Keep calm and carry on

Paraneminen lantionalueen kiputiloista, kuten vulvodyniasta, on jatkuvaa vuoristorataa.

Jokainen, jolla on vähänkin kokemusta vulvodynian hoitoprosessista, voi todistaa että se on usein pitkä, hankala ja mutkainen matka. Ei ole olemassa mitään tiettyä pilleriä, leikkausta, tiettyä määrää fysioterapiaa, seksuaaliterapiatapaamisia, ihmevoidetta tai lisäravinnetta, joka parantaa sinut. Se mikä yleensä toimii, on yhdistelmä monien eri alojen asiantuntijuutta ja hoitomenetelmiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on tärkeää löytää itselleen sopiva moniammatillinen ”hoitotiimi”. Tiimi voi koostua esimerkiksi asiantuntevasta lääkäristä, fysioterapeutista, seksuaaliterapeutista, akupunktiohoitajasta jne. Se, keitä jokaisen tiimiin kuluu on yksilöllistä, mutta tärkein henkilö jokaisen sairastuneen tiimissä on kuitenkin hän itse. Se, että on itse aktiivinen hoitonsa suhteen on erittäin tärkeää. Työtä paranemisen eteen tehdään vain osittain hoitovastaanotoilla.  Merkittävä rooli paranemisessa on sillä, mitä tapahtuu päivittäin jokaisen arjessa ja myös korvien välissä. Tarvitaan rutkasti sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta myös ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Usein saattaa tuntua siltä, että paranemisessa otetaan yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Välillä oireet vaan pahenevat. Mikä tahansa voi laukaista sen. Pitkä automatka, liian pitkään istuminen, vääränlaisten housujen käyttö, seksi, matkustaminen, virtsatietulehdus… you name it. Ja joskus oireet pahenevat ilman mitään selittävää tekijää.

Mitä sinussa tapahtuu kun oireet pahenevat? Hyppäätkö mukaan katastrofiajattelun vuoristoradalle? ”Kaikki työ turhaan.”  ”En koskaan parane.” ”Puolisoni jättää minut, kukaan ei koskaan voi rakastaa minua.” ”En koskaan saa lapsia.” ”Kaikki hylkää minut ja kuolen yksin.” ”Minun pitää kokeilla …. [joku uusi hoito/toimenpide/tuote].” ”Äkkiä nettiin hakemaan parannuskeinoa!”

Ajatukset ruokkivat ahdistusta, kunnes olet kunnon paniikissa.  Ahdistus lisää omalta osaltaan kipua, ja kipu lisää ahdistusta, ja sitten ollaan tilanteessa jossa kipu vaan lisääntyy ja ahdistus kasvaa. Vanha kunnon vuoristorata tai oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Ympäri ja ympäri, yhä uudestaan.

Kivun paheneminen voi tapahtua ennakoitavissa ja ymmärrettävissä tilanteissa, kuten jos saat tulehduksen (VTI/hiiva), liian rankan liikunnan jälkeen, tai jopa yskän seurauksena. Eikä aina ole mahdollista välttää tällaisia laukaisevia tekijöitä, vaikka tietäisi mitä ne ovat. Esimerkiksi stressi on erittäin tavallinen kipua lisäävä tekijä, jota ei aina voi välttää.

Jos kivun pahentumista ei voi liittää mihinkään selkeään tekijään, syyllinen saattaa olla keskushermosto. Keskushermosto voi aiheuttaa kivun tuntemuksia, myös ilman kudosta vahingoittavia tekijöitä. Kipureaktio voi syntyä olemassaolevan uhan, kuten tulehduksen seurauksena, mutta se voi syntyä myös ilman mitään syytä, koska aivot muistavat miltä tulehdus tuntui.

Paniikinomainen suhtautuminen oireiden pahentumiseen voi lisätä kipua ja ärsyttää hermostoa edelleen. Rauhallinen ja luottavainen suhtautuminen auttaa siis kivun suhteen. ”Mahdotonta!” saatat sanoa. Itsensä vakuuttaminen siitä että kiputilanteen paheneminen on väliaikaista on ensimmäinen askel tilanteen rauhoittamiseen ja mielenrauhaan. Yritä hengittää syvään ja rauhallisesti pallean kautta sisään ja ulos. Sitten voit sanoa itsellesi ” Tämä on pahenemisvaihe/kipu on nyt voimakasta, mutta se menee ohi.”

Et siis kiellä että kipu on pahentunut, mutta et myöskään tee siitä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja maalaile katastrofi-skenaarioita. Yrität nähdä tilanteen neutraalimmin ja realistisemmin. Kun sanoitat tilannetta, vähennät samalla sen voimaa vaikuttaa sinuun suoraan tunteiden kautta. Kipu aiheuttaa usein automaattisen tunnereaktion, mutta jos sen voi nimetä ja sitä voi tarkastella järkevämmin (mitä sille voi tehdä, mikä on aikaisemmin auttanut, kuinka kauan se yleensä on kestänyt, jne) saamme enemmän vaihtoehtoja siihen miten reagoimme.

Mitä siis tehdä, kun kipu yllättää? Hengitä. Sanoita tilanne itsellesi. Pohdi mikä on auttanut aikaisemmin. Mitä keinoja sinulla on käytössäsi? Yleispätevää ohjetta ei ole. Jollekulle auttaa kylmäpakkaus, jollekulle lämpö, ehkä kipulääkkeet, puudutusgeeli, piikkimatto, lihasten rentouttaminen, lämmin suolakylpy, venyttely, hieronta, tietyt asennot, liikunta tai lepääminen… Ensiavun lisäksi kaikki hyötyvät rauhasta ja levosta, stressin välttämisestä, vaatimustason alentamisesta, myötätunnosta, itsensä hellimisestä, lempeistä halauksista, eläinten silittelystä, ravitsevasta ja hyvästä ruuasta, hyvästä musiikista.

0

Kommenttaja vielä odotellaan.

Kommentoi & osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *