Mitä ajattelet itsestäsi?

Mitä ajattelet kun katsot peiliin? Minkälaista puhetta mielesi tuottaa sinusta? Arvottavaa, vähättelevää, jopa inhoavaa? Vai kannustavaa ja rakastavaa?

Jos puhe on arvostelevaa, kuunteletko sitä? Uskotko että se on ”totta”?Ovatko ajatukset aina tärkeitä ja hyödyllisiä? Mitä ajatukset ovat?

Ajatukset ovat sanoja pään sisällä. Osa sellaisia, että niitä kannattaa kuunnella, osa täyttä puppua. Pysähdy hetkeksi havainnoimaan omia ajatuksiasi, niin huomaat että mielesi näyttää sinulle muistoja menneisyydestä, arvostelua, selityksiä, ennusteita, sääntöjä, suunnitelmia, toimintaohjeita ja paljon, paljon muuta.

Mieli on kuin ajatuskone, joka jauhaa jatkuvasti. Kuvittele mielessäsi saippuakuplia puhaltava kone. Usein ajatukset ovatkin kuin saippuakuplia, voit rauhassa päästää niistä irti ja antaa niiden leijailla pois.

Mieli voi olla säälimätön ja armoton ruoskija, joka ei löydä sinussa mitään hyvää. Ajatukset eivät sinällään ole vahingollisia, mutta se miten sinä suhtaudut niihin voi aiheuttaa turhaa kärsimystä ja häpeää. Miten paljon vaikutusvaltaa ajatuksillasi on sinuun?

Olen huomannut vulvodyniaa sairastavien keskuudessa sellaisia yhdistäviä piirteitä, että he saattavat olla aika vaativia ja jopa armottomia itseään kohtaan. He saattavat syyttää itseään suotta vulvodynian puhkeamisesta. Paranemisen suorittaminen ja vain parhaiden tulosten ja suoritusten vaatiminen itseltään on myös yleistä.

Viha ja katkeruus, jota tilanne saattaa herättää, voi helposti kääntyä itseä kohtaan. Pettymys siitä, että oma keho on ”kääntynyt itseä vastaan”, pettänyt näin katalalla tavalla, voi johtaa inhoon itseä ja omaa kehoa kohtaan. Koska monet kokevat, että vulvodynia on asia mistä ei voi puhua avoimesti, siitä saattaa tulla hävettävä salaisuus. Viallisuuden ja huonommuuden tunne, voi johtaa konkreettiseen inhoon omia kehonosia kohtaan, erityisesti vulvaparka voi saada palavaa vihaa ja inhoa osakseen.

Jos murtaisit vaikka jalkasi tai kätesi, vihaisitko kipsattua jäsentäsi? Et tietenkään. Varoisit sitä, ja huolehtisit siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kipsiin voisi ystävät kirjoittaa rohkaisevia ja hauskoja viestejä. Entä vulva-rukka, siellä piilossa kaikkien vaatteiden alla? Eikö sekin kaipaisi samanlaista myötätuntoista huolenpitoa ja rakkautta, nyt kun se on ”mennyt rikki”.

Palataan alun kysymykseen. Miten puhut omalle itsellesi? Mitä näet kun katsot peiliin? Jos peilistä näkyisi ystäväsi kuvajainen sinun tilallasi, miten puhuisit hänelle? Läski! Ruma! Ryppyinen! Selluliittinen! Tyhmä! Kelvoton! Luuseri! Sinun pitäisi…. Ja sitten sinun pitäisi….

Et koskaan puhuisi ystävällesi niin, ethän?

Sinäkin voit olla paras ystävä itsellesi. Voisit katsoa peiliin myötätunnolla ja rakkaudella, nähden ainutlaatuisuutesi ja kauneutesi, jonka muutkin ystäväsi sinussa näkevät. Lähetä samalla myötätuntoinen ja kannustava ajatus myös murheenkryynillesi.

Rakkaudella on parantavaa voimaa❤️

0

Kommenttaja vielä odotellaan.

Kommentoi & osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *