Kiitos, Saara Aalto

Saara Aalto kertoi hiljattain Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kärsineensä vestibuliitista eli vulvan vestibuliittisyndroomasta (vestibulodyniasta). Se oli hyvin rohkeasti tehty. Ja haluan kiittää häntä siitä. Se tuo lisää näkyvyyttä tälle usein salassa ja häpeässä kärsitylle vaivalle. Se toi hyvin selkeästi esille sen, että kenellä tahansa voi olla vulvodynia. Sitä ei tarvitse hävetä.

Arvioiden mukaan 8-18% (noin joka kymmenennellä) naisista on vulvodyniaksi luokiteltavia oireita. Se on huima määrä. Kuvittele että olet raitiovaunussa, ja katselet kanssamatkustajia, vaunussa on enemmän kuin kymmenen naista, ja vieressäsi istuvalla tytöllä saattaa olla vulvodynia.

Sitä ei todellakaan näe päällepäin. Ja kuinka hiljaa he kärsivätkään. Usein jopa salaten asian kaikilta läheisiltäänkin. Tuntien nakertavaa syyllisyyttä siitä, että eivät ole ”normaaleja”. Vaan jotenkin viallisia, huonoja naisia, likaisia, kirottuja – kaikin tavoin vaan vääränlaisia. Kipu on kokonaisvaltaista.

Ihanaa siis Saara, kun astuit esiin. Kaikkien muiden hiljaa kärsivien puolesta.

Jos tunnistit itsesi Saaran kertomuksesta, tiedä ensinnäkin, että et ole yksin, et ole viallinen tai huono vain siksi että satuit, todella monen muun tavoin, sairastumaan vulvodyniaan.  Ja toiseksi, vulvodyniasta voi parantua. Se ei ole tuomio loppuelämäksi.

Mitä siis pitäisi tehdä? Hae apua. Älä kärsi hiljaa. Jos epäilet vulvodyniaa oireidesi perusteella, kannattaa ehdottomasti mennä lääkärille. Ensin pitää sulkea pois muut syyt. Vulvan ja lantion alueen kipuja voi esiintyä eri syistä.

Jos selkeää syytä ei löydy, saat diagnoosin vulvodynia. Se tarkoittaa että sinulla on ”vulvan kipua”, ei sen kummempaa. Sen perusteella missä kipua esiintyy ja milloin, voidaan myös määritellä kärsitkö paikallisesta vulvodyniasta tai yleistyneestä vulvodyniasta. Paikallinen vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua esiintyy selkeällä alueella, kuten emättimen aukolla tai eteisessä (vestibulum). Yleistynyt vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua on laajemmalla alueella. Sitten voidaan määritellä, onko kipu provosoitua vai spontaania. Provosoitu tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhdyntä laukaisee kivun, spontaanissa kivussa syy ei ole niin selkeä. Välimuotojakin on olemassa.

Hoito on monialaista. Hoitotiimiin kannattaa haalia monen alan ihmisiä. Asiaan perehtynyt lääkäri, fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti. Mahdollisesti myös muita hoitotahoja (ravitsemusterapeutti, akupunktiohoitaja tms.). Ja sinä itse. Sinä olet tärkein tiimin jäsenistä.

Ole aktiivinen hoitosi suhteen, ota selvää, tutustu itseesi (myös konkreettisesti kipualueeseen) ja pohdi sinun tilanteesi taustalla olevia syitä. Vain näin tekemällä voit parantua. Rakasta ja vaali itseäsi. Nyt tarvitset paljon myötätuntoa ja huolenpitoa, eritoten itseltäsi, mutta myös läheisiltäsi.

Vulvodyniasta voi selvitä. Älä anna periksi.

<3 Niini

NiinIloa on vulvodyniaan, yhdyntäkipuihin ja lantion alueen kipuihin erikoistunut, terapeuttista hoitoa tarjoava yritys. 

 

1
7 kommenttia
  • Tarja
    helmikuu 26, 2017

    Huolimatta siitä että jutun tiedot olivat ehkä hieman hatarat, oli silti mahtavaa että Saara kertoi asiasta!! Uskon ja toivon, että moni nainen koki valaistumisen.

    Itse olen 47-vuotias nainen ja viimeisen 1-2 vuoden sisällä yrittänyt monin tavoin hoitaa itse ja lääkäreiden kanssa emätinkipua. Kohtu+munasarjat poistettu endometrioosin takia jo 10 vuotta sitten ja hormonihoito käytössä. Kun mietin taaksepäin, kipuoireita on ollut jo vuosia, mutta paha endometrioosi ehkä peitti ne alleen.

    Kipukohtaukset huipentuivat viime lokakuussa, jolloin hakeuduin taas gynelle. Sain kortisonivoidetta, joka ei auttanut yhtään.
    Kun mieheni kanssa sitten taas kerran joulun tienoissa etsimme tietoa asiasta, löysimme tämän sivun. Kiitos <3 <3 <3 Oireet täsmäsivät ja olin lähes liikuttunut, kun tajusin, että vihdoin olen löytänyt edes jotain apua!

    Nyt olen ollut loppiaisesta lähtien lähes sokerittomalla ruokavaliolla ja vähentänyt valkoiset jauhot minimiin. Ja oireet ovat helpottaneet ihan radikaalisti!!! Enää en tavitse kipulääkkeitä ollenkaan 🙂 🙂

    Ja "testattukin" on: Kun viime vkonloppuna kavereiden kanssa tuli mässäiltyä suklaata, korvapuusteja, olutta jne — olin puolen viikon maissa tosi kipeä :/ Mutta tärkeintä on että tiedän nyt, miten itseäni hoidan!! Siispä vielä kerran: SUURkiitos tästä sivustosta! Olet oikea elämänpelastaja, ainakin minulle 🙂

    Ja muuten: Mieheni luki töissä tuon jutun Saara Aallosta ja laittoi heti viestiä: "Tuohan on just niinku sinä" — siinäkin mielessä juttu on hyvä, että moni mies varmasti tunnisti kumppaninsa vaivan. Tieto helpottaa tilannetta parisuhteessakin 🙂

    • Niini
      helmikuu 27, 2017

      Hei Tarja,

      Lämmin kiitos sinulle viestistäsi:) Kyllä tällaiset julkiset ulostulot ovat tärkeitä, vaikka välillä voi olla turhauttavaa kun asennoituminen ja tiedon taso on mitä se on.

      Hienoa että löysit sivut. Ja että niistä oli hyötyäkin. Tosi kiva kuulla :). Siksihän tätä hommaa teen. Kun kuulee niin paljon tarinoita kivusta ja tuskasta, ja tekee myös työtä sen parissa, on voimauttavaa välillä kuulla tällaisia viestejä sinun kaltaisiltasi ihanilta ihmisiltä.

      Kortisonivoiteet harvoin auttavat. Joten hienoa että löysit itselle sopivampia keinoja, ja huomaat että siitä on apua.

      Paljon tsemppiä sinulle jatkoon!
      Lämpimin ajatuksin,
      Niini

    • Kontrolloija
      huhtikuu 11, 2017

      Hei Tarja!
      Olen samanikäinen nainen ja sain vulvodynia diagnoosin noin kuutisen vuotta sitten. Olen sairastanut jo varmaan yli 20 vuotta tätä sairautta mutta vasta vähän yli nelikymppisenä sain sairaudelle nimen.
      Olen ihminen, jolle ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tulla koko sairautta! Siitä tunnen aika ajoin vihaa ja katkeruutta vaikka näin ei saisi olla.
      Olen terveellisen elämän perikuva. En käytä alkoholia, sokeria, vehnää, lihaa, prosessoituja ruokia. Syön superterveellisesti ja käytän tällä hetkellä lähes kaikkia sairauteen suositeltuja vitamiini- ja hivenainevalmisteita. Ja silti tällä hetkellä kiputila on pahin pitkään aikaan. Tunnen jo tehneeni kaikkeni. Olo on kieltämättä hieman epätoivoinen – ekaa kertaa pitkään aikaan.. Olen tosi vahva ihminen, mutta nyt tuntuu että en jaksa enää.
      Olen lueskellut näitä sivuja useasti parin viikon aikana ja yrittänyt keksiä jotain uutta mitä en vielä olisi kokeillut.
      Akupunktioon menen heti seuraavaksi kun vaan saan ajan.

      Tsemppiä ja aurinkoa kaikille sairaudesta kärsiville:) Tieto siitä, että en ole yksin hieman helpottaa mutta se ei kuitenkaan vie tätä pois.

  • Lilja
    helmikuu 23, 2017

    Hyvä, että joku julkisuuden henkilö tästä vaivasta puhuu, mutta itseäni ärsytti, että edelleen hoetaan, ettei hoitoa muka ole. Ongelma on ennemminkin lääkärien asenteissa. Itse kärsin kivuista aikoinaan yli viisi vuotta, pahimmillaan en pystynyt edes kunnolla istumaan. Lääkärit vain hoki, että ei ole hoitoa ja minulle ei suostuttu määräämään hiivalääkkeitä. Lopulta löysin lääkärin, joka suostui lääkkeet määräämään, ja suun kautta otettavat hiivalääkkeet pitkinä kuureina auttoi. Reseptin saaminen vain oli Suomen maassa aikamoisen itkun ja vaivan takana. En tiedä, onko vaiva lopullisesti poissa ja palaako se vielä joskus, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole palannut lähellekään yhtä pahana, eli iso helpotus lääkkeistä on ollut. Varmasti ruokavaliokin vaikuttaa tähän vaivaan.

    • Niini
      helmikuu 24, 2017

      Heippa Lilja 🙂
      Kiitos viestistäsi. Olet aivan oikeassa, tuntuu että todella usein vieläkin on niin ettei monilla lääkäreillä ole ajankohtaista ja asiallista tietoa Vd:sta. Mikä sinänsä on jännä, koska tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja uutta tutkimusta tehdään jatkuvasti, jos vain vaivautuu hieman asiaa selvittämään. Se että mennään mutu-tuntumalla ja vanhentuneilla käsityksillä on surullista potilaiden kannalta. Hoitoa on kyllä. Monenlaista. Parhaiten tehoava hoito on yleensä monipuolista ja moniammatillista, ja lähestyy ongelmaa useasta näkökulmasta (mm.tuki- ja liikuntaelimistö, tulehdukselliset tekijät, hermostolliset tekijät, psykologiset tekijät…) Kokonaisvaltaisempi ote ongelman huomioimiseen vs. vain oireeseen ja jalkoväliin keskittyminen.

      Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!
      Niini

  • Linda
    helmikuu 18, 2017

    Tuntui aluksi hyvältä, kun kerrankin joku avasi suunsa tästä julkisesti, Saaralle kiitos.

    Mutta tietämättömien toimittajien asenne, joka välittyi asiasta uutisoivissa jutuissa, sai minut ainakin taas kyyneliin.

    Iltasanomien jutussa tiedettiin kertoa mm. että ”vestibuliitti on lähes aina ohimenevä sairaus” ja kuinka Aallolla ruokavalion muutoksien avulla ”meni kaksi viikkoa ja kaikki oireet olivat poissa, eivätkä ne ole sen jälkeen palanneet”. Jutussa kerrottiin myös, että sairaus on hyvin harvinainen ja sitä sairastaa vain noin joka sadas.

    Samaan aikaan 10% naisista kärsii päivittäisistä kivuista, siitäkin huolimatta, että he ovat saattaneet kokeilla aivan kaikki tarjolla olevat hoitokeinot. Monet ovat käyneet läpi kivuliaan leikkauksenkin, eikä kipu ole hellittänyt. Itse en lääkkeistä, fysioterapiasta saati ruokavalioista huolimatta vieläkään kykene yhdyntään lainkaan, kun kipu on niin kestämätön, ja tämä on valtavan tuskaisa asia.

    Olin jo melkein toiveikas, kun luin Aallon avautumisesta, mutta surettaa, kuinka vähättelevää uutisointi oli. 🙁

    • Niini
      helmikuu 18, 2017

      Hei Linda,

      Kyllä itsekin kiinnitin huomiota lehtiartikkeleiden huonoon tasoon. Juurikin tuo, että vaiva on harvinainen ja menee vain ohi itsestään oli kyllä aika paksua. Ja ymmärrän täysin että se saattaa pahoittaa sellaisten mielen, jotka ovat pitkään ja monin eri keinoin taistelleet parantuakseen. Kyllä se kertoo siitä että toimittajat eivät ole perehtyneet asiaan, eivätkä tehneet kunnon taustatutkimusta.

      Sehän on tietenkin tosiasia että koska vulvodynia on niin monisyinen, siihen vaikuttaa yksilöllisesti eri asiat. Joillakin taustalla on sellaisia tekijöitä että esimerkiksi pelkkä ruokavalion muutos tai vaikka ehkäisypillerien lopetus riittävät oireiden poistamiseen nopeastikin. Ja sitten on niitä, joilla oireet vain pysyvät sitkeästä hoidosta huolimatta. On väärin, jos heidän kärsimyksiään ja ponnistelujaan vähätellään.

      Hienoa tietenkin, että Saaralla riitti ruokavalion muutos parantuakseen. Se ei kuitenkaan ole kaikilla näin, vaikka ruokavaliolla onkin keskeinen rooli oireiden hallinassa. Ei unohdeta niitä joille se ei kuitenkaan riitä.

      Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle,
      Niini

Kommentoi & osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *