Kivun vuoristoradalla – ”yht’äkkiä kipu vaan paheni”

Vulvodynia on tila, joka saattaa vaihdella päivästä toiseen. Olet ehkä jo päässyt tilanteeseen, jossa tunnet että kipu on jo hallinnassa. Ja sitten kipu pahenee. Mitä tapahtui? Miksi nyt? Tilanne saattaa tuntua kohtuuttomalta ja lannistavalta, et vaan käsitä miksi näin kävi. Kivulla näyttäisi olevan oma tahto, ja se tuntuu vittuilevan sinulle. ”Älä luule että pääset minusta niin vaan”. Mitä tosiaan tapahtui, miksi kipu paheni? Ja miten reagoit?

Kivun taustalla olevat mekanismit

Jotta voisi ymmärtää kivun taustalla olevia mekanismeja, vulvodyniaa pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti eikä vain vulvasta käsin. Vulvasi ei ole olemassa täysin erillisenä yksikkönä, eristyksissä muusta kehostasi, vai mitä? Jos opit näkemään tilanteesi laajemmasta näkökulmasta, opit myös ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi paljon syvemmin. Tämä taas auttaa sinua toimimaan itsesi parhaaksi.

Vulvodynian taustalla voi olla hyvinkin monia asioita, kuten tiedämme. Jotta voisi paremmin ymmärtää oman tilanteen ja myös tehdä itselle hyödyllisiä valintoja, on hyvä pohtia mitkä syyt ovat mahdollisesti oman vulvodynian taustalla. Koska vulvodynian syytä tai syitä ei voi aukottomasti todistaa (tämä on diagnoosin edellytys), tilanne on vaikea ymmärtää ja myös vaikea kestää. Se saattaa tuntua täysin mielivaltaiselta ja käsittämättömältä.

Yleensä kuitenkin on löydettävissä vihjeitä, jotka voivat valottaa tilanteen taustaa. Suosittelen itseesi tutustumista, ja tilanteesi tarkastelua kokonaisvaltaisesti. Mitkä asiat saattaisivat olla sinun sairastumisesi taustalla? Kerää vihjeitä laajasti ja kattavasti. Tarkastele alla olevaa kaaviota, siinä on jaoteltu vulvan kipua aiheuttavat tilat kahteen kategoriaan. Toisessa kategoriassa on vulvodynia, eli tilat joissa selkeää syytä ei ole löydetty, ja toisessa on vulvan kipu, jonka taustalta on löytynyt selkeitä syitä. Rajanveto voi olla vaikeaa, ja joskus voi herätä kysymys onko vulvodynia-diagnoosi oikea. Joissakin tapauksissa vulvodynia-diagnoosin saaneen tilanne selkiytyy, ja on löydetty joku selkeä selittävä syy kivulle. (kuten esim. piilevä herpesinfektio).

Pohdi omaa tilannettasi tämän jaottelun valossa. Jos sinulla ei ole löytynyt selkeitä selittäviä syitä kipuusi, mieti mitkä tekijät juuri sinulla saattavat olla taustalla. Oletko joskus loukkaantunut (kaatunut, urheiluvamma, synnytystrauma tms.)? Muita tuki- ja liikuntaelinten ongelmia (selkä, lantio, lonkat)? Kireyttä, triggerpisteitä, lihakset, muut kudokset? Leikkaukset, toimenpiteet? Tulehduskierteet? Muut oheissairaudet? Esiintyykö suvussasi tai perheessäsi erilaisia epämääräisiä oireita? Onko sinulla vatsaongelmia? Muita kiputiloja? Hormonit? Pillerit? Lääkitykset? Ravitsemus? Stressi? Traumat?

Näin systemaattisesti tilannettasi pohtimalla saatat hahmottaa kipusi taustalla olevia mekanismeja selkeämmin. Muista myös että tilanne on saattanut kehittyä piilevänä kauankin, kunnes joku laukaiseva tekijä on aiheuttanut oireiden ilmaantumisen. Yleensä jokaisen kiputilanteen taustalla on monia tekijöitä.

”Miksi kipu yht’äkkiä paheni?”

Kun olet paremmin tietoinen sinun tilanteesi taustalla vaikuttavista tekijöistä, sinun on myös helpompi vaikuttaa kipuun ja hoitaa itseäsi. Sinun on myös helpompi nähdä syy-seuraussuhteet oireiden taustalla.

Kivun pahenemiseen vaikuttaa yksilöllisesti laaja kirjo eri asioita. Jos oireesi pahenevat, älä menetä toivoasi. Se ei tarkoita sitä että kaikki on menetetty, ja vulvodynia iskee nyt täysillä takaisin. Taustalla saattaa olla joku pienkin asia, johon on helppo vaikuttaa. Mutta joskus taustalla on sellaisia asioita mihin on vaikeampi tai mahdoton vaikuttaa. Se on hyvä hyväksyä. Vaikka tekisit kaikkesi, välillä tilanne saattaa pahentua. Se ei ole sinun vikasi. Sekään ei tarkoita sitä, että vulvodynia vie sinua kuusi-nolla. Aina on asioita mihin voit vaikuttaa.

Miksi kipu siis yht’äkkiä paheni? Jos tilanteesi tuntuu mysteeriltä, voit lähteä kerimään sitä auki kysymyksin.

  • Onko elämässäni kiirettä ja stressiä? Miten voin henkisesti? Huolia ja murheita?
  • Miten nukun? Olenko valvonut? Mennyt myöhään nukkumaan?
  • Olenko syönyt huonosti? Juonut liian vähän? Juonut alkoholia?
  • Missä kunnossa vatsani on? Onko ummetusta? Löysä vatsa? Ruuansulatusvaivat?
  • Olenko istunut paljon? Ollut liikkumatta pitkiä aikoja? Huonossa asennossa?
  • Onko urheillessa tullut ponnisteltua liikaa? Onko tullut joku vamma? Miten tietoisesti olen urheillut?
  • Onko lihakset kireät ja jumissa? Hartioissa, lantionpohjassa, muualla? Olenko jännittänyt tiedostamatta?
  • Onko minulla kylmä? Ovatko jalkani kylmät? Kiertääkö veri kunnolla?
  • Olenko käyttänyt uusia tuotteita? Limakalvoilla? Muualla? (voiteet, öljyt, liukkarit, suihkusaippuat…)
  • Minkälaisia vaatteita olen käyttänyt?
  • Oletko poistanut alapään karvoja? Onko karvasi kasvamassa (sänki)? Onko karvat hyvin pitkät? Hankaavatko ne emätinaukon reunoja?
  • Millainen kierto minulla on ollut? Missä kierron vaiheessa olen? Minkälaisia oireita on ollut?
  • Olenko ollut huonovointinen/sairas? Oksennellut? Yskinyt? Onko minulla joku tulehdus jossakin?
  • Olenko harrastanut seksiä? Olinko kiihottunut? Oliko tiettyjä kivuliaampia asentoja? Rajumpia työntöjä?
  • Olenko laiminlyönyt hoitoa? Jättänyt harjoitteita tekemättä?

Ehkä löydät mahdollisia syitä oireiden pahentumiseen. Vaikuta niihin mahdollisuuksien mukaan. Konkreettisten toimien lisäksi on erittäin hyödyllistä myös tarkastella sitä miten mielesi reagoi tilanteeseen.

Katkaise kipukierre

Kun oireet pahenevat lähdetkö katastrofiajattelun vuoristoradalle?

Kivun fysiologian ymmärtämisen lisäksi, kivun psykologialla on erittäin iso merkitys kivun hallinassa. Kun ymmärrät mitä kipu sinussa aiheuttaa, pystyt vaikuttamaan kipuun kokonaisvaltaisesti. Se miten mielesi reagoi kivun yllättäessä, voi laukaista vaikeasti pysäytettävän kierteen. Varsinkin jos et huomioi reaktioitasi tietoisesti.

Alla oleva kuva esittelee tyypillisen yhdyntäkipuun liittyvän kierteen, mutta mekanismi on sama oireiden pahentuessa muistakin syistä. Eli kipu lisääntyy jostakin syystä, se lisää stressiä ja jännitystä, se aiheuttaa tunnereaktion, joka pahentaa tilannetta entisestään jne. Tai tunnereaktio, ahdistus/stressitilanne lisää lihasjännitystä ja kipua, se lisää ahdistusta, ja ahdistus lisää kipua. Tätä kierteen kyytiin voi tulla missä vaiheessa vaan, ja se voi pyöriä moneen suuntaan.

Mitä siis tehdä, jotta saadaan tämä loputon kierre katki?

Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Huomaa mitä mielessäsi tapahtuu. Ole tietoinen ajatuksistasi, tunteistasi, tuntemuksistasi ja toiminnastasi. Niiden huomioiminen voi muuttaa sitä, miten ne vaikuttavat sinuun. Totea tilanne itsellesi, ”Jaahas, tässäpä tunnen ikävää kirvelyä, ja huomaan että sen takia jännitän vatsalihaksia ja lantionpohjaa. Mieleen tulee tuhoisia ajatuksia, kuten se, että kipu vain pahenee ja en voi sille mitään.”

Tiedostamisen ja huomioimisen lisäksi voit muistuttaa itseäsi siitä että, vaikka nyt tilanne on kivuliaampi, se ei jatku loputtomiin. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen itsesi hyväksi. Hyväksyt että nyt tunnet kipua, mutta samalla rauhoitat itseäsi toteamalla itsellesi lempeästi, että se menee kyllä ohi. Teet tietoisen päätöksen päästää irti kierteestä, etkä lietso katastrofiajattelua, joka johtaa vaan tilanteen pahenemiseen. Yhdistä kaikki kivunhallinnan keinot mitkä sinulla ovat käytettävissäsi. Kun yhdistät sekä mielen että kehon tasolla käytettävät keinot, voit aivan varmasti vaikuttaa hyvinvointiisi huomattavasti.

Käytännön keinoja ovat juuri ne mitä olet oppinut käyttämään sinun kipusi hoidossa, ja jotka toimivat juuri sinulla. Muutamia joita jokaisen kannattaa kokeilla, ovat esimerkiksi syvä palleahengitys, aktiivinen rentoutus, erilaiset venytykset, jotka auttavat rentouttamaan ja pidentämään lantionpohjaa. Lisäksi voi kokeilla kylmäpakkausta hermokipuun, puudutusgeeliä, kipulääkkeitä, piikkimattoa, viilentävää aloegeeliä tai muita limakalvojen hoitoon sopivia aineita. Meditointi, mindfulnessharjoitukset, rauhallinen joogaaminen, kävely, lepo. Rauhoittuminen musiikin tai hyvän elokuvan parissa.

Ethän siis lamaannu ahdistuksesta kivun yllättäessä, vaan muista, että sinulla on monia keinoja vaikuttaa.

”Kipu täyttää koko kehon ja mielen”- kipukokemus on aina myös korvien välissä

Viestissään eräs kipuileva kuvailee tilannettaan juuri näillä sanoilla. ”Tuntuu että psyykkinen kipu on jopa fyysistä kipua pahempaa, ja yhdessä kipu täyttää koko kehon ja mielen. Kipu – sekä psyykkinen että fyysinen – tuntuvat hallitsevan koko elämääni.” Mielestäni tämä oli erittäin osuvasti kuvailtu, ja uskon että monet vulvodynian kanssa elävät tunnistavat nämä tunteet ja sanat omakseen.

Voiko näin kokonaisvaltaisesta kivusta parantua? Mitä keinoja voimme käyttää vaikuttaaksemme toissijaiseen kärsimykseen, joka vulvodyniaan (kuten muihinkin kroonisiin kipuihin) liittyy?

Kipukokemus on aina myös korvien välissä

Pitkittynyt kipu (sekä ajoittainen että jatkuva) aiheuttaa monenlaisia ahdistuksen, pelon ja kärsimyksen tunteita. Aivomme ovat hyvin oppivaiset sekä hyvässä että pahassa. Oppiminen tapahtuu suurimmaksi osaksi automaattisesti, tiedostamattamme. Jos kipuratamme ovat herkistyneet ja koemme jossakin tilanteessa uhkaa tai pelkoa, jo nämä signaalit tullessaan aivoihin voivat laukaista fyysisen kipukokemuksen.

”Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtää syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyvät sekä fyysinen että emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen. Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot, uskomukset ja koettu stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.” (Karita Palomäki)

Kivun kokemusta ei synny, jos aivot eivät tulkitse aistimusta uhkaavaksi. Siksi jopa alitajuinen kivun odotus lisää kivun voimakkuutta tai joskus jopa aiheuttaa kipukokemuksen. Tämä pätee hyvin esimerkiksi vestibulodyniassa, johon liittyy yleensä voimakkaasti kivun pelko jo ennen kivun kokemusta. Kivun odotus niissä tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat laukaisseet kivun (yhdyntä, sisätutkimus) aiheuttaa kokonaisvaltaisen reaktion kehoon (lihakset, hengitys) ja mieleen (tunteet, ajatukset, muistot), jolloin kipu todennäköisemmin on voimakkaampaa.

Kipukokemukseen liittyy stressi. Krooninen kipu lisää ymmärrettävästi kärsimyksen kokemusta. Kärsimys on erittäin stressaavaa. Kärsimyksen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne.

Esimerkiksi juuri yhdyntäkivusta kärsivä ihminen saattaa ennakkoon pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että alkaa vaistonvaraisesti varoa ja välttää kaikenlaista kosketusta kipualueelle, lantionpohjalihakset jännittyvät suojaamaan kipualuetta, ja hän tarkkailee valppaana jokaista pientä tuntemusta, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että jotain kauheaa tapahtuu. Mieli ja keho on jatkuvassa hälytystilassa. Sympaattinen hermosto (stressihermosto) ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat.

Tämä reaktiosarja synnyttää kroonisen kivun noidankehän, josta on vaikea päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä, jonka seurauksena alkuperäinen kipu pahenee.

Tietoisuustaidot kivunhoidossa

Voiko näin kokonaisvaltainen kipu parantua tai edes lievittyä?

Kyllä voi.

Mindfulnessiin liittyen on sanonta ”se mitä vastustat, pysyy”. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että, jos vastustamme viestejä, joita mieli ja keho meille lähettää, näiden viestien saaminen jatkuu, kunnes hyväksymme ne.

Kipu horjuttaa luottamusta omaan kehoon, ja se saattaa lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. ”Loppuuko tämä kipu koskaan”? Voi tuntua siltä että itsellä ei ole mitään hallintaa ja sanomista oman kehon reaktioihin. Saattaa kokea, että oma keho on pettänyt ja kääntynyt itseä vastaan. Siitä on tullut vihollinen, johon ei voi luottaa. Emme halua kuunnella ja hyväksyä viestejä joita saamme. Taistelemme kipua vastaan, ja samalla myös kehoamme vastaan.

On luonnollista taistella kipua vastaan ja vastustaa, vihata ja kirota sitä kaikin keinoin. Haluamme päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Mutta entä jos pyrkimykset päästä siitä eroon, vain luovat sitä lisää? Kivun vastustaminen on osa toissijaista kärsimystä. Vastustus lisää sekä stressiä, ahdistusta että masennusta, juurikin sitä toissijaista kärsimystä mikä kipuun liittyy.

Tietoisen läsnäolon avulla opimme hyväksymään kipuviestit, ja myös niihin liittyvät ajatukset, tunteet, muistot ja päätökset. Jos hyväksymme, tai oikeammin, tunnemme nämä viestit tietoisesti, ne menettävät otettaan ja vaikutustaan meistä.

Tietoinen hyväksyminen ei tarkoita kohtaloon alistumista. Se ei tarkoita sellaisen hyväksymistä, mitä ei voi hyväksyä. Se tarkoittaa tilanteen hyväksymistä sellaisena kuin se on, tällä hetkellä. Se tarkoittaa myös omien tunteiden ja reaktioiden lempeää tunnistamista ja tunnustamista. Se on itsemme kuuntelemista ja ymmärtämistä ilman että annamme ajatuksille ja tunteille vallan ohjata meitä. Se luo lempeän hyväksyvän katseen reaktioihimme, jolloin ne menettävät otettaan meistä.

Mindfulness on kaikkea tätä, sallimisen, luopumisen, vastustamattomuuden hetkiä. Hetkiä jolloin voimme lakata taistelemasta itseämme (kehoa&mieltä) vastaan. Kun lakkaa olemasta jatkuvassa taisteluvalmiudessa, tilalle voi astua rauhaa ja hyväksyntää. Voimme elää täydemmin ja oppia nauttimaan elämästä, vaikka se ei olisikaan täydellistä.

Elämään kuuluu kärsimystä ja ahdistusta. Kun kohtaa oman ahdinkonsa ja herkistyy sille, antaa sille sen huomion ja tilan joka sille kuuluu, hyväksyy sen osaksi omia kokemuksia. Voi olla tärkeää huomioida sellaiset tunteet, jotka on työnnetty syrjään, ja esimerkiksi suru on tunne joka saattaa nousta esiin vulvodyniaan liittyen. Se on hyvä tiedostaa ja sille on hyvä antaa tilaa. Kun oppii että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja niillä on oikeus olla olemassa, ne eivät aiheuta sellaista kärsimystä kuin vastustaessamme niitä.

Huomaamme käytännössä kuinka voimme itse vaikuttaa kipuun ja kuinka emme ole avuttomia tunteiden, ajatusten ja tuntemusten myrskyissä.

Toissijainen kärsimys lakkaa vähitellen. Se lieventää yleensä myös ensisijaista kärsimystä.

Kipusarjan ensimmäisessä artikkelissa avattiin kivun fysiologiaa ja psykologiaa, seuraavassa artikkelissa esitetään käytännön ohjeita ja harjoituksia tietoiseen kivunhoitoon.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys

Karita Palomäki: Hidasta Elämää blogikirjoitus

NiinIloa VDterapia – toivoa ja keinoja taistelussa vulvodyniaa vastaan

Kärsitkö lantion alueen kivusta? Onko sinulla ehkä diagnosoitu vulvodynia? Mitä se merkitsee sinun elämässäsi?

Pitkäaikainen kipuongelma, jonka syyt eivät ole selkeästi tunnistettavissa, kuten vulvodynia, on monella tapaa kuormittava. Sen vaikutukset yksilön elämässä voivat olla hyvinkin kokonaisvaltaiset, ja se voi vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin fyysisen kivun lisäksi.

Asiakastyö ja pitkä kokemus vulvodynian parissa on opettanut minulle, että vulvodyniasta kärsivät kokevat monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Vaikutukset saattavat käsittelemättöminä kummitella jopa vuosienkin päästä, vaikka olisi fyysisesti parantunut.

Pelkästään jo kipu ja kivun pelko vaikuttaa voimakkaasti ja muokkaa ihmisen käyttäytymistä, ja jopa muovaa meidän aivojamme. Lisäksi kivun esiintymispaikka, joka vulvodyniassa on herkkä ja intiimi, vaikuttaa siihen miten siitä kärsivät kokevat itsensä.

Vulvodyniaan liittyy usein voimakkaita tunteita itseä kohtaan, huonommuuden ja viallisuuden kokemuksia, häpeää, syyllisyyttä, inhoa ja jopa vihaa. Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja luonnollisia kuormittavassa tilanteessa, mutta jos ne kohdistuvat itseen ja omaan kehoon, niillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Vulvodyniaan liittyviä tunteita ja vaikutuksia voi olla vaikea ymmärtää, käsitellä ja hyväksyä ilman apua.

NiinIloa on vulvodynian, yhdyntäkipujen ja lantion alueen kiputilojen hoitoon erikoistunut, seksuaaliterapia- ja asiantuntijapalvelua tarjoava yritys.

VDterapia on erityisesti vulvodyniasta kärsiville räätälöityä terapeuttista hoitoa. Hoidossa huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. VDterapia koostuu monipuolisesta patteristosta terapeuttisia ja terveydenhoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan kipuongelman taustalla oleviin ja sitä ylläpitäviin tekijöihin. Terapiassa käsitellään myös vulvodynian vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin ja parisuhteeseen.

Tutustu NiinIloa– palveluihin.

Asiakkaan kokemus NiinIloa VDterapiasta

Virva kertoo:

”VD vei minulta kontrollin tunteen omassa elämässäni, se rajoitti näkemystäni siitä mihin pystyn, ja nakersi uskoa tulevaisuuteen. Koin tämän hyvin ahdistavana. Häpeä liittyy vulvodyniaan voimakkaasti. Vulvodyniasta tuli iso möykky, johon oli melkein mahdoton saada otetta.

Hyödyin terapiasta! Se on vähentänyt ahdistuneisuutta, tuonut uskoa ja toivoa, sekä lisännyt iloa ja mielekkyyttä elämässäni. Koin saavani työkaluja/keinoja niiden asioiden hallintaan joihin voin vaikuttaa, ja apua niiden hyväksymiseen, joihin en voi vaikuttaa. Terapia auttoi avaamaan näkemystä itsestäni ja siitä mihin pystyn. Olen oppinut rakentamaan luottamusta itseeni ja siihen että voin päästää irti häpeästä.

Terapeuttina Niini on empaattinen, helposti lähestyttävä ja hänelle on helppo kertoa asioita. Suhde rakentui luottamukselle. Hän on hienotunteinen, mutta suorapuheinen. Hän ei oleta, eikä tee nopeita johtopäätöksiä vaan pyrkii kuuntelemaan ja olemaan kuulolla. Hän on rauhallinen, ja terapiassa syvennytään asioihin rauhassa.

Koin tärkeänä sen että terapeutilla on vankka kokemus vulvodyniasta. Niini oli myötäelävä ja hänellä on ymmärrystä ja henkilökohtaista kokemusta vulvodyniasta. Hän osasi pilkkoa asiat ymmärrettävästi, ja aihepiirit joita käsiteltiin keskittyivät asioihin mitä tarvitsin ja jotka olivat minulle tärkeitä.”

Äidillä ja vauvalla kaikki hyvin

Mikä on normaalia synnytyksen jälkeen? Onko ihan luonnollista, että synnytyksen jälkeen tuntee jatkuvasti epämukavuutta ja kipua ja ”paikat” tuntuvat vierailta ja oudoilta? Seksi sattuu ja tuntuu ikävältä?

Kyllähän se jossakin määrin on luonnollista. Emätin ja lantionpohjan lihakset joutuvat venymään äärimmilleen synnytyksen aikana, myös hermotus saa tästä osansa, toipuminen ja palautuminen vie aikansa.

Jos mitään pahempia vaurioita ei tule, toipuminen synnytyksestä on verrattain nopeaa, jos ajatellaan millainen rääkki se keholle on. Kudosten ja lihasten osittainen palautuminen tapahtuu n. kolmen kuukauden kuluessa, jotkut kokevat että ovat täysin palautuneet kaikista muutoksista vuoden sisällä synnytyksestä. Tämä on tietenkin yksilöllistä ja myös hormoneilla on roolinsa toipumisprosessissa. Toisaalta tukien palautumista (imettäessä ja kehokosketuksessa erittyvä oksitosiini) ja vähentäen seksuaalista halukkuutta (imetyshormoni prolaktiini). Erityisesti estrogeenitason romahtaminen synnytyksen jälkeen vaikuttaa moneen naiseen voimakkaasti, kuivattaa limakalvoja ja vaikuttaa myös mielialaan ja seksuaaliseen halukkuuteen. Hormonitoiminnan palaaminen ennalleen kestää jopa vuodesta puoleentoista vuotta.

Jos normaalien kudos-, hermo- ja lihasvaurioiden lisäksi tulee vaikeita välilihan repeämiä, tehdään episiotomia, käytetään esim. imukuppia tai pihtejä tai tehdään sektio, synnytysvauriot voivat aiheuttaa pysyvämpiä ongelmia.

Esimerkiksi episiotomia, joka tehdään hyvinkin tavallisesti ensisynnyttäjälle (n.50%), ja aina jos käytetään esim. imukuppia, voi jättää kivuliaan arven. Arpikudos (sekä repeämistä ja episiotomioista) voi aiheuttaa pysyvää kipua ja tuntohäiriöitä sekä yhdyntäkipuja. Synnytysarpiin tulee helposti kiinnikketä, koska paranemisprosessin aikana elimistön kollageenintuotanto saattaa mennä ”sekaisin” ja ryhtyä tuottamaan liian paljon kollageenia.

Synnytys on hyvin tavallinen yhdyntäkipujen ja lantionpohjan lihasten toiminnallisten häiriöiden aiheuttaja. Monesti naiset luulevat kaikenlaisten ongelmien ja kipujen kuuluvan asiaan synnytyksen jälkeen. Kauhutarinat neljännen asteen repeämistä, sekä äidin että vauvan vaipoista ja lopullisesti menetetyistä seksin iloista, voivat saada naisen ajattelemaan että hänen tilanteensa on se normaali hinta, joka täytyy maksaa lapsen saamisesta. Pienen lapsen vanhemmat saattavat jäädä täysin yksin tämäntyyppisten ongelmien kanssa, aikana joka on muutenkin täynnä uusia haasteita ja uuteen sopeutumista. Kipuilu, seksuaalinen tyytymättömyys ja parisuhdeongelmat jäävät muhimaan.

Luonto voi olla julma naisen keholle. Jopa 35% uusista äideistä kokee virtsankarkailua. Useampi kuin 50% naisista kärsii suorien vatsalihasten erkaantumisesta (diastatis rectus abdominis), tämä tarkoittaa sitä että lihakset irtaantuvat keskellä olevasta jännesaumasta ja jäävät erilleen. Ajan kanssa tämä sattaa aiheuttaa alaselkäkipuja, inkontinenssia, ja prolapseja. Jopa 20% ensisynnyttäjistä saavat vaikeita lantionpohjalihasvaurioita, vaikka raskaus ja synnytys sujuisi ihan normaalisti.

Jokainen uusi äiti hyötyisi fysioterapiasta synnytyksen jälkeen. Lääkärin suorittaman jälkitarkastuksen lisäksi  jokaisen synnyttäneen hoitoon pitäisi kuulua asiantuntevan fysioterapeutin tekemä tarkistus lantion- ja vatsan alueen lihaksistosta ja mahdollisista muista vaurioista. Tällainen varhaisessa vaiheessa suoritettu interventio voisi auttaa naisia heidän huolenaiheissaan, ja myös tukisi äitien paluuta mahdollisimman toimivaan ja aktiiviseen arkeen. Tällä olisi myös suuri merkitys sekä yksilön että parien seksuaaliselle hyvinvoinnille ja tyytyväisyydelle. Samalla se voisi ennaltaehkäistä lantionpohjalihasten toimintahäiriöitä tulevaisuudessa. Suomessa tämä ei ikävä kyllä kuulu jokaisen synnyttäneen perusterveydenhoitopalveluihin.

On siis toistaiseksi jokaisen synnyttäneen omalla vastuulla huolehtia hyvinvoinnistaan ja hakeutua lantion alueen- ja synnytyksen jälkeiseen hoitoon erikoistuneen fysioterapeutin vastaanotolle.

Synnytyksen jälkeisiä seksuaaliterveyteen liittyviä muutoksia ja ongelmia (seksuaalisuus, naiseus, yhdyntäkipu, synnytystraumat, yhdyntäpelko, haluttomuus) voi olla hyvä käsitellä myös seksuaaliterapiassa.

Lue aiheesta lisää:

Pelvic Health and Rehabilitation Center

Cosmopolitan

Fox News

 

 

Suoritatko paranemista?

Miltä arkesi näyttää? Onko kalenterisi tupaten täynnä kaikenlaisia hoitoja ja tapaamisia? Akupunktiota, vyöhyketerapiaa, osteopatiaa, ravitsemusterapiaa, lääkärin tapaamisia, fysioterapiaa, seksuaaliterapiaa, joogaa, mindfulnessia, pilatesta… Onko jääkaappisi täynnä erilaisia superfoodeja ja erityisruokia? Valtaako erilaiset lisäravinnepurkit, öljyt ja voideputkilot kaappisi? Vietätkö aikaa tietokoneella etsimässä uutta parannuskeinoa? Tarkkailetko itseäsi ja oireitasi?

Tämä voi tietenkin sinänsä olla hyvä asia, sillä olemme useasti todenneet, että monesti kiputilojen taustalla on monia syitä, ja usein myös parhaiten tehoava hoitokin vaatii lähestymistavan, jossa kipua hoidetaan monin eri tavoin ja monialaisesti. Se että on aktiivinen ja tekee muutoksia arjessaan ja kokeilee erilaisia hoitoja voi olla voimauttavaa. Se voi tuoda toivoa ja uskoa parantumiseen. Jos itsensä hoitaminen kumpuaa aidosta rakkaudesta itseään kohtaan, se myös tehoaa paremmin. Se, että kuuntelee kehoaan, ja suhtautuu itseensä armollisesti ja hyväksyvästi on hyvä lähtökohta myös fyysiselle toipumiselle.

Miten sinä suhtaudut parantumiseen? Piiskaatko itseäsi jatkuvaan toimintaan? Kokeiletko kaikkea mahdollista? Soimaatko itseäsi jos et hyödy jostain hoidosta? Vihaatko kehoasi, joka ei suostu paranemaan, vaikka teet kaikkesi? Ruokitko mieltäsi netin ahdistavilla kauhutarinoilla, tai masennutko jonkun toisen parantumisesta, koska vertaat sitä omaan tilanteeseesi, ja mielestäsi alkaa vaikuttaa siltä että et vain parane, teit mitä vain. Tuomitset itsesi siitäkin. Olet huonompi kuin muut.

Mikä on sinulle kyllin hyvä tilanne? Vaaditko itseltäsi liikaa, liian pian? Tietenkin jokainen meistä haluaa voida mahdollisimman hyvin ja päästä kivuista kokonaan, mutta voitko iloita pienestäkin edistymisestä? Voi olla, että vulvodynian kehittyminen on ollut huomaamatonta ja salakavalaa, ja kestänyt vuosiakin tietämättämme. Voimmeko pakottaa itsemme parantumaan nopeammin kuin keho ja mieli antaa myöden?

Jos huomaat että kohdallasi alkaa näyttää siltä, että suoritat paranemista ja vaadit itseltäsi vain parhaan tuloksen, saattaisi olla aika pysähtyä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan, olethan joutunut todella ikävään tilanteeseen? Sinä et ole syypää siihen. Myötätunto ei ole sama kuin itsesääli, myötätunto on lohduttavaa, kannustavaa ja rakentavaa. Nyt, jos koskaan, sinua tulisi kohdella myötätuntoisen lempeästi ja rakkaudella. Anna itsellesi armoa.

Parantava kosketus

Suosittelen vulvodynia-asiakkailleni, ja kenelle tahansa vulvodyniasta kärsivälle, sekä lantionpohjan alueen ulkoisia että emättimen sisäisiä manuaalisia hoitotekniikoita. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa kipupisteiden ja lantionpohjalihasten  käsittelyä eri menetelmin. Näitä tekniikoita voi myös kutsua desensitisaatioksi tai siedätyshoidoksi, vaikka ne ovat vielä vähän enemmän kuin pelkkää kipuun siedättämistä.

Miksi kivuliaita alueita kannattaa ylipäätään käsitellä? Eikö se vain ärsytä kipeitä paikkoja entisestään?

En aio valehdella. Kivuliaiden alueiden käsittely (triggerpisteet, jännittyneet lihakset) on tuskallista ja se on aikaa vievää. Positiivisten tulosten saaminen voi kestää kauan. Mutta se on silti erittäin tärkeää ja suositeltavaa.

Ensimmäinen syy miksi kipuun kannattaa käydä käsiksi, liittyy kipuaistimukseen ja aivojen toimintaan. Vulvodyniassa hermotoiminta häiriintyy ja ärsykkeet (kuten kosketus) aiheuttaa liian voimakasta kipua sen syyhyn nähden. Normaali ärsyke muuttuu kivuliaaksi, allodyniaksi. Kipu ja se että välttelee kivuliaita ärsykkeitä kutistaa kivun vastinaluetta tuntoaivokuorella (cortex). Kivun säätely häiriintyy entisestään. Tällöin on tärkeä opettaa aivoja tottumaan uudelleen kipuärsykkeeseen. Onneksi se on mahdollista aivokuoremme muovautuvuuden takia. Toistuva kipualueelle tuotettu kontrolloitu aktiivinen ärsyke palauttaa tuntoaivokuoren vastinaluetta ennalleen ja vähentää kivun tuntemusta.

Toinen syy on psykologinen. Aktiivinen itsehoito ja totuttautuminen kosketukseen vähentää kivun pelkoa ja jännittämistä. Se lisää myös oman kehon tuntemusta. Samalla myös itsevarmuus ja tunne siitä että pystyy vaikuttamaan omaan tilanteeseen lisääntyy. On aktiivinen toimija eikä passiivinen toimenpiteiden kohde.

Kolmas syy on fysiologinen. Käsin tehtävät painelut, venytykset, nypytykset, rypytykset, rullaukset, hieronta emättimen sisäisesti ja lantion alueen lihaksissa hoitavat lihaksia, lihaskalvoja ja triggerpisteitä. Alueen veren- ja lymfanesteenkierto paranee.

Tässä siis kolme hyvää syytä käydä rohkeasti käsiksi ongelmaan.

Haluatko lisätietoa tai ohjausta manuaalisissa tekniikoissa? Ota yhteyttä.

Mitä ajattelet itsestäsi?

Mitä ajattelet kun katsot peiliin? Minkälaista puhetta mielesi tuottaa sinusta? Arvottavaa, vähättelevää, jopa inhoavaa? Vai kannustavaa ja rakastavaa?

Jos puhe on arvostelevaa, kuunteletko sitä? Uskotko että se on ”totta”?Ovatko ajatukset aina tärkeitä ja hyödyllisiä? Mitä ajatukset ovat?

Ajatukset ovat sanoja pään sisällä. Osa sellaisia, että niitä kannattaa kuunnella, osa täyttä puppua. Pysähdy hetkeksi havainnoimaan omia ajatuksiasi, niin huomaat että mielesi näyttää sinulle muistoja menneisyydestä, arvostelua, selityksiä, ennusteita, sääntöjä, suunnitelmia, toimintaohjeita ja paljon, paljon muuta.

Mieli on kuin ajatuskone, joka jauhaa jatkuvasti. Kuvittele mielessäsi saippuakuplia puhaltava kone. Usein ajatukset ovatkin kuin saippuakuplia, voit rauhassa päästää niistä irti ja antaa niiden leijailla pois.

Mieli voi olla säälimätön ja armoton ruoskija, joka ei löydä sinussa mitään hyvää. Ajatukset eivät sinällään ole vahingollisia, mutta se miten sinä suhtaudut niihin voi aiheuttaa turhaa kärsimystä ja häpeää. Miten paljon vaikutusvaltaa ajatuksillasi on sinuun?

Olen huomannut vulvodyniaa sairastavien keskuudessa sellaisia yhdistäviä piirteitä, että he saattavat olla aika vaativia ja jopa armottomia itseään kohtaan. He saattavat syyttää itseään suotta vulvodynian puhkeamisesta. Paranemisen suorittaminen ja vain parhaiden tulosten ja suoritusten vaatiminen itseltään on myös yleistä.

Viha ja katkeruus, jota tilanne saattaa herättää, voi helposti kääntyä itseä kohtaan. Pettymys siitä, että oma keho on ”kääntynyt itseä vastaan”, pettänyt näin katalalla tavalla, voi johtaa inhoon itseä ja omaa kehoa kohtaan. Koska monet kokevat, että vulvodynia on asia mistä ei voi puhua avoimesti, siitä saattaa tulla hävettävä salaisuus. Viallisuuden ja huonommuuden tunne, voi johtaa konkreettiseen inhoon omia kehonosia kohtaan, erityisesti vulvaparka voi saada palavaa vihaa ja inhoa osakseen.

Jos murtaisit vaikka jalkasi tai kätesi, vihaisitko kipsattua jäsentäsi? Et tietenkään. Varoisit sitä, ja huolehtisit siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kipsiin voisi ystävät kirjoittaa rohkaisevia ja hauskoja viestejä. Entä vulva-rukka, siellä piilossa kaikkien vaatteiden alla? Eikö sekin kaipaisi samanlaista myötätuntoista huolenpitoa ja rakkautta, nyt kun se on ”mennyt rikki”.

Palataan alun kysymykseen. Miten puhut omalle itsellesi? Mitä näet kun katsot peiliin? Jos peilistä näkyisi ystäväsi kuvajainen sinun tilallasi, miten puhuisit hänelle? Läski! Ruma! Ryppyinen! Selluliittinen! Tyhmä! Kelvoton! Luuseri! Sinun pitäisi…. Ja sitten sinun pitäisi….

Et koskaan puhuisi ystävällesi niin, ethän?

Sinäkin voit olla paras ystävä itsellesi. Voisit katsoa peiliin myötätunnolla ja rakkaudella, nähden ainutlaatuisuutesi ja kauneutesi, jonka muutkin ystäväsi sinussa näkevät. Lähetä samalla myötätuntoinen ja kannustava ajatus myös murheenkryynillesi.

Rakkaudella on parantavaa voimaa❤️

Kuinka tärkeää sinun hyvinvointisi on?

Jos listaat tärkeitä asioita elämässäsi, minkä sijan sinun henkilökohtainen seksuaalinen hyvinvointisi ja tyytyväisyytesi saa? Onko se edes listalla? Ehkä se on viimeisenä. Kaikki muu on tärkeämpää, työ, koulutus, parisuhde, lapset, harrastukset, arjen pyörittäminen jne. Ehkä kiinnität lemmikkienkin hyvinvointiin paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin sinun omaasi. Tietenkin on tärkeää pitää huoli oman perheen jäsenten hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta huomioitko itseäsi yhtä paljon kuin muita?

Kuka on vastuussa sinun seksuaalisesta hyvinvoinnistasi? Onko se puoliso? Lääkäri tai terapeutti?

Jos kärsit vulvodyniasta ja haet apua esimerkiksi lääkäriltä, fysioterapeutilla, seksuaaliterapiassa tai muualla, mikä on motivoinut sinua siihen? Haluatko itse voida paremmin ja nauttia omasta seksuaalisuudestasi parhaalla mahdollisella tavalla, vai onko motivaationa kumppanin tyytyväisyys (tai tyytymättömyys) ja pelko siitä että hän kyllästyy ja tekee jotain peruuttamatonta?

Uskon vahvasti siihen, että kaiken toimivan ja tuloksellisen hoidon ja terapian edellytyksenä on vahva oma motivaatio. Että haluaa apua oman itsesnsä vuoksi, ja se edellyttää myös, että omaa tarpeeksi voimavaroja ja että saa apua juuri omista lähtökohdista ja itselle oikeaan aikaan. Jos joku ulkopuolinen tulee kertomaan miten sinun pitää toimia jotta parannut ja koko prosessi on jonkun toisen käsissä, tulokset tuskin ovat pysyviä, eikä energia riitä niiden ylläpitämiseen. Koska oliko se niin, että kaikki muu oli sittenkin tärkeämpää?

Vulvodyniaa sairastavan pitäisi olla valmis satsaamaan sekä aikaa ja vaivaa, että usein ikävä kyllä myös jonkin verran varoja oman hyvinvoinnin eteen. Mihin sinä olet valmis? Ota vastuu paranemisesta omiin käsiisi ja nosta itsesi ja oma hyvinvointisi sieltä listan hänniltä kärkisijoille. Nouse barrikadeille taistelussa vulvodyniaa vastaan!