Olet mitä syöt!

ÄÄh, kuinka tylsää! Tämä on NIIIN kulunut lause… Ja kaikkihan sen tietää, että sillä mitä suusta laittaa sisälle on merkitystä oman voinnin suhteen. Myös vulvodyniaan liittyen.

No mitä me siis olemme? Tehdäänpä pieni skannaus: mitä olet syönyt? Oletko tänään lähikaupan rapea vastapaistettu croissantti? Ruisleipä meetvurstilla? Tuorepuuro? Smoothie? Ihana, kiiltävän vaaleanpunainen berliininmunkki? Pastakulhollinen? Pizza? Pihvi ja ranskalaiset? ”Super Bowl” jossa quinoaa, ituja, hapankaalia, siemeniä ja idätettyjä kikherneitä?  Quornleike? Vegaaninen nugetti? Makirulla?

Jos olet tänään rapea croissantti/berliininmunkki/[joku hirveä ja paha prosessoitu ruoka], älä vaivu häpeään ja epätoivoon. Kaikki ei ole menetetty, eikä sinun tarvitse hamuta sitä karkkipussia käteesi, koska ”ei sillä ole enää väliä, ja kaikki on jo pilalla”. ”Super Bowl” ei ole mitenkään sinua parempi ihminen, joka voi myhäillä ylemmyydentuntoisessa hyvyydessään, katsellen sinua samalla säälivästi pää hieman toruvasti kallellaan.

Suurimmalla osalla meistä saattaa olla joskus croissant-päivä tai ’Missä X’-päivä. Vaikka tiedämme, että se ei tee hyvää. Se ei ole rikos. Älä siis lyö lyötyä. Se, että suomit ja ruoskit itseäsi ei saa sinua toimimaan paremmin jatkossa. Se että pidät itseäsi maailman huonoimpana ihmisenä, ei ole hyvä motivaattori. Päinvastoin. Itsensä jatkuva syyllistäminen ja huonona pitäminen inhimillisestä erehtyväisyydestä ja mielihalujen seuraamisesta on vain vahingollista. Motivaation pitäisi löytyä jostain aivan muualta.

Elämäntapamuutokset ovat juuri sitä, elämän tapojen pysyviä muutoksia, joissa merkitystä on sillä mitä teemme pitkällä tähtäimellä. Yhdellä päivällä ei ole merkitystä, vaan sillä mitä muutoksia olet tehnyt kun tilannetta tarkastellaan kokonaisvaltaisesti.  Sillä mitä teet huomenna, ylihuomenna ja ensi viikolla, on merkitystä. Syyllistämiseen ja ehdottomuuteen perustuvat ja syyllisyyttä ja huonommuuden tuntoa lietsovat ”elämäntapamuutokset” eivät ole tie pysyviin muutoksiin ja hyvinvointiin. Se että teet jotain itsesi hyväksi ja rakkaudesta itseen, suhtautuen itseesi myötätuntoisesti ja armollisesti, sen sijaan johtaa kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin ja mielekkäämpään elämään. Tämä on se paras motivaattori. Se että haluaa itselle hyvää. Koska on sen arvoinen.

Miten voit tehdä itsellesi hyvää arjessa? Pysähdy hetkeen ja valintojen äärelle. Lapsilta kysytään usein hänen mieliteoistaan ”kumman haluat, päärynän vai smoothien?” ”Riisipiirakan tai banaanin?”. Lapsen annetaan valita kahdesta vaihtoehdosta, ei kuitenkaan niin, että toinen on karkki ja toinen vaikka banaani. Se ei tietenkään toimisi. Lapsella ei ole kykyä erottaa omia mielitekoja siitä mikä on hänelle hyväksi. Mutta meillä aikuisilla on. Voimme pysähtyä pohtimaan valintojamme, eikä meidän tarvitse aina toimia mielihalujen ja tunteiden vietävänä.

Tietoiset päätökset valintatilanteissa on sisäisen viisauden kuuntelemista, ja tie hyvinvointiin. Voimme vaikka antaa itselle (ja sisäiselle lapsellemme) vaihtoehtoja ” Haluanko tänään välipalaksi hedelmän, pähkinöitä/kuivattuja hedelmiä, smoothien…” Koska olemme aikuisia pystymme käsittelemään enempää kuin kahta vaihtoehtoa samanaikaisesti. Samalla tavoin muutenkin ruokaostoksilla, tehkäämme tietoisia valintoja. Tuotteissa ja tuotteissa on eroja, ja aina voi valita sen vähän paremman vaihtoehdon.

Tietoinen ja hyväksyvä tapa toimii myös kun yritämme päästä irti esim. sokerikoukusta. Ensin on hyvä selvittää itselleen miksi sokeri on ongelma, ”Mitä minä saan sokerista?”, ”Missä tilanteissa yleensä sorrun sokeriin?”, ”Mikä funktio sillä on elämässäni?”, ”Miltä kehossani tuntuu kun syön sokeria?”, ”Mitä tunteita se herättää?”. Ja jos syöt sokeria, tee se tietoisesti ja luvan kanssa.  Älä mätä karkkia suuhun ahdistuksen ja paniikin vallassa (kuin nälkäänäkevä joka vihdoin saa kulhollisen riisiä), vaan maistele, kuulostele, tunnustele. Ehkä saat myös vastauksia edellä oleviin kysymyksiin.  Saatat myös huomata että muutama karkki riittääkin, eikä sinun tarvitse tyhjentää koko pussia.

Syökäämme siis nauttien ja kiitollisuudella. Rakkaudesta itseen.  Jos teemme niin, ruokakin voi olla lääkettä.

 

2

Kommenttaja vielä odotellaan.

Kommentoi & osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *