Vanutikkudiagnoosista

Niin sanottu vanutikkutesti on tuttu vestibulodyniadiagnoosin saaneille. Siinä on tarkoitus arvioida kosketuskivun määrää emättimen eteisen kipupisteissä. Entä jos kipupisteitä ei ole, mutta muut vestibulodynian diagnostiset kriteerit täyttyvät? Jääkö diagnoosi saamatta? Onko vanutikkutesti luotettava ja riittävä väline diagnoosin tekemiseen?

Vestibulodyniaan liittyvää kipupisteajattelua haastaa uusi alustava tutkimushanke, jossa 54:lle vestibulodyniaa sairastavalle naiselle tehtiin strukturoitu fyysinen tutkimus, jossa arvioitiin sekä limakalvoihin liittyvää kipua että lantionpohjalihaksiston arkuutta. Limakalvoihin liittyvää kipua arvioitiin sekä emättimen eteisen ylä- että alaosasta vanutikkutestillä. Lihaskipuja arvioitiin painamalla emätintä ympäröivää lihaksistoa (häpyluu-peräsuolilihas ja perineumin alueen lihaksisto) sisätutkimuksessa. Naiset myös arvioivat yhdyntään liittyvää kipua asteikolla 0-100. Todettiin että niillä, joilla oli enemmän lihasarkuutta, oli myös voimakkaampaa yhdyntäkipua ja limakalvojen kipupisteet eivät niinkään liittyneet voimakkaaseen yhdyntäkipuun.

Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että limakalvoihin (emättimen eteisessä) keskittyvät tutkimukset, kuten vanutikkutesti, ei pelkästään riitä arvioimaan vestibulodyniassa esiintyvää kipua. Lihaksistolla näyttäisi olevan suuri merkitys nimenomaan yhdyntäkivussa.

Asianmukainen fysioterapia ja kaikenlainen lantionpohjalihaksistoon liittyvä rentoutus ja venyttely sekä kehonhuolto ovat siis tärkeitä menetelmiä vestibulodynian hoidossa. Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin että vestibulodynian hoidossa saattaisi saada hyviä tuloksia kokeilemalla erilaisia menetelmiä kuten; myofaskiaalinen käsittely ja harjoittelu, pehmytkudosten manipulaatio, dry needling (triggerpisteakupunktio) sekä keskivartalon voimaharjoittelu (core, pilates).

0

Kommenttaja vielä odotellaan.

Kommentoi & osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *