Juuri tämä saattaa aiheuttaa poikkeavan, terävän kivun aistimuksen.

Vestibulodynian oireet saattavat siis syntyä emättimen immuunijärjestelmän pitkäaikaisesta hälytystilasta, lisääntyneestä hermosäietiheydestä ja poikkeavasta hermojen toiminnasta. Tuloksena on allodynia eli normaalisti kivuton ärsyke muuttuukin kivuliaaksi. (tutkimus)

Myös kroonisen neuropaattisen lantion ja/tai vulvan alueen kivun (yleistynyt vulvodynia, pudendaalineuralgia) taustalla saattaa olla samankaltaisia mekanismeja. Syitä voi olla monenlaisia, hyvin yksilöllisiäkin, mutta vulvodynian taustalla on aina jonkilainen hermoston toiminnan häiriintyminen.

Ensisijainen ja toissijainen kärsimys

Kärsimys tapahtuu kahdella tasolla. Ensimmäinen taso on kehon varsinaiset tuntemukset, tämä aiheuttaa ensisijaista kärsimystä. Se on eräänlaista raakatietoa, jota keho lähettää aivoille loukkaantumisen, jatkuvan sairauden tai hermostossa tapahtuvien muutosten seurauksena. Toissijainen kärsimys koostuu kaikista niistä ajatuksista, tunteista, tuntemuksista ja muistoista, joita kipuun liittyy. Kuten ahdistus, pelko, stressi, murehtiminen, toivottomuus, masennus, uupumus jne. Kun koemme kipua ja ahdistusta ensisijainen ja toissijainen kärsimys sekoittuvat toisiinsa.

Kivun kokeminen on paljon kokonaisvaltaisempi, hienovaraisempi ja monimuotoisempi prosessi kuin perinteisesti on ajateltu. Kipu on tuntemus, eli sitä tulkitaan aivoissa, ennen kuin tunnemme sen tietoisesti. Aivot tekevät tulkintaa yhdistelemällä tietoa, jota se saa sekä mieleltä että keholta. Eli tämä tarkoittaa myös sitä, että mielen läpi virtaavat ajatukset ja tunteet, sekä tietoiset että tiedostamattomat, vaikuttavat suuresti kärsimyksen voimakkuuteen, siihen, miten tunnemme kivun.

Kipu, jota koetaan herkällä ja intiimillä alueella, ja joka mahdollisesti kulminoituu juuri oman seksuaalisuuden ilmaisussa, vaikuttaa useimmilla siihen miten kokee itsensä. Sen seurauksena viallisuuden, häpeän, syyllisyyden, itseinhon, katkeruuden ja vihan tunteet ovat tavallisia. Vulvodynia aiheuttaa miltei jokaiselle toissijaista kärsimystä.

Pitkäkestoinen ja pahimmassa tapauksessa päivittäinen hallitsematon kipuoireilu aiheuttaa vääjäämättä vakavaa toissijaista kärsimystä. Ahdistus, stressi, masennus, ärtymys, viha ja uupumus ovat kroonisen kivun seuralaisia. Voi olla vaikeaa erotella toisistaan ensisijainen kärsimys eli fyysiset kiputuntemukset, ja muut tuntemukset: voimakkaat tunteet ja häiritsevät ajatukset.

Stressi, murehtiminen ja katastrofi-ajattelu valtaavat mielen. ”Tämä vain pahenee”, ”En koskaan parane”, ”Lääkärit eivät tiedä mistään mitään”, ”Kukaan ei pysty auttamaan minua”, ”Minussa on jotain todella vakavasti vialla”, ”Kuolen”. Tällaiset ajatukset ja tuntemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen miten mieli tulkitsee ja tuntee kivun ”raakatuntemukset”. Ne saattavat säädellä kivun voimakkuutta. Tulevaisuutta koskevat pelot, huolet ja epävarmuus sekä tilanteeseen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama kiukku ja katkeruus voivat olla pakahduttavan piinaavia, ja aivan yhtä todellista ja kiduttavaa kuin fyysinen kipu.

Ahdistuksen, pelon, vihan, murehtimisen ja masennuksen kaltaiset voimakkaat tunteet ruokkivat kehon kiputuntemuksia. Jos tunnemme olevamme väsyneitä, hauraita, rikkinäisiä ja viallisia voimme joutua noidankehään, jossa ajatukset ja tunteet ruokkivat kipua, ja kipu vuorostaan ruokkii näitä ajatuksia. Tämänkaltaiset tunnereaktiot toimivat ikään kuin vahvistimina mielen kipujärjestelmässä. Ahdistus ja muut voimakkaan kielteiset tunteet valmistavat kehoa tuntemaan kipua nopeasti ja voimakkaasti.

Tämä toimii onneksi myös käänteisesti. Ahdistuksen, katastrofi-ajattelun, stressin, masennuksen ja murehtimisen lieventyminen vähentää kivun aistimista ja voi jopa auttaa pääsemään siitä kokonaan eroon. Tässä kohtaa tietoisen läsnäolon harjoittaminen astuu mukaan kuvioihin. Tietoinen läsnäolo tyynnyttää mielen kipuaistimukset, lähinnä toissijaisen kärsimyksen, ja auttaa lisäämään rauhan ja eheyden tunnetta, jolloin myös kokemamme fyysisen kivun tuntemus vähenee. Mindfulness voi jopa vaikuttaa yhtä tehokkaasti kipuun kuin kipulääkkeet. Se myös voimistaa kehon luonnollisia parantumismekanismeja.

Kipusarjan seuraavassa artikkelissa käsitellään kipukokemusta, esitellään kehotietoisuutta ja mindfulness-menetelmiä toissijaisen kärsimyksen ja kivun hoidossa.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys
Helena Miranda: Ota kipu haltuun

Kuva: Frida Kahlo 1938: Lo Que el Agua Me Dio

Tunnetko lantionpohjalihakset?

Lantion alueen kiputilojen, kuten vulvodynian, terminologiaa ja diagnosointikriteerejä tarkistettiin International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) järjestämässä erityiskokouksessa vuonna 2015. Yksi johtopäätöksistä oli ”vulvodynia ei ole tietty sairaus, vaan kokoelma useisiin (joskus päällekkäisiin) sairausprosesseihin liitettäviä oireita, jota voidaan parhaiten hoitaa yksilöllisesti valituin eri hoitokeinoin”.  Jokainen vulvodyniatapaus on yksilöllinen ja erilainen, mutta eräs yhteinen tekijä vulvodyniasta kärsivillä naisilla aiheuttaa kipua ja toiminnallisia rajoituksia: lantionpohjan lihasten häiriöt.

Jopa 85 %:lla henkilöistä, joilla on kipua lantion alueella, on myös kipuun liittyvää tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriötä. Vulvodyniasta kärsivillä naisilla on usein lantionpohjan lihasten epävakautta lepotilassa, heikko lihasten palautuminen supistuksen jälkeen, kohonnut lihasten lepotonus, heikentynyt kyky jännittää lihasta tai aktivoida lihasta nopeassa tahdissa. Naiset tiedostavat usein oman lantionpohjansa heikosti ja heillä voi olla vaikeuksia lihasten tahdonalaisessa rentouttamisessa.

Lihasten jännitystila voi aiheuttaa ja/tai ylläpitää yhdyntäkipua ja muita ärsytys- ja kipuoireita. Välillä voi olla vaikea arvioida onko kyseessä syy vai seuraus. Onko kipu aiheuttanut toimintahäiriötä lihaksissa, vai onko lihasten toimintahäiriö ollut ensin? Kuitenkin selkeä syy-seuraussuhde on havaittavissa siinä, että kipu lisää lihasten jännitystä, ja jännitys puolestaan lisää kipua. Esimerkiksi kivulias yhdyntäyritys tai liikkumiseen, paikallaan istumiseen tai tiettyjen vaatteiden käyttämiseen liittyvä ärsytys ja kipu aiheuttaa lihasten jännittymistä, lantionpohjan yrittäessä suojautua kipua vastaan, eli seurauksena on ikävä oravanpyörä, joka voi olla vaikea pysäyttää.

Tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriön taustalla olevia (mahdollisia) syitä:

  • Kohonnut lihasten lepotonus, joka on aiheutunut suojaavana reaktiona eri syistä johtuvaan kipuun (neuropaattinen, tulehduksellinen jne.)
  • Kohonnut lihasten lepotonus yleisesti (geneettinen taipumus)
  • Tahdonalainen tai/ja alitajuinen lantionpohjan jännittäminen reaktiona kipuun tai stressiin
  • Biomekaaniset tekijät (lonkkakuopan ruston repeämät, SI-nivelen toimintahäiriö, motoriset koordinaatio-ongelmat, toistuva rasittaminen, krooninen ummetus, ponnistamiseen ja synnytykseen liittyvät vauriot)
  • Sisäelimiin liittyvät somaattiset tekijät (gynekologiset sairaudet, IBS, emättimen tai virtsateiden tulehdukset)
  • Ääreishermoston tulehdus
  • Keskushermoston yliaktiivisuus/yliherkkyys

Yliaktiivisiin lantionpohjalihaksiin liittyviä tyypillisiä oireita:

  • Virtsateihin liittyvät oireet:  virtsaamispakko, virtsankarkailu, tiheävirtsaisuus, rakon tyhjentämiseen liittyvät ongelmat, ärsytysoireet, kipu
  • Suolistoon liittyvät oireet: ummetus, ulostamisvaikeus, kipu, muut toiminnalliset ongelmat
  • Dyspareunia: yhdyntäkivut
  • Kipua istuessa
  • Vulvan, välilihan, peräaukon ja/tai klitoriksen kutina, kipu (polttavat, pistävät, viiltävät tuntemukset)
  • Kyvyttömyys saada orgasmia tai kivulias orgasmi
  • Yliherkkyys tietyille vaatteille ja liikuntaan liittyvät ärsytys/kipuoireet

Lantion kiputiloihin liittyy siis usein virtsaamis- ja ulostamistoimintojen häiriöitä. Virtsarakon sulkevien lihasten kohonnut perustonus aiheuttaa yliaktiiviseen rakkoon liitettäviä oireita ja kipuja. Hypertoniset lantionpohjan lihakset ovat osaltaan vaikuttamassa esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymässä (IBS eli irritable bowel syndrome) tai muihin virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvissä ongelmissa, jotka ovat tavallisia vulvodyniasta kärsivillä.Vulvodyniaan liittyvä kipu saattaa säteillä laajalle alueelle häpyluun, häpyhuulien, virtsaputken, peräaukon ja välilihan alueelle. Lantion alueen kipu voi säteillä myös alavatsaan tai selkärankaan lantionpohjan rakenteita hermottavien segmenttien alueille.

Kunnossa olevat jäntevät ja joustavat lantionpohjan lihakset vaikuttavat oleellisesti seksuaaliseen nautintoon, sillä suurin osa emättimen kautta välittyvistä mielihyvän tunteista aistitaan lihasten ja faskioiden syvätunnon välityksellä. Lantionpohjan toimintahäiriöön liittyy yliaktiiviset lantionpohjalihakset ja joustamattomat lihaskalvot, mikä vaikuttaa monin eri tavoin myös seksuaaliseen tyytyväisyyteen.

Orgasmiin liittyvät kivut ja vaikeudet voivat johtua lihasten toiminnan häiriintymisestä. Normaalisti kiihottumisen aikana tapahtuu lihasten tahdonalaista jännittämistä joka lisää verentungosta, kostumista ja tunneherkkyyttä emättimessä ja lantionpohjan lihaksissa. Orgasmissa tapahtuu tahdosta riippumatonta supistelua, jonka seurauksena verentungos lantionpohjassa ensin vähenee ja sitten vähitellen katoaa lihasten rentoutuessa. Jos lihakset ovat jatkuvasti yliaktiiviset, tätä verentungoksen muodostumista ja katoamista ei pääse tapahtumaan. Seurauksena voi olla kipuja ja vaikeuksia sekä kiihottumisessa että orgasmin saamisessa. Naisilla, joiden lantionpohjan lihakset toimivat yliaktiivisesti, orgasmi voi olla kivulias ja epämukavat tuntemukset voivat jatkua pitkäänkin orgasmin jälkeen.

Lantionpohjan anatomiaa

Lantionpohjan lihakset toimivat vatsaontelon pohjana samalla tukien ja kannatellen lantion elimiä, virtsarakkoa ja -putkea, kohtua, emätintä sekä peräsuolta. Lihaksia tarvitaan normaalin ulostamisen, virtsaamisen, pidätyskyvyn, yhdynnän ja synnytyksen yhteydessä sekä antamaan vartalolle tarvittavaa tukea ja liikkuvuutta. Lantionpohjan lihasten ja sidekudosten läpi kulkevat naisilla virtsaputki, emätin ja peräsuoli. Kuten kaikkia luustolihaksia myös näitä lihaksia ympäröi sidekudoksinen faskia.

Lantionpohjan lihakset jaetaan kahteen lihaskerrokseen, pinnalliseen ja syvään. Pinnalliset lihakset tunnetaan myös lantion ala-pohjana (diaphragma urogenitale) Niihin kuuluvat Bulbospongiosus, Ischiocavernosus, ja Transversus Perineum lihakset ja virtsaputken sekä peräaukon sulkijalihakset. Nämä lihakset liitetään yleisesti vulvan kipusyndroomiin.

Syvempi kerros, eli lantion välipohja (diaphragma pelvis) koostuu Levator Ani lihasryhmästä (peräaukon kohottajalihas) ja Coccygeus lihaksesta (pieni häntälihas). Paksuimmillaan nämä kaksi lihaskerrosta ovat emättimen ja peräaukon välissä välilihassa (perineum). Lisäksi Obturator Internus- ja Piriformis lihaksilla on tärkeä rooli lantionpohjan toiminnassa. Lantionpohjan lihaksilla on erityinen toimintamekanisminsa, eikä lantionpohja ole koskaan täysin rentona, mikä auttaa pidätyskyvyn ylläpitämisessä mutta jolla on vaikutusta myös toimintahäiriön syntyyn ja hoitoon. Pelkästään Levator ani- lihaksen voimakas supistuminen voi sulkea emättimen, ja tehdä yhdynnästä mahdottoman (vaginismi).

Lantionpohjalihaksia hermottaa sakraalihermon juuret, häpyhermo, ja levator ani-hermo. Häpyhermo on tärkein vulvan alueen hermoista. Sen haarat hermottavat emättimen eteistä, osaa emättimestä, osaa virtsaputkesta ja peräsuolesta, peräaukon sulkijaa, välilihan aluetta ja emättimen limakalvoja. Se on ainutlaatuinen, toiminnaltaan monimuotoinen hermo, sisältäen sekä autonomisia hermosyitä, että tuntoon ja toimintaan liittyviä  komponentteja.

Seuraavassa artikkelissa pohditaan mitä voit itse tehdä lisätäksesi lantion alueen tuntemusta ja hallintaa. Ja mitä keinoja sinulla on hoitaaksesi lantionpohjaa parhaalla mahdollisella tavalla kotona ja arjessa, sen lisäksi että hakeudut lantion alueeseen erikoistuneen fysioterapeutin luo mahdollisimman pian.

Lähteet ja lisälukemista:

Fysioterapeuttiopiskelijoiden lopputyö

Pelvic Health & Rehab Center Blogi

Pelvic pain explained. What everyone needs to know: Stephanie A. Prendergast & Elizabeth H. Rummer.

Vulvodynia – mitä se oikein on?

Mitä vulvodynia oikeasti on? Onko se oire, sairaus tai oireyhtymä? Termi ”Vulvodynia” tarkoittaa yksinkertaisesti vain kipua vulvassa. Se on oire. Diagnoosina se ei kerro paljonkaan. Lantion alueen kipudiagnoosit kuvaavat usein sitä missä ja milloin kipua esiintyy, mutta eivät sitä miten ongelma kehittyi, mikä sitä aiheuttaa ja miten sitä pitäisi hoitaa.

Vuonna 2003 International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) sopi vulvodynian määritelmäksi ”krooninen vulvan epämukavuus, jota parhaiten luonnehtii polttava kipu vailla näkyviä löydöksiä ja jonka syynä ei ole mitään tunnettua neurologista häiriötä”.  Todettiin myös että ”Potilaat voidaan jaotella kivun anatomisen esiintymisalueen perusteella (esim. yleistynyt vulvodynia, hemivulvodynia, clitorodynia) ja myös sen perusteella onko kipu provosoitua tai provosoimatonta”. Krooninen tarkoitti yli 6 kuukauden kestoa.

Kuulostaa ihan kamalalle, eikö vain? Pelottavalle ja epämääräiselle. Jos olet juuri saanut diagnoosin ja luet netistä tällaisia määritelmiä saatat helposti ahdistua. ”Krooninen – eli tuomio loppuelämäksi!” ”vailla näkyviä löydöksiä – eli kipu on korvien välissä, eikä ”oikeaa” kipua?!”

Tämä määritelmä on jo aikansa elänyt. Tänä päivänä voidaan todeta, että taustalla on löydettäviä syitä, näkyviä löydöksiä on olemassa, ja vulvan kivuista kärsivillä on mahdollisuus parantua. Kolmessatoista vuodessa on saatu lisää tietoa ja pikkuhiljaa vulvodynian taustalla olevia mekanismeja voidaan nähdä selvemmin.

Vuonna 2015 sovittiin uudesta vulvodynian määritelmästä. ”Vulvan kipu joka on kestänyt ainakin 3 kuukautta, ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä, johon sattaa liittyä tiettyjä tekijöitä”. ”Ei tätäkään kannata juhlia, eipä kovin lohdulliselta ja selkeältä kuulosta”, saatat ajatella. Totta, viralliset määritelmät voivat olla hankalia ja epämääräisiä.

Vulvan kipua jaotellaan kahteen ryhmään sen perusteella onko sen taustalla löydettävissä selittäviä syitä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kiputilat joiden taustalta löytyy selkeitä syitä. Nämä syyt ovat jaoteltu seitsemään alaluokkaan:

A. Vulvan kipu jonka taustalla on:

  • Infektiot (esim. toistuva hiiva, herpes)
  • Tulehdukselliset tekijät (esim. lichen sclerosus, lichen planus)
  • Neoplastiset tekijät (kasvaimiin liityvät)
  • Neurologiset tekijät (esim. post-herpeettinen neuralgia, hermopinne tai vamma, neurooma)
  • Traumat (esim. naisen sukupuolielinten silpominen, synnytykseen liittyvät vammat)
  • Iatrogeeniset tekijät (hoidosta johtuva, esim. kirurgiset toimenpiteet, kemoterapia, sädehoito)
  • Hormonaaliset tekijät (esim. menopaussiin liittyvä atrofia, synnytykseen ja imetykseen liittyvät muutokset limakalvoissa)

B. Toiseen luokkaan kuuluu sitten vulvodyniaksi määriteltävät kiputilat eli kipu ilman selkeää identifioitavissa olevaa syytä. Vulvodyniaa voidaan jaotella esiintymisalueen, kivun, oireiden alkamisajankohdan ja kivun esiintyvyyden perusteella:

  • Paikalliseen vulvodyniaan (esim. vestibulodynia, clitorodynia), yleistyneeseen vulvodyniaan tai sekamuotoiseen vulvodyniaan
  • Provosoituun vulvodyniaan (työntyminen, kontakti provosoi kivun), spontaaniin (ei selkeää aiheuttajaa) tai sekamuotoon
  • Puhkeamisajankohdan mukaan primaariseksi tai sekundääriseksi 
  • Oireiden esiintyvyyden mukaan (ajoittainen, jatkuva, muuttumaton, välitön, viivästynyt)

Tutkimuksen mukaan vulvodynian taustalla olevia syitä ei voida todistaa aukottomasti (jos voitaisiin, vulvodynia ei olisi enää luokassa B vaan luokassa A). Sen verran tiedetään, että siihen voidaan liittää seuraavia tekijöitä.

  • Neuroproliferaatio (hermopäätteiden lisääntyminen)
  • Tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät häiriöt (lantionpohja -, lantion alueen lihaksisto)
  • Psykososiaaliset tekijät
  • Geneettiset tekijät
  • Hormonaaliset tekijät
  • Neurologiset tekijät
  • Ääreishermostolliset tekijät
  • Keskushermostolliset tekijät
  • Oheissairaudet (useiden kipuoireyhtymien esiintyvyys samanaikaisesti)

Vulvodynia ei ehkä olekaan mikään itsenäinen kokonaisuus, vaan monista erilaisista taustalla olevista tekijöistä aiheutuva tila. Kun vulvodyniaa tarkastellaan laajasti ja yksilöllisesti, voidaan löytää jokaisen diagnoosin takaa niitä tekijöitä, jotka ovat olleet vaikuttamassa tilan syntyyn. Hoito tulisi valita jokaisen tilanteen mukaan, huomioiden mahdolliset taustalla olevat tekijät yksilöllisesti.  Yhtenäinen hoito kaikille diagnoosin saaneille ei ole toimivaa. Kun tarkastelemme tätä listaa vulvodyniaan liittyvistä tekijöistä, huomaa selkeästi sen että monialainen asiantuntijuus ja erilaisten hoitomentelmien yhdistäminen saattaa olla tarpeellista.

Ole itse aktiivinen oman hoitosi suunnittelussa. Sinä olet se joka tunnet parhaiten tilanteesi, kehosi ja historiasi. Pohdi ja spekuloi. Ole ennakkoluuloton. Älä keskity pelkästään oireeseen, kipuun. Näe tilanteesi laajempana kokonaisuutena. Älä anna sumun hämätä sinua, vaan keskity auringon pilkahduksiin, jotka tuovat valoa tilanteeseen. Tästä on mahdollista selviytyä!

 

”Mieheni ymmärtää”

Kirjoitti 28.6.2016 0 , Pysyvä osoite 0

Olen kuullut tämän lauseen aika monen vulvodyniasta kärsivän naisen sanomana. ”Mieheni ymmärtää”. Mitä mies ymmärtää? Ymmärtääkö hän että naisella on kipua yhdynnässä ja/tai muita ongelmia intiimialueella? Ok. Hienoa. Se on hyvä lähtökohta.

Mutta miten ymmärrys näkyy parin elämässä? Ymmärtääkö mies niin perusteellisesti, että hiippailee villasukat jalassa nurkissa varoen ja peläten mystistä Vulvodyniaa? Ettei hän vaan loukkaisi tai satuttaisi rakastaan millään tavalla. Ei uskalla koskeakaan, koska se voi olla väärin tai vaikuttaa vonkaamiselta. Onko mies superkiltti ja hiljaa omista tarpeistaan ja toiveistaan, jottei vaan vaikuta tunteettomalta tollolta?

Liiallinen varovaisuus ja ymmärtäminen ei ole pidemmän päälle suhteen etu. Sekin on jo tutkitusti todistettu seksuaaliseen tyytyväisyyteen liittyen. Vulvodyniaa sairastavan kumppanin on arvioitu suhtautuvan pääasiassa kolmella tavalla kipuun (tutkimuksen mukaan). Huolehtivasti ja empaattisesti, vihamielisesti ja turhautuneesti tai kannustavasti ja toivoa ylläpitävästi. Todettiin, että sekä huolehtivat että negatiiviset tavat suhtautua lisäsivät naisella kivun tuntemuksia yhdynnän aikana ja vähensivät seksuaalista tyytyväisyyttä. Kannustavat ja toiveikkaat reaktiot auttoivat kivun hallinnassa. (Rosen, Bergeron, Lambert, Steben 2013: 129-41; Rosen, Bergeron, Glowacka et al. 2012: 2351-60).

Keskittyminen kivun ja muiden oireiden tarkkailuun, pelko, ylivarovaisuus ja huolissaan oleminen voi siis pahentaa tilannetta yhtä paljon kuin vihainen ja turhautunut suhtautuminen.

Miten siis toimia parisuhteen parhaaksi?

Puhutteko keskenänne tilanteesta? Kerrotteko toisillenne omista toiveista ja tarpeista? Oletteko avoimia, uskallatteko näyttää myös heikkoutenne ja haavoittuvuutenne toisillenne? Vai ajatteletteko että teillä on niin hyvä ja vakaa yhteys että tiedätte kysymättä mitä toinen ajattelee ja tuntee?

Kukaan ei ole ajatustenlukija. Avoimuus ja puhuminen ei tee tilanteesta vaikeampaa, päinvastoin.

Aito ymmärtäminen voisi tarkoittaa sitä, että haluaa oikeasti tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee ja hyväksyy sen vaikka ei olisikaan aina samaa mieltä. Sitä, että kumpikin kannustaa ja tukee toista, ja uskoo yhteiseen tulevaisuuteen.

HOT-terapiaa kipuilevalle

HOT (hyväksymis- ja omistautumisterapia) on suhteellisen uusi kognitiivisen käyttäytymisterapian suuntaus. HOT:ssa tietoisuustaidot palvelevat arvojen mukaisen elämän toteuttamista tarjoamalla työkaluja, joilla oppii hyväksymään myös epämiellyttäviä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia ja kohtaamaan omat kokemukset tietoisesti ja nykyhetkessä. HOT:n tarkoitus on lisätä psykologista joustavuutta. Joustavuus pitää sisällään kolme taitoa, joita on mahdollista myös kehittää.

  1. Tilan antaminen tunteille ja ajatuksille. Tämä tarkoittaa kykyä kohdata ajatukset ja tunteet sellaisina kuin ne ovat, antaen niiden tulla ja mennä vapaasti.
  2. Läsnäolo nykyhetkessä. Kyky osallistua tietoisesti nykyhetken kokemukseen. Kyky kohdentaa huomio siihen, mitä on tekemässä antamatta tarkkaavaisuuden karata muualle. Tietoisuus omista ajatuksista ja tunteista.
  3. Kyky sitoutua siihen, mikä on tärkeää. Tunnistaa itselleen tärkeitä asioita, ja niiden toteuttaminen teoillaan. Omien arvojen toteuttaminen, niihin perustuvien tavoitteiden asettaminen ja niihin sitoutuminen.

HOT:a on käytetty menestyksekkäästi kroonisesta kivusta kärsivien hoidossa. Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan HOT-menetelmillä on saatu hyviä tuloksia myös vestibulodyniasta kärsivillä naisilla ja heidän kumppaneillaan. HOT-menetelmien avulla on saatu aikaan parempaa kivun hyväksymistä ja sen huomattiin liittyvän parempaan toimintakykyyn ja henkiseen jaksamiseen ihmisillä joilla on kipua yhdynnässä. Vestibulodyniasta kärsivien naisten ja heidän kumppaniensa hoidossa tietoisuustaitojen kehittäminen myös epämiellyttävien tuntemusten ja tunteiden kohtaamiseen on osoittautunut toimivaksi ja se on auttanut heitä sopeutumaan paremmin tämän hetkiseen tilanteeseensa. (Boerner, Rosen 2015: 1450-62).

HOT on englanniksi ACT (Acceptance and commitment therapy). Se on mielestäni oikein osuva lyhennys (to act=toimia). HOT:n tarkoituksena on auttaa hyväksymään ne asiat, jotka eivät ole meidän hallinnassamme ja auttaa sitoutumaan toimintaan, tavoitteisiin ja tekoihin jotka parantavat ja rikastuttavat jokaisen elämää yksilöllisesti.

Keskeisiä työkaluja ovat tietoisuustaitoharjoitukset, joiden tarkoituksena on auttaa luopumaan taistelusta sisäisiä kokemuksia vastaan. Ajatuksena on, että mitä enemmän yrittää päästä eroon ajatuksista ja tunteista, jotka kokee ahdistavina tai häiritsevinä, sitä sitkeämmin ne ovat mielessä. Harjoitusten avulla on tarkoitus opetella kohtaamaan vaikeatkin ajatukset ja tunteet avoimemmin, hyväksyvämmin ja myötätuntoisemmin.

Seksuaaliterapeuttina koen HOT:n työkalut ja keskeiset periaatteet erittäin hyödyllisiksi. Olen kokeillut erilaisia työkaluja ja tehtäviä asiakkaiden kanssa työskennellessä.

Käytän myös erilaisia mindfulness ja mielikuvaharjoituksia jokaisen asiakkaan kanssa osana terapiaa. Tapaamisten aikana olen pyrkinyt muutenkin käyttämään tietoisen hyväksyvän havainnoinnin periaatteita. Pysähtymällä hetkeen, ajatuksen tai tunteen äärelle. Tietoiseksi tekemällä, sanoittamalla, antamalla tunteille ja ajatuksille tilaa.

Vanutikkudiagnoosista

Niin sanottu vanutikkutesti on tuttu vestibulodyniadiagnoosin saaneille. Siinä on tarkoitus arvioida kosketuskivun määrää emättimen eteisen kipupisteissä. Entä jos kipupisteitä ei ole, mutta muut vestibulodynian diagnostiset kriteerit täyttyvät? Jääkö diagnoosi saamatta? Onko vanutikkutesti luotettava ja riittävä väline diagnoosin tekemiseen?

Vestibulodyniaan liittyvää kipupisteajattelua haastaa uusi alustava tutkimushanke, jossa 54:lle vestibulodyniaa sairastavalle naiselle tehtiin strukturoitu fyysinen tutkimus, jossa arvioitiin sekä limakalvoihin liittyvää kipua että lantionpohjalihaksiston arkuutta. Limakalvoihin liittyvää kipua arvioitiin sekä emättimen eteisen ylä- että alaosasta vanutikkutestillä. Lihaskipuja arvioitiin painamalla emätintä ympäröivää lihaksistoa (häpyluu-peräsuolilihas ja perineumin alueen lihaksisto) sisätutkimuksessa. Naiset myös arvioivat yhdyntään liittyvää kipua asteikolla 0-100. Todettiin että niillä, joilla oli enemmän lihasarkuutta, oli myös voimakkaampaa yhdyntäkipua ja limakalvojen kipupisteet eivät niinkään liittyneet voimakkaaseen yhdyntäkipuun.

Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että limakalvoihin (emättimen eteisessä) keskittyvät tutkimukset, kuten vanutikkutesti, ei pelkästään riitä arvioimaan vestibulodyniassa esiintyvää kipua. Lihaksistolla näyttäisi olevan suuri merkitys nimenomaan yhdyntäkivussa.

Asianmukainen fysioterapia ja kaikenlainen lantionpohjalihaksistoon liittyvä rentoutus ja venyttely sekä kehonhuolto ovat siis tärkeitä menetelmiä vestibulodynian hoidossa. Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin että vestibulodynian hoidossa saattaisi saada hyviä tuloksia kokeilemalla erilaisia menetelmiä kuten; myofaskiaalinen käsittely ja harjoittelu, pehmytkudosten manipulaatio, dry needling (triggerpisteakupunktio) sekä keskivartalon voimaharjoittelu (core, pilates).

Liittyvätkö kipusyndroomat toisiinsa?

Pysähdyin tässä hiljattain miettimään sitä, että suvussani esiintyy vulvodyniaa, interstitiaalista kystiittiä ja ärtyvän paksusuolen syndroomaa. Muutamia eri oireita esiintyy myös samoilla ihmisillä. Tällaisia yhteyksiä ovat monet vulvodyniaa sairastavat huomanneet omalla kohdallaan. Vulvodyniaan liittyvää keskustelua seuratessa huomaa että useat vdpotilaat kärsivät myös muista epämääräisistä oireista. Kaikenlaiset oireet virtsarakon kipuilusta ja suolistovaivoista muualla kehossa oleviin kipuihin ovat melko tavallisia. Voi olla että he eivät ole saaneet diagnoosia näihin vaivoihin, tai niitä ei olla edes erityisemmin tutkittu. Voi myös olla että vulvodyniaan sairastunut ei osaa edes epäillä sairastavansa vielä jotain muutakin, ja ajattelee erilaisten oireiden jollain tavalla liittyvän vulvodyniaan. Erilaiset kipusyndroomat ovat yleensä alidiagnosoituja ja useiden samanaikaisten kipusyndroomien olemassaoloa on aliarvioitu.

Tutkimusta eri kipusyndroomien yhteydestä toisiinsa on tehty jonkin verran, mutta aikaisemmin vulvodynia on jätetty näiden tutkimusten ulkopuolelle. Erilaisten kipusyndroomien yhtäläisyydet ovat selkeitä. Tutkimuslöydökset koskien kipusyndroomia ovat usein samanlaisia koskien kipuherkkyyttä ja magneettikuvassa havaittavia muutoksia aivojen kipualueissa, myös muutokset keskushermoston kivunsäätelymekanismeissa ovat usein yhteneväisiä. Pari vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin pyrittiin määrittelemään nimenomaan vulvodynian yhteyttä muihin kroonisiin kipusyndroomiin. Tutkimuksessa arvioitiin että riski sairastua vulvodyniaan oli jopa kolminkertainen, jos nainella oli joku muu kroonisista kipusyndroomista. Tukimuksessa oli mukana IC, IBS ja fibromyalgia. Jos muita kipusyndroomia oli useita, riski sairastua vulvodyniaan nousi jopa viisinkertaiseksi. Huomattiin myös että jos vd:tä sairastavilla oli myös joku muu kipusyndrooma, se oli useimmiten interstitiaalinen kystiitti tai ärtyvän paksusuolen syndrooma. Vulvodyniaa sairastavilla oli jopa kolme kertaa todennäköisemmin myös joku muu kipusyndrooma, verrattuna vulvodyniaa sairastamattomiin.

Päätelmissä todettiin lopuksi että, vulvodynia voidaan yhdistää muihin kroonisiin kipusyndroomiin, kuten fibromyalgia, interstitiaalinen kystiitti ja ärtyvän paksusuolen syndrooma, joko yksittäin tai erilaisin yhdistelmin. Vulvodyniaa tai muuta kipusyndroomaa sairastavalla on lisääntynyt todennäköisyys sairastaa myös yhtä tai useampaa muuta kipusyndroomaa. Lisätutkimusta pitäisi tehdä kipusyndroomien välisistä yhteyksistä ja monta kipusyndroomaa sairastavien eroavaisuuksista verrattuna sairastamattomiin tai yhtä kipusyndroomaa sairastaviin, jotta voitaisiin mahdollisesti löytää näiden alidiagnosoitujen syndroomien taustalla olevia tekijöitä.