Kestääkö parisuhde vulvodynian?

”Laskeudun nyt koko painollani sinun varaasi hellitän sormi sormelta otteeni ja retkahdan syliisi tässä minä olen näin raskas ajatuksineni

ja näin heikko omin avuin mutta jos sinä kerran minua jaksat saat nyt luvan elämääni kantaa”

Sinun varaasi – Elina Salminen

Mitä parisuhteelle tapahtuu kun toinen sairastuu vulvodyniaan?

Rakkaussuhteet voivat olla tuskallisen vaikeita ilman minkäänlaisia lisärasitteitakin, miten mikään parisuhde voi kestää kun vulvodynia astuu mukaan kuvaan?

Epämääräisiä oireita ja kipuja, kipuja yhdynnässä, haluttomuutta, läheisyyden välttelyä, masennusta, ahdistusta, menettämisen pelkoa, mustasukkaisuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta… Kyllä, vulvodynia voi aiheuttaa kaikkea tätä. Turha sitä on kieltää.

Kun puoliso sairastuu, mihin tahansa sairauteen, se on mullistus ja haaste parisuhteelle. Se saattaa vääristää suhteen dynamiikan, ja vaatia myös toiselta osapuolelta huomattavia ponnistuksia. Sitä kuormittavampaa se on, mitä kauemmin se kestää. Kun sairaus on sellainen, että hoitokaan ei takaa sataprosenttista paranemista, eikä kukaan tiedä kuinka kauan oireiden helpottumiseen menee, tilanne on ymmärrettävästi erityisen kuormittava.

Tutkimuksiin osallistuneista yhdyntäkivuista kärsivistä naisista 61% kertoi että heidän sairautensa vaikutti siihen kuinka läheisiä he kokivat voivansa olla niiden kanssa joita he rakastivat. 44% oli sitä mieltä että se vaikeutti kiintymyksen osoittamista. 85% sanoivat että se vaikeutti heidän seksielämäänsä. 56% naisista oli lakannut kokonaan harrastamasta seksiä kumppanin kanssa. 21% kokivat stressin lisääntyneen parisuhteessa.

Jotkut parisuhteet eivät kestä näitä paineita.

Onko kaikki vulvodynian syytä?

Joskus vulvodyniasta tulee kaikkien parisuhdeongelmien syntipukki, ja sen niskoille sälytetään kaikki parisuhteeseen liittyvät ongelmat. ”kaikki olisi hyvin, jos… pystyisimme harrastamaan seksiä”  ”kaikki olisi hyvin, jos minulla ei olisi näitä kipuja”

Kaikki parisuhteen vaikeudet eivät kuitenkaan johdu vulvodyniasta. Joskus sairastuminen voi tuoda esiin parisuhteessa jo aiemmin piilleet ongelmat.

Sairastuminen voi myös aktivoida aiemmat haudatut kiintymyssuhde-haavat, jotka liittyvät varhaisiin kiintymyssuhteisiin ja aikaisempiin rakkaussuhteisiin. On hyvä, jos pystyy tiedostamaan miten aikaisempiin kiintymyssuhteisiin liittyvät haavat vaikuttavat siihen miten kokee tilanteen nyt. Tässä voi tarvita ammattiapua.

Kannattaa pyrkiä realistisesti tarkastelemaan sitä miten sairaus vaikuttaa nykyiseen suhteeseen. Avoin puhuminen tilanteesta ja parisuhteen tilasta on tärkeää.

Kriisinkin keskellä parisuhteen osapuolet ovat vastuussa omista tunteistaan. Toisen ajatuksia ei pitäisi joutua arvailemaan, eikä odottaa toisen olevan ajatusten lukija.

Puoliso, oletko liian ymmärtävä?

Usein vulvodyniaan sairastuneen puoliso yrittää tukea sairastunutta ylitulkitsemalla toisen viestejä ja olemalla erityisen hienovarainen ja ymmärtävä. Varsinkin seksiin liittyen. Tämä voi yllättäen toimia päinvastoin kuin voisi ajatella.

Tutkimustietoon nojaten ollaan jo kauan oltu tietoisia siitä hieman hämmentävästä seikasta, että parisuhteissa, joiden toinen osapuoli kärsii jonkinlaisesta kroonisesta kivusta, puolison ymmärtävä ja huolehtiva suhtautuminen voi vaikuttaa niin, että kipua kokeva osapuoli kokeekin kivun voimakkaammin. Hän ikäänkuin antaa kivulle enemmän tilaa, keskittyy siihen enemmän. Kipu ottaa suuremman roolin.

Tämä on huomattu myös vulvodyniaan liittyen. Naiset jotka kuvaavat puolisoitaan ymmärtäviksi ja kilteiksi raportoivat selkeästi enemmän ja voimakkaampaa kipua, kuin naiset joiden puolisoilla on ollut neutraalimpi suhtautuminen kipuun.

Mitä ihmettä?!

Pitääkö puolisoiden lopettaa olemasta ymmärtäviä ja kilttejä?

Ei tietenkään. Se, miten ilmaisee välittämistään ja tukeaan puolisolle on sen sijaan tärkeää.

Se pysyykö positiivisena, ja tukeeko puolisoa keskittymään elämässä oleviin hyviin asioihin kivun keskellä on tärkeää. Näkeekö toisen heikkona ja uhrina jota tulee paapoa vai vahvana naisena joka on sairastumisestaan huolimatta tasavertainen kumppani. Joku, jonka kanssa taistellaan yhdessä parantumisen puolesta.

Sairastunut saattaa tarvita enemmän tukea ja ymmärrystä, mutta liiallinen ”ymmärtäminen” voi vahvistaa sairastuneen identifioitumista sairauteen ja kipuun. On hyvä muistaa, että hän on paljon muutakin. Muutakin kuin vulvodyniaa sairastava nainen.

Molempien on tärkeää pitää huolta omasta elämästään ja välttää uhriksi heittäytymistä. Kumppanin on myös tärkeää pitää kiinni omasta elämästään.

Ei saisi jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita siksi, että toinen on sairastunut.

”Voitko rakastaa minua?”

Kummankin ydintarpeiden ymmärtäminen auttaa myös suhteen parantamisessa. Ydintarpeita voivat olla esimerkiksi rakkauden tunnustukset sanoin tai teoin, kosketus tai kehuminen.

Toiselle tärkeä tarve parisuhteessa voi olla toiselle yhdentekevä. Tarpeista on siksi tärkeää puhua ihan konkreettisesti. Aika ajoin on hyvä kysyä toiselta mitä hän tarvitsee ja toivoo sinulta juuri nyt. Ja itsekseen on hyvä pohtia tarkkaan, mitä kumppaniltaan toivoo ja tarvitsee voidakseen kokea olevansa rakastettu.

”Onko jotain mitä häneltä kaipaan juuri nyt?”

Avoimuus, kiinnostus toisesta, kysyminen ja kuunteleminen ovat hyvän suhteen peruspilareita. Kyky olla haavoittuva toisen edessä, näyttäytyä ikään kuin riisuttuna ja alastomana, on jokaisen suhteen koetinkivi. Ytimessä on kysymys, joka jokaisen on pelottavaa kysyä:

”Tässä minä olen. Voitko rakastaa minua tällaisena?”

Opetelkaa kertomaan toisillenne, miltä teistä tuntuu. Sairastuneen kumppanin on erityisen tärkeää saada kertoa ajoittaisesta turhautumisen ja avuttomuuden tunteista, ilman että siitä syntyy turhaa draamaa. Jos myös vaikeista tunteista on mahdollista puhua, ilman että kumpikaan menee puolustuskannalle se auttaa luomaan avoimen ja läheisen suhteen, joka itsessään on valtava voimavara kivun kanssa selviytymiseen.

Yleensä sairastuminen aiheuttaa jonkinasteisen kriisin elämässä. Usein käy myös niin, että elämän tarkoitus päivittyy kriisin keskellä. Siinä piilee aina kasvun mahdollisuus.

Sairastuminen voi jopa olla mahdollisuus parempaan suhteeseen. Mutta se vaatii sitä, että on avoin muutoksille.

Muutoksen keskellä on tärkeää puhua ensisijaisesti omalle kumppanille, mahdollisesti ammattiauttajalle ja aina jos se on mahdollista, vertaistukihenkilölle.

Lähteet:

Koska tuuli kuiskii: Elina Salminen

Ota kipu haltuun: Helena Miranda

When sex hurts: Goldstein, Pukall, Goldstein

Sairastuminen voi tuoda kriisin parisuhteeseen

Irti suorittamisesta ja syyllisyydestä – armollisuutta vulvodynian kanssa

Suorittaminen ja syyllistäminen – lisätaakkoja sairastuneelle

Taas kivut leimahtivat. Minun olisi pitänyt jo pystyä parantamaan itseni. Minun olisi pitänyt meditoida enemmän. Olen huono ystävä, kun valitan kivusta koko ajan.

Kuulostaako tutulta?

Vulvodyniaa sairastaville on surullisen tavallista syyttää itseä vulvodynian puhkeamisesta ja oireiden jatkumisesta. Koska vulvodynian hoitoon kuuluu paljon itsehoitoa, voi tuntua, että paraneminen ja kipujen hellittäminen ovat oman tekemisen tulosta. On helppo katsoa itseään peilistä syyttävin silmin, kun vaivat eivät tunnu hellittävän.

Saattaa tuntua, että kipu ja sairaus ovat asioita, joita vastaan tulisi taistella, ja oireiden jatkuminen on merkki epäonnistumisesta.

Tällainen suhtautuminen kuitenkin aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelkästään kipu voi saada sinut vihaamaan omaa kehoasi, vaikka tekisit parhaasi.

 

Miksi ruoskimme itseämme parantumaan

Nykyään korostetaan paljon positiivisen ajattelun voimaa. Myönteisen elämänasenteen sanotaan auttavan myös fyysisistä sairauksista toipumisessa. Sairastunut voi kokea että häntä syyllistetään negatiivisista ajatuksistaan, ja että hän on itse syypää sairastumiseensa. Että, jos hän vain ajattelisi positiivisemmin, hän paranisi.

Kukaan ei saa sairauksia ajattelemalla väärin, eivätkä sairaudet ole rangaistuksia elämässä tehdyistä virheistä. Sinä satuit sairastumaan ja se on todella epäreilua. Turhautuminen ja viha on normaaleja tunteita ja ne on hyvä tiedostaa ja kohdata. Niin sanotuista negatiivisista tunteista ei kannata tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Mitkään tunteet eivät ole vääriä tai pahoja, ne ovat tunteita. Sinä et voi pakottaa ajatuksiasi ja tunteitasi tiettyyn muottiin.

Sinua saa v*****aa kun olet saanut ristiksesi vulvodynian. Voit kokea todella synkkiä tunteita, raivoa ja vihaa tästä elämän pienestä kierrepallosta. Tärkeintä on kuitenkin, että et käännä noita tunteita itseäsi kohtaan. Sinä et ole aiheuttanut tätä itsellesi. Etkä voi ruoskia itseäsi parantumaan vaatimalla itseltäsi täydellistä suoritusta.

Voit olla varma, että jokainen vulvodyniasta parantunut on kokenut vastoinkäymisiä. Hekin ovat mokailleet ja väsyneet. He eivät ole suoriutuneet täydellisesti ja ansainneet kivuttomampaa elämää erinomaisella suorituksella. Hekin ovat olleet epätoivoisia ja pelänneet, että elämän parhaat vuodet ovat nyt ikuisesti takanapäin. Ja silti he ovat voineet parantua.

 

Näin voit oppia olemaan armollisempi itsellesi

Armollisemman elämänasenteen opetteluun on monia tapoja. Monilla auttaa mindfullness- eli tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Eräs suositeltava kirja on Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen.

Myös NiinIloa-terapiassa opetellaan tapoja, kuinka voisit suhtautua lempeämmin itseäsi kohtaan samalla, kun aktiivisesti hoidat itseäsi.

Tässä on myös lista tärkeistä asioista, jotka kannattaa muistaa, kun podet syyllisyyttä ja kaikki tuntuu synkältä.

  • Opettele tunnistamaan kielteiset ajatukset. Sanoita havaintosi: ”Huomaan, että nyt ajattelen, että kipuni johtuu siitä, etten viime viikolla meditoinut joka päivä, ja että olen niin laiska, etten ansaitse paranemista.” Tällä tavoin voi ottaa etäisyyttä tunteisiin ja ajatuksiin. Näin vähennät ajatusten valtaa sinuun.

 

  • Hyväksy tilanne ja kipu. Se ei tarkoita, että pitäisit siitä tai että kipu ja ahdistus olisivat hyviä asioita. Ne ovat aitoja tunteita, ja saat tuntea ne. Älä kuitenkaan yritä pyristellä niitä vastaan tai tunne syyllisyyttä niistä.

 

  • Älä jossittele. Olisinko jo parantunut, jos olisin tehnyt jotain toisin? Olisinko koskaan sairastunut? Tällainen ajattelu on inhimillistä, mutta niin kovin hyödytöntä. Mennyt on mennyttä. Keskitä energiasi tähän hetkeen.

 

  • Älä puhu itsellesi tavalla, jolla et puhuisi ystävällesi. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, joten älä loukkaa itseäsi. Se ei ainakaan tilannetta paranna. Tarvitset kaiken tuen ja lohdun, jonka vain voit saada. Myös itseltäsi.

 

  • Muista, ettet voi ennustaa tulevaisuutta. Vaikka kivut nyt olisivat voimakkaat, se ei tarkoita, että ne olisivat sitä ikuisesti. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joita emme voi ennustaa. Toivo on voimakas työkalu.

 

  • Sinä et ole syyllinen sairauteesi etkä oireisiisi. Jos mielesi hokee, ettet muka ole yrittänyt tarpeeksi tai että joku tekemäsi asia on aiheuttanut sairautesi, älä usko moista. Sairautesi taustalla saattaa olla monenlaisia monimutkaisia, ehkä myös geneettisiä tekijöitä, joihin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

 

  • Älä vertaile itseäsi muihin. Vulvodynia on hankala ja monimuotoinen sairaus. Jokin hoitomuoto voi auttaa yhtä, mutta ei lainkaan toista. Jos joku toinen on parantunut tietyllä hoidolla ja sinä et, et ole tehnyt mitään väärin. Älä myöskään vaivu epätoivoon, sinulle voi löytyä muita toimivia keinoja.

 

  • Et voi hoputtaa sairauttasi tai paranemistasi. Vulvodyniasta toipuminen on parhaimmillaankin pitkä ja mutkainen tie. Kärsivällisyys on vaikea hyve, mutta sen opetteleminen tukee paranemisprosessiasi. Ja huomioi, että tässä lukee opetteleminen, ei täydellisesti hallitseminen.

 

  • On täysin sallittua väsyä kaikkiin hoitoihin, lääkärissä ravaamiseen ja kaikenlaisiin pillereihin ja voiteisiin. Pidä hengähdystaukoja. Elä elämääsi. Yritä löytää jotain vastapainoa kaikelle sairastamiselle. Pienetkin ilon hetket auttavat jaksamaan. Ole niille vastaanottavainen.

 

Armollisuus ja hyväksyminen tuovat mielenrauhaa

Kuten sanottua, liian ankara ja itsekriittinen asenne lisää ahdistusta. Armollinen suhtautuminen on hyvin tärkeää oman jaksamisesi kannalta. Kipu ei ole pelkästään kehollinen asia, vaan myös mieli vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti kipu ja muut oireet tuntuvat. Sinun ei pidä ajaa itseäsi piippuun.

Sinun ei tarvitse pelätä, että jos et ole riittävän ankara itseäsi kohtaan, et yrittäisi parantua riittävästi. Olet ehkä tottunut suoriutumaan erinomaisesti erilaisista haasteista koulussa ja työelämässä. Olet ehkä vaatinut itseltäsi aina parasta suoritusta tilanteesta riippumatta. Nyt olisi kuitenkin aika muuttaa tämäntyyppinen toimintamalli. Ankaruudella ja vaativuudella ei ole paranemisprosessissa sijaa.

Armollisuus auttaa myös pääsemään irti häpeän tunteesta, joka liittyy intiimialueen kiputiloihin. Vaikka vaiva on kiusallinen, eikä siitä tee mieli puhua kahvipöydässä, ei sitä kannata hävetä. Siitä ei tarvitse puhua toitottaa kaikille, mutta älä häpeä sitä, että sinä sairastuit. Sinulle sattui tulemaan vulvodynia, jollekulle toiselle jotain muuta.

Muistakaa lempeys ja antakaa kehollenne ja mielellenne lupa parantua omaan tahtiin!

Vulvodyniaa sairastavat mukaan Endometrioosiyhdistyksen toimintaan? Käy vastaamassa kyselyyn!

Vulvodyniaa sairastavilla ei ole omaa yhdistystä Suomessa. Tämä on iso puute. Yhdistys, jossa on suunniteltua ja rahoitettua toimintaa, pystyisi ajamaan myös vulvodyniasta kärsivien asiaa ihan eri tavalla kuin tilanne tällä hetkellä on.

Vulvodyniaa sairastavat ovat eristyksissä ja yksin. On pelkästään joidenkin aktiivisten yksilöiden ansiota, että minkäänlaista tukea on tarjolla, kuten esimerkiksi vulvodynia-vertaistukiryhmän sähköpostilistalla. Kiitos heille, jotka ovat jaksaneet vastailla ihmisten viesteihin kaikki nämä vuodet. Auttaa, rohkaista ja neuvoa.<3

VDopas on nyt ollut olemassa 11 vuotta, ja sitä kautta monet ovat saaneet tietoa ja tukea. VDopas on kuitenkin vain yhden ihmisen varassa (allekirjoittanut) ja olen ensimmäinen myöntämään, että välillä minulla on (todella) pitkiä hiljaisia kausia, ja viiveitä viesteihin vastaamisessa. Varsinkin nykyään kun olen yrittäjä.

Olin siis riemastunut, kun kuulin että Endometrioosiyhdistys suunnittelee laajentavansa toimintaansa koskemaan myös muita ryhmiä, kuten vulvodyniaa sairastavat. Ohjattu toiminta, tuki ja tieto yhdessä osoitteessa, ja jo olemassa olevat foorumit sille, olisi asia, jota juuri kaipaisimme. Näkyvyyttä, aktiivisia ihmisiä ja että takanamme seisoisi yhdistys joka on ajanut ”kipusiskojemme” asiaa jo vuodesta 1999 lähtien.

Sinäkin voit olla mukana auttamassa – vastaa kyselyyn

Toimintaa ollaan parhaillaan suunnittelemassa, ja rahoitushakemusta laatimassa, joten Endometrioosiyhdistys toivoo nyt vulvodyniaa sairastavien omaa ääntä mukaan tähän. He ovat laatineet kyselyn, jonka tarkoitus on kartoittaa minkälaista toimintaa ja tukea vulvodyniaa sairastavat kaipaavat. Rahoituksen toteutuminen riippuu myös osittain siitä miten paljon kiinnostusta näyttää olevan. Joten nyt kaikki mukaan vastaamaan kyselyyn! Endometrioosiyhdistyksen ihana Elina kertoo kyselystä omin sanoin näin:

”Käytämme kyselyä laajenemisen perusteena rahoittajan suuntaan. Mitä enemmän  vastauksia siis on, sitä paremmat perusteet meillä on toiminnan laajentamiselle ja siihen tarvittavan rahoituksen saamiselle. Nyt tarvitsisimme siis vielä enemmän tukea vulvodyniaan liittyen! 

Kysely on avoinna ainakin 23.5. saakka, jätämme rahoitushakemuksen kuun lopussa.  Jos sinulla on tiedossa joku kanava jonne viestiä voisi välittää, linkkiä saa vapaasti jakaa.  Yhdistyksen laajenemisen ajatuksena on tarjota jokaiselle ryhmälle kullekin sopivaa toimintaa,  kyselyn avulla pyrimme myös kartoittamaan, minkälaiselta vulvodynia-potilaiden  potilasjärjestö näyttäisi? Kyselyyn vastaamalla voit siis myös pohtia, minkälaista  toimintaa voisimme juuri sinulle tarjota!

 Aurinkoista viikkoa! 

Terv. Elina Endometrioosiyhdistyksestä”

Klikkaa tästä kyselyyn

Voima sisälläsi – kivunhallintaa ja hyvinvointia joogaten

Hyvin pitkän tauon jälkeen täällä blogin puolella, haluan nyt aloittaa jakamalla hyvän uutisen.

Kun itse aloin joogaamaan, melko vastahakoisena vastarannan kiiskenä, toista vuotta sitten, olin skeptinen sen suhteen mitä hyötyä jooga voisi tuoda elämääni. ”Kaikki  joogaavat”, ja minähän olen erilainen. Ei se ainakaan voisi parantaa hyvinvointiani mitenkään laajemmin. Onneksi kuitenkin kokeilin, ja jotain siinä oli kun jaksoin jatkaa sitä. En ollut tähän mennessä elämääni vielä löytänyt sellaista liikuntamuotoa, jota olisin jaksanut jatkaa pidempään säännöllisesti. Liikunta oli mielessäni jotain jota piti tai pitäisi tehdä, ei keino tukea omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani.

Jotenkin kuitenkin tämän jooga-kokeilun aikana, mielessäni tapahtui pikkuhiljaa jonkinlainen muutos, ja fokus liikunnassa siirtyi tekemisestä kokemiseen. Kehon työstämisestä, kehossa olemiseen. Minusta on tullut paljon hyväksyvämpi omaa kehoani kohtaan. Ei tämä tapahtunut mitenkään dramaattisesti, jonkinlaisena oivalluksena, vaan pikkuhiljaa tekemällä, olemalla enemmän läsnä. En halua enää koskaan kokea sellaista liikkumista, jossa muokataan erillisiä kehonosia, ollaan ikään kuin itsen ulkopuolella tarkastelemassa omaa kehoa, työstetään sitä, moititaan sitä, eikä olla koskaan tyytyväisiä.

Kehoni ei ole täydellinen, enkä ole säästynyt kivuilta ja säryiltä. Vanha lonkka-vamma kummittelee tälläkin hetkellä tässä istuessani. Mutta olen rauhallisempi, hyväksyvämpi ja tiedostavampi. Olen myös oppinut hengittämään! En aikaisemmin koskaan oikein päässyt jyvälle siitä mitä syvähengitys, tai palleahengitys oikein on. Hengitykseen keskittyminen ei rentouttanut, vaan jännitti kehoa vain lisää. Rinnan ympärillä oli kuin vanne, joka esti hengityksen syventämisen. Ei se muuttunut hetkessä. Tämäkin on vaatinut harjoittelua ja itsemyötätuntoa. Palaamista hengitykseen kerta toisensa jälkeen. Ja hyväksyn senkin, että välillä tämä on todella vaikeaa, ja vanne kiristää taas.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin. Olemaan armollisempi, hyväksymään keskeneräisyyden ja puutteet. Minun ei tarvitse pyrkiä täydelliseen suoritukseen. En kilpaile kenenkään kanssa. Levottomuuteni, joka on minulla välillä ollut hyvin voimakasta, on vähentynyt. Saan olla keskeneräinen ja epätäydellinen.

Oman joogailun vakiintuessa, mieleeni nousi ajatus yhteistyöstä jooga-ohjaajan kanssa. Että voisimme koostaa jonkinlaisen kurssin tai workshopin vulvan/lantion alueen kivuista kärsiville naisille. Otin yhteyttä Hanna-Mari Niemiseen. Hän on jooga-ohjaaja ja doula, joka on keskittynyt restoratiiviseen, intuitiiviseen joogaan naisten parissa, keskittyen juuri lantion alueeseen ja raskaana-oleviin. Niin lähti liikkelle ajatus Voima sisälläsi – workshopista.

Voima sisälläsi – löydä kivunhallintakeinoja arkeesi

Kivun kanssa eläminen on kuluttavaa ja muuttaa arkea, sillä tällaisen intiimin kivun vaikutukset voivat olla hyvin kokonaisvaltaisia. Kun kamppailee kipujen kanssa on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista ja oppia kivunhallintakeinoja.

Voima sisälläsi- workshop on puolen päivän kurssi, jossa käsitellään monipuolisesti ja voimauttavasti itsehoitoa eri keinoin, ja tietenkin joogataan yhdessä! Tarkoituksena on auttaa sinua saamaan lisää keinoja kokonaisvaltaisen hyvinvointisi tukemiseen. Tapahtuma saattaa tarjota sinulle ensiaskeleet oman jooga-polkusi löytämiselle.

Voit oppia nauttimaan elämästäsi täysipainoisemmin ja löytämään itsestäsi uusia voimavaroja. Tule mukaan oppimaan lisää ja jakamaan kokemaasi!

Voima sisälläsi -workshopissa kätilö, kipuongelmien hoitoon erikoistunut seksuaaliterapeutti Niini Leppänen puhuu vulvodyniasta/ kipuongelmista ja niiden hoidosta sekä opastaa oman hyvinvoinnin tukemiseen holistisella otteella. Tarkoitus on löytää sinulle sopivia työkaluja kivunhallintaan ja itsesi hoitamiseen omassa arjessasi.

Joogaohjaaja Hanna-Mari Nieminen ohjaa lempeän, terapeuttisen joogaharjoituksen. Hanna-Mari on naisten lantion alueen joogaan monipuolisesti perehtynyt. Joogaharjoitus on suunniteltu kipuongelmaa silmälläpitäen, ja sopii myös sinulle, joka et ole koskaan joogannut! Osallistuaksesi sinun ei tarvitse osata tai tietää joogasta yhtään mitään – avoin mieli riittää.

Workshop järjestetään lauantaina 17.3. klo 12-16 FemiHealth Oy:n salissa, Kauppiaankatu 2, Helsinki. Tapahtuman hinta on 80€ ja mukaan mahtuu max 12 osallistujaa. Tiedustelut ja sitovat ilmoittautumiset niini.leppanen at gmail.com

Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Päivän tarkoituksena on myös luoda uudenlainen yhteistyön malli vulvan ja lantion alueen kivuista kärsiville, jotta voimme parhaalla mahdollisella tavalla auttaa naisia myös tulevaisuudessa.

Kivun vuoristoradalla – ”yht’äkkiä kipu vaan paheni”

Vulvodynia on tila, joka saattaa vaihdella päivästä toiseen. Olet ehkä jo päässyt tilanteeseen, jossa tunnet että kipu on jo hallinnassa. Ja sitten kipu pahenee. Mitä tapahtui? Miksi nyt? Tilanne saattaa tuntua kohtuuttomalta ja lannistavalta, et vaan käsitä miksi näin kävi. Kivulla näyttäisi olevan oma tahto, ja se tuntuu vittuilevan sinulle. ”Älä luule että pääset minusta niin vaan”. Mitä tosiaan tapahtui, miksi kipu paheni? Ja miten reagoit?

Kivun taustalla olevat mekanismit

Jotta voisi ymmärtää kivun taustalla olevia mekanismeja, vulvodyniaa pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti eikä vain vulvasta käsin. Vulvasi ei ole olemassa täysin erillisenä yksikkönä, eristyksissä muusta kehostasi, vai mitä? Jos opit näkemään tilanteesi laajemmasta näkökulmasta, opit myös ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi paljon syvemmin. Tämä taas auttaa sinua toimimaan itsesi parhaaksi.

Vulvodynian taustalla voi olla hyvinkin monia asioita, kuten tiedämme. Jotta voisi paremmin ymmärtää oman tilanteen ja myös tehdä itselle hyödyllisiä valintoja, on hyvä pohtia mitkä syyt ovat mahdollisesti oman vulvodynian taustalla. Koska vulvodynian syytä tai syitä ei voi aukottomasti todistaa (tämä on diagnoosin edellytys), tilanne on vaikea ymmärtää ja myös vaikea kestää. Se saattaa tuntua täysin mielivaltaiselta ja käsittämättömältä.

Yleensä kuitenkin on löydettävissä vihjeitä, jotka voivat valottaa tilanteen taustaa. Suosittelen itseesi tutustumista, ja tilanteesi tarkastelua kokonaisvaltaisesti. Mitkä asiat saattaisivat olla sinun sairastumisesi taustalla? Kerää vihjeitä laajasti ja kattavasti. Tarkastele alla olevaa kaaviota, siinä on jaoteltu vulvan kipua aiheuttavat tilat kahteen kategoriaan. Toisessa kategoriassa on vulvodynia, eli tilat joissa selkeää syytä ei ole löydetty, ja toisessa on vulvan kipu, jonka taustalta on löytynyt selkeitä syitä. Rajanveto voi olla vaikeaa, ja joskus voi herätä kysymys onko vulvodynia-diagnoosi oikea. Joissakin tapauksissa vulvodynia-diagnoosin saaneen tilanne selkiytyy, ja on löydetty joku selkeä selittävä syy kivulle. (kuten esim. piilevä herpesinfektio).

Pohdi omaa tilannettasi tämän jaottelun valossa. Jos sinulla ei ole löytynyt selkeitä selittäviä syitä kipuusi, mieti mitkä tekijät juuri sinulla saattavat olla taustalla. Oletko joskus loukkaantunut (kaatunut, urheiluvamma, synnytystrauma tms.)? Muita tuki- ja liikuntaelinten ongelmia (selkä, lantio, lonkat)? Kireyttä, triggerpisteitä, lihakset, muut kudokset? Leikkaukset, toimenpiteet? Tulehduskierteet? Muut oheissairaudet? Esiintyykö suvussasi tai perheessäsi erilaisia epämääräisiä oireita? Onko sinulla vatsaongelmia? Muita kiputiloja? Hormonit? Pillerit? Lääkitykset? Ravitsemus? Stressi? Traumat?

Näin systemaattisesti tilannettasi pohtimalla saatat hahmottaa kipusi taustalla olevia mekanismeja selkeämmin. Muista myös että tilanne on saattanut kehittyä piilevänä kauankin, kunnes joku laukaiseva tekijä on aiheuttanut oireiden ilmaantumisen. Yleensä jokaisen kiputilanteen taustalla on monia tekijöitä.

”Miksi kipu yht’äkkiä paheni?”

Kun olet paremmin tietoinen sinun tilanteesi taustalla vaikuttavista tekijöistä, sinun on myös helpompi vaikuttaa kipuun ja hoitaa itseäsi. Sinun on myös helpompi nähdä syy-seuraussuhteet oireiden taustalla.

Kivun pahenemiseen vaikuttaa yksilöllisesti laaja kirjo eri asioita. Jos oireesi pahenevat, älä menetä toivoasi. Se ei tarkoita sitä että kaikki on menetetty, ja vulvodynia iskee nyt täysillä takaisin. Taustalla saattaa olla joku pienkin asia, johon on helppo vaikuttaa. Mutta joskus taustalla on sellaisia asioita mihin on vaikeampi tai mahdoton vaikuttaa. Se on hyvä hyväksyä. Vaikka tekisit kaikkesi, välillä tilanne saattaa pahentua. Se ei ole sinun vikasi. Sekään ei tarkoita sitä, että vulvodynia vie sinua kuusi-nolla. Aina on asioita mihin voit vaikuttaa.

Miksi kipu siis yht’äkkiä paheni? Jos tilanteesi tuntuu mysteeriltä, voit lähteä kerimään sitä auki kysymyksin.

  • Onko elämässäni kiirettä ja stressiä? Miten voin henkisesti? Huolia ja murheita?
  • Miten nukun? Olenko valvonut? Mennyt myöhään nukkumaan?
  • Olenko syönyt huonosti? Juonut liian vähän? Juonut alkoholia?
  • Missä kunnossa vatsani on? Onko ummetusta? Löysä vatsa? Ruuansulatusvaivat?
  • Olenko istunut paljon? Ollut liikkumatta pitkiä aikoja? Huonossa asennossa?
  • Onko urheillessa tullut ponnisteltua liikaa? Onko tullut joku vamma? Miten tietoisesti olen urheillut?
  • Onko lihakset kireät ja jumissa? Hartioissa, lantionpohjassa, muualla? Olenko jännittänyt tiedostamatta?
  • Onko minulla kylmä? Ovatko jalkani kylmät? Kiertääkö veri kunnolla?
  • Olenko käyttänyt uusia tuotteita? Limakalvoilla? Muualla? (voiteet, öljyt, liukkarit, suihkusaippuat…)
  • Minkälaisia vaatteita olen käyttänyt?
  • Oletko poistanut alapään karvoja? Onko karvasi kasvamassa (sänki)? Onko karvat hyvin pitkät? Hankaavatko ne emätinaukon reunoja?
  • Millainen kierto minulla on ollut? Missä kierron vaiheessa olen? Minkälaisia oireita on ollut?
  • Olenko ollut huonovointinen/sairas? Oksennellut? Yskinyt? Onko minulla joku tulehdus jossakin?
  • Olenko harrastanut seksiä? Olinko kiihottunut? Oliko tiettyjä kivuliaampia asentoja? Rajumpia työntöjä?
  • Olenko laiminlyönyt hoitoa? Jättänyt harjoitteita tekemättä?

Ehkä löydät mahdollisia syitä oireiden pahentumiseen. Vaikuta niihin mahdollisuuksien mukaan. Konkreettisten toimien lisäksi on erittäin hyödyllistä myös tarkastella sitä miten mielesi reagoi tilanteeseen.

Katkaise kipukierre

Kun oireet pahenevat lähdetkö katastrofiajattelun vuoristoradalle?

Kivun fysiologian ymmärtämisen lisäksi, kivun psykologialla on erittäin iso merkitys kivun hallinassa. Kun ymmärrät mitä kipu sinussa aiheuttaa, pystyt vaikuttamaan kipuun kokonaisvaltaisesti. Se miten mielesi reagoi kivun yllättäessä, voi laukaista vaikeasti pysäytettävän kierteen. Varsinkin jos et huomioi reaktioitasi tietoisesti.

Alla oleva kuva esittelee tyypillisen yhdyntäkipuun liittyvän kierteen, mutta mekanismi on sama oireiden pahentuessa muistakin syistä. Eli kipu lisääntyy jostakin syystä, se lisää stressiä ja jännitystä, se aiheuttaa tunnereaktion, joka pahentaa tilannetta entisestään jne. Tai tunnereaktio, ahdistus/stressitilanne lisää lihasjännitystä ja kipua, se lisää ahdistusta, ja ahdistus lisää kipua. Tätä kierteen kyytiin voi tulla missä vaiheessa vaan, ja se voi pyöriä moneen suuntaan.

Mitä siis tehdä, jotta saadaan tämä loputon kierre katki?

Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Huomaa mitä mielessäsi tapahtuu. Ole tietoinen ajatuksistasi, tunteistasi, tuntemuksistasi ja toiminnastasi. Niiden huomioiminen voi muuttaa sitä, miten ne vaikuttavat sinuun. Totea tilanne itsellesi, ”Jaahas, tässäpä tunnen ikävää kirvelyä, ja huomaan että sen takia jännitän vatsalihaksia ja lantionpohjaa. Mieleen tulee tuhoisia ajatuksia, kuten se, että kipu vain pahenee ja en voi sille mitään.”

Tiedostamisen ja huomioimisen lisäksi voit muistuttaa itseäsi siitä että, vaikka nyt tilanne on kivuliaampi, se ei jatku loputtomiin. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen itsesi hyväksi. Hyväksyt että nyt tunnet kipua, mutta samalla rauhoitat itseäsi toteamalla itsellesi lempeästi, että se menee kyllä ohi. Teet tietoisen päätöksen päästää irti kierteestä, etkä lietso katastrofiajattelua, joka johtaa vaan tilanteen pahenemiseen. Yhdistä kaikki kivunhallinnan keinot mitkä sinulla ovat käytettävissäsi. Kun yhdistät sekä mielen että kehon tasolla käytettävät keinot, voit aivan varmasti vaikuttaa hyvinvointiisi huomattavasti.

Käytännön keinoja ovat juuri ne mitä olet oppinut käyttämään sinun kipusi hoidossa, ja jotka toimivat juuri sinulla. Muutamia joita jokaisen kannattaa kokeilla, ovat esimerkiksi syvä palleahengitys, aktiivinen rentoutus, erilaiset venytykset, jotka auttavat rentouttamaan ja pidentämään lantionpohjaa. Lisäksi voi kokeilla kylmäpakkausta hermokipuun, puudutusgeeliä, kipulääkkeitä, piikkimattoa, viilentävää aloegeeliä tai muita limakalvojen hoitoon sopivia aineita. Meditointi, mindfulnessharjoitukset, rauhallinen joogaaminen, kävely, lepo. Rauhoittuminen musiikin tai hyvän elokuvan parissa.

Ethän siis lamaannu ahdistuksesta kivun yllättäessä, vaan muista, että sinulla on monia keinoja vaikuttaa.

”Kipu täyttää koko kehon ja mielen”- kipukokemus on aina myös korvien välissä

Viestissään eräs kipuileva kuvailee tilannettaan juuri näillä sanoilla. ”Tuntuu että psyykkinen kipu on jopa fyysistä kipua pahempaa, ja yhdessä kipu täyttää koko kehon ja mielen. Kipu – sekä psyykkinen että fyysinen – tuntuvat hallitsevan koko elämääni.” Mielestäni tämä oli erittäin osuvasti kuvailtu, ja uskon että monet vulvodynian kanssa elävät tunnistavat nämä tunteet ja sanat omakseen.

Voiko näin kokonaisvaltaisesta kivusta parantua? Mitä keinoja voimme käyttää vaikuttaaksemme toissijaiseen kärsimykseen, joka vulvodyniaan (kuten muihinkin kroonisiin kipuihin) liittyy?

Kipukokemus on aina myös korvien välissä

Pitkittynyt kipu (sekä ajoittainen että jatkuva) aiheuttaa monenlaisia ahdistuksen, pelon ja kärsimyksen tunteita. Aivomme ovat hyvin oppivaiset sekä hyvässä että pahassa. Oppiminen tapahtuu suurimmaksi osaksi automaattisesti, tiedostamattamme. Jos kipuratamme ovat herkistyneet ja koemme jossakin tilanteessa uhkaa tai pelkoa, jo nämä signaalit tullessaan aivoihin voivat laukaista fyysisen kipukokemuksen.

”Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtää syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyvät sekä fyysinen että emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen. Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot, uskomukset ja koettu stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.” (Karita Palomäki)

Kivun kokemusta ei synny, jos aivot eivät tulkitse aistimusta uhkaavaksi. Siksi jopa alitajuinen kivun odotus lisää kivun voimakkuutta tai joskus jopa aiheuttaa kipukokemuksen. Tämä pätee hyvin esimerkiksi vestibulodyniassa, johon liittyy yleensä voimakkaasti kivun pelko jo ennen kivun kokemusta. Kivun odotus niissä tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat laukaisseet kivun (yhdyntä, sisätutkimus) aiheuttaa kokonaisvaltaisen reaktion kehoon (lihakset, hengitys) ja mieleen (tunteet, ajatukset, muistot), jolloin kipu todennäköisemmin on voimakkaampaa.

Kipukokemukseen liittyy stressi. Krooninen kipu lisää ymmärrettävästi kärsimyksen kokemusta. Kärsimys on erittäin stressaavaa. Kärsimyksen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne.

Esimerkiksi juuri yhdyntäkivusta kärsivä ihminen saattaa ennakkoon pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että alkaa vaistonvaraisesti varoa ja välttää kaikenlaista kosketusta kipualueelle, lantionpohjalihakset jännittyvät suojaamaan kipualuetta, ja hän tarkkailee valppaana jokaista pientä tuntemusta, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että jotain kauheaa tapahtuu. Mieli ja keho on jatkuvassa hälytystilassa. Sympaattinen hermosto (stressihermosto) ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat.

Tämä reaktiosarja synnyttää kroonisen kivun noidankehän, josta on vaikea päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä, jonka seurauksena alkuperäinen kipu pahenee.

Tietoisuustaidot kivunhoidossa

Voiko näin kokonaisvaltainen kipu parantua tai edes lievittyä?

Kyllä voi.

Mindfulnessiin liittyen on sanonta ”se mitä vastustat, pysyy”. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että, jos vastustamme viestejä, joita mieli ja keho meille lähettää, näiden viestien saaminen jatkuu, kunnes hyväksymme ne.

Kipu horjuttaa luottamusta omaan kehoon, ja se saattaa lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. ”Loppuuko tämä kipu koskaan”? Voi tuntua siltä että itsellä ei ole mitään hallintaa ja sanomista oman kehon reaktioihin. Saattaa kokea, että oma keho on pettänyt ja kääntynyt itseä vastaan. Siitä on tullut vihollinen, johon ei voi luottaa. Emme halua kuunnella ja hyväksyä viestejä joita saamme. Taistelemme kipua vastaan, ja samalla myös kehoamme vastaan.

On luonnollista taistella kipua vastaan ja vastustaa, vihata ja kirota sitä kaikin keinoin. Haluamme päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Mutta entä jos pyrkimykset päästä siitä eroon, vain luovat sitä lisää? Kivun vastustaminen on osa toissijaista kärsimystä. Vastustus lisää sekä stressiä, ahdistusta että masennusta, juurikin sitä toissijaista kärsimystä mikä kipuun liittyy.

Tietoisen läsnäolon avulla opimme hyväksymään kipuviestit, ja myös niihin liittyvät ajatukset, tunteet, muistot ja päätökset. Jos hyväksymme, tai oikeammin, tunnemme nämä viestit tietoisesti, ne menettävät otettaan ja vaikutustaan meistä.

Tietoinen hyväksyminen ei tarkoita kohtaloon alistumista. Se ei tarkoita sellaisen hyväksymistä, mitä ei voi hyväksyä. Se tarkoittaa tilanteen hyväksymistä sellaisena kuin se on, tällä hetkellä. Se tarkoittaa myös omien tunteiden ja reaktioiden lempeää tunnistamista ja tunnustamista. Se on itsemme kuuntelemista ja ymmärtämistä ilman että annamme ajatuksille ja tunteille vallan ohjata meitä. Se luo lempeän hyväksyvän katseen reaktioihimme, jolloin ne menettävät otettaan meistä.

Mindfulness on kaikkea tätä, sallimisen, luopumisen, vastustamattomuuden hetkiä. Hetkiä jolloin voimme lakata taistelemasta itseämme (kehoa&mieltä) vastaan. Kun lakkaa olemasta jatkuvassa taisteluvalmiudessa, tilalle voi astua rauhaa ja hyväksyntää. Voimme elää täydemmin ja oppia nauttimaan elämästä, vaikka se ei olisikaan täydellistä.

Elämään kuuluu kärsimystä ja ahdistusta. Kun kohtaa oman ahdinkonsa ja herkistyy sille, antaa sille sen huomion ja tilan joka sille kuuluu, hyväksyy sen osaksi omia kokemuksia. Voi olla tärkeää huomioida sellaiset tunteet, jotka on työnnetty syrjään, ja esimerkiksi suru on tunne joka saattaa nousta esiin vulvodyniaan liittyen. Se on hyvä tiedostaa ja sille on hyvä antaa tilaa. Kun oppii että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja niillä on oikeus olla olemassa, ne eivät aiheuta sellaista kärsimystä kuin vastustaessamme niitä.

Huomaamme käytännössä kuinka voimme itse vaikuttaa kipuun ja kuinka emme ole avuttomia tunteiden, ajatusten ja tuntemusten myrskyissä.

Toissijainen kärsimys lakkaa vähitellen. Se lieventää yleensä myös ensisijaista kärsimystä.

Kipusarjan ensimmäisessä artikkelissa avattiin kivun fysiologiaa ja psykologiaa, seuraavassa artikkelissa esitetään käytännön ohjeita ja harjoituksia tietoiseen kivunhoitoon.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys

Karita Palomäki: Hidasta Elämää blogikirjoitus

NiinIloa VDterapia – toivoa ja keinoja taistelussa vulvodyniaa vastaan

Kärsitkö lantion alueen kivusta? Onko sinulla ehkä diagnosoitu vulvodynia? Mitä se merkitsee sinun elämässäsi?

Pitkäaikainen kipuongelma, jonka syyt eivät ole selkeästi tunnistettavissa, kuten vulvodynia, on monella tapaa kuormittava. Sen vaikutukset yksilön elämässä voivat olla hyvinkin kokonaisvaltaiset, ja se voi vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin fyysisen kivun lisäksi.

Asiakastyö ja pitkä kokemus vulvodynian parissa on opettanut minulle, että vulvodyniasta kärsivät kokevat monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Vaikutukset saattavat käsittelemättöminä kummitella jopa vuosienkin päästä, vaikka olisi fyysisesti parantunut.

Pelkästään jo kipu ja kivun pelko vaikuttaa voimakkaasti ja muokkaa ihmisen käyttäytymistä, ja jopa muovaa meidän aivojamme. Lisäksi kivun esiintymispaikka, joka vulvodyniassa on herkkä ja intiimi, vaikuttaa siihen miten siitä kärsivät kokevat itsensä.

Vulvodyniaan liittyy usein voimakkaita tunteita itseä kohtaan, huonommuuden ja viallisuuden kokemuksia, häpeää, syyllisyyttä, inhoa ja jopa vihaa. Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja luonnollisia kuormittavassa tilanteessa, mutta jos ne kohdistuvat itseen ja omaan kehoon, niillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Vulvodyniaan liittyviä tunteita ja vaikutuksia voi olla vaikea ymmärtää, käsitellä ja hyväksyä ilman apua.

NiinIloa on vulvodynian, yhdyntäkipujen ja lantion alueen kiputilojen hoitoon erikoistunut, seksuaaliterapia- ja asiantuntijapalvelua tarjoava yritys.

VDterapia on erityisesti vulvodyniasta kärsiville räätälöityä terapeuttista hoitoa. Hoidossa huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. VDterapia koostuu monipuolisesta patteristosta terapeuttisia ja terveydenhoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan kipuongelman taustalla oleviin ja sitä ylläpitäviin tekijöihin. Terapiassa käsitellään myös vulvodynian vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin ja parisuhteeseen.

Tutustu NiinIloa– palveluihin.

Asiakkaan kokemus NiinIloa VDterapiasta

Virva kertoo:

”VD vei minulta kontrollin tunteen omassa elämässäni, se rajoitti näkemystäni siitä mihin pystyn, ja nakersi uskoa tulevaisuuteen. Koin tämän hyvin ahdistavana. Häpeä liittyy vulvodyniaan voimakkaasti. Vulvodyniasta tuli iso möykky, johon oli melkein mahdoton saada otetta.

Hyödyin terapiasta! Se on vähentänyt ahdistuneisuutta, tuonut uskoa ja toivoa, sekä lisännyt iloa ja mielekkyyttä elämässäni. Koin saavani työkaluja/keinoja niiden asioiden hallintaan joihin voin vaikuttaa, ja apua niiden hyväksymiseen, joihin en voi vaikuttaa. Terapia auttoi avaamaan näkemystä itsestäni ja siitä mihin pystyn. Olen oppinut rakentamaan luottamusta itseeni ja siihen että voin päästää irti häpeästä.

Terapeuttina Niini on empaattinen, helposti lähestyttävä ja hänelle on helppo kertoa asioita. Suhde rakentui luottamukselle. Hän on hienotunteinen, mutta suorapuheinen. Hän ei oleta, eikä tee nopeita johtopäätöksiä vaan pyrkii kuuntelemaan ja olemaan kuulolla. Hän on rauhallinen, ja terapiassa syvennytään asioihin rauhassa.

Koin tärkeänä sen että terapeutilla on vankka kokemus vulvodyniasta. Niini oli myötäelävä ja hänellä on ymmärrystä ja henkilökohtaista kokemusta vulvodyniasta. Hän osasi pilkkoa asiat ymmärrettävästi, ja aihepiirit joita käsiteltiin keskittyivät asioihin mitä tarvitsin ja jotka olivat minulle tärkeitä.”

NiinIloa VDperuskurssi – tietoa, tukea ja apua

Onko sinulla diagnosoitu vulvodynia? Koetko olevasi aivan yksin asian kanssa? Tarvitsetko lisää tietoa, tukea ja apua? Olisiko nyt aika tehdä asialle jotain?

NiinIloa on erityisesti vulvodynian hoitoon perehtynyt asiantuntijayritys. Yksilömuotoisen seksuaaliterapeuttisen hoidon lisäksi tarjoan nyt myös ryhmämuotoista palvelua.

NiinIloa VDperuskurssi

On suunnattu erityisesti niille, jotka kokevat tarvitsevansa lisää tietoa vulvodyniasta ja tukea selviytymiseen. Kurssin aikana on mahdollisuus oppia lisää vulvodyniasta, sen hoidosta ja saada toimivia neuvoja ja vinkkejä. Ryhmässä jossa kaikilla on vulvodynia, on ainutlaatuinen mahdollisuus saada vertaistukea ja tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi juuri sellaisena kuin olet. Jaetut kokemukset ja tunne siitä, ettei ole yksin auttaa jaksamaan ja antaa myös uutta intoa vulvodynian selättämiseen.

Nyt on tarkoitus polkaista käyntiin ensimmäinen ryhmä tämän kevään aikana. Ryhmään otetaan 5-6 henkeä ilmoittautumisjärjestyksessä. Toimithan siis nopeasti!

Ilmoittautumisaika: Huhtikuun loppuun

Ryhmätapaamisia on 5 kertaa, jonka lisäksi on kurssin jälkeen 1 yksilötapaaminen terapeutin kanssa. Yksilötapaamisessa tarkastellaan yhdessä sen hetkistä tilannetta ja suunnitellaan jatkoa.

Jokainen ryhmätapaaminen kestää 2h. Tapaamiset ovat iltaisin kahden viikon välein. Koko kurssiin kannattaa varata aikaa noin 3kk.

Kurssin hintaan kuuluu tarvittaessa myös erillinen ryhmätapaaminen kurssiin osallistujien puolisoille, jos se nähdään tarpeelliseksi. Tapaamisessa puoliso voi oppia uutta vulvodyniasta ja päästä jakamaan kokemuksia, tunteita ja ajatuksia muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Puolisotapaamisesta sovitaan erikseen kurssin alettua. Se ei ole siis ”pakollinen”, ja se toteutetaan vain jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Ryhmätapaamisissa jokainen osallistuu juuri niin paljon kuin itse kokee sopivaksi. Kenenkään ei ole pakko esiintyä tapaamisten aikana, ja jokainen kertoo/jakaa itsestään ja omasta tilanteestaan sen verran kuin haluaa. Tapaamisissa kerrottu on ehdottoman luottamuksellista, ja jokainen osallistuja sitoutuu noudattamaan salassapitovelvollisuutta.

Jokaiselle ryhmäkerralle on oma suunniteltu aihepiirinsä. Tapaamiset aloitetaan lyhyellä vapaaehtoisella kuulumiskierroksella, jonka jälkeen terapeutti alustaa päivän teemaa. Teemaan kuuluvista asioista keskustellaan, ja jokainen voi jakaa kokemuksiaan ja kysyä aiheesta (ja aiheen vierestäkin).

Kurssiin kuuluu oma ”työkirjansa”, jonka jokainen saa mukaansa ensimmäisellä kerralla. Siinä on tietoa ja myös tehtäviä, joita voi tehdä kurssin aikana. Tehtävät eivät ole pakollisia, eikä niitä kuulustella tapaamisissa. Tehtävien tekeminen on kuitenkin suositeltavaa, sillä ne on suunniteltu tukemaan jokaisen omaa oppimisprosessia. Yksilötapaamisessa voidaan keskustella tehtävistä ja niiden herättämistä ajatuksista ja tunteista.

Kurssin tietoja:

  • 5-6 henkeä (pienryhmä)
  • 2h/ryhmätapaaminen, 1h/yksilötapaaminen
  • 5 ryhmätapaamista +1 yksilötapaaminen (+ puolisoiden ryhmätapaaminen)
  • Tapaamisia 2 kertaa kuukaudessa (ryhmätapaamisiin menee 2,5 kuukautta jonka jälkeen yksilötapaaminen)
  • Tapaamiset ovat iltaisin (17.30 jälkeen)
  • Puolisoille mahdollisuus omaan erilliseen tapaamiseen kurssin aikana (2h)
  • Kirjallinen- ja muu lisämateriaali

Tarkempi aikataulu lyödään lukkoon kun ilmoittautuneita on tarpeeksi (jos sinulla on erityistoiveita aikatauluun liittyen, ilmoitathan ne hyvissä ajoin, niin yritän ottaa ne huomioon! :))

Kurssin sisältö (aihepiirit jokaiselle tapaamiselle):

  1. Tutustuminen & Oma tarina, vertaistuki ja jakaminen
  2. Vulvodynia: mitä se on? Syyt ja seuraukset
  3. Hoito: Lääk. hoito, itsehoito, vinkit, keinot ja menetelmät
  4. Kipu ja sen kokonaisvaltaiset vaikutukset: toissijainen kärsimys, tunteet, ajatukset, välttämiskäyttäytyminen, itsesuojelumekanismit, seksuaalisuus, naiseus, kehollisuus, halu, parisuhde
  5. Oma hyvinvointi: tietoisuustaidot, irti päästäminen, armollisuus, keinot, vinkit, vertaistuki, voimavarat, jatko

Yksilötapaaminen: Jokaisen yksilöllinen tilanne ja jatkosuunnitelmat

Ryhmätapaaminen puolisoille: VD: mitä se on? Mitä pitäisi tietää? Miten se on vaikuttanut (oma kokemus)? Mitä voin tehdä?

Koko peruskurssin hinta: 350€

Kipu – mitä se on ja miten se vaikuttaa meihin?

Kipu. Polttava, raastava, sykkivä. Kaikennielevä. Haluan tehdä jotain, mitä tahansa, että kipu lakkaisi. Olen ottanut suurimman sallitun määrän kipulääkkeitä, mutta kipu ei hellitä. Se piinaa minua. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Liikkuminen sattuu. Paikallaan oleminen sattuu. Yritän epätoivoisesti paeta sitä. Mieli lähtee mukaan piinaamaan minua. ”Mikään ei auta!” ”Tämä vain pahenee…kuolen!” ”En kestä enää, miksei tämä vain lopu?” Itken sikiöasennossa lattialla.

Kuulostaako tutulta? Ehkä olet joskus kärsinyt näin. Suuri osa ihmisistä kokee joskus voimakasta kipua. Erityisesti naisena olemiseen liittyy kipua, se tuntuu nivoutuvan osaksi naisen elämää. Kipu liittyy usein juuri läheisesti naisen biologiseen todellisuuteen, naisen kehoomme. Kuukautiset. Veri. Kipu. Synnytys. Veri. Kipu.

Kun olin nuori, minusta oli epäoikeudenmukaista että nainen joutuu kärsimään niin. Minulla oli kivuliaat kuukautiset heti ensimmäisistä lähtien. Myötätuntoa ei herunut, enkä kyllä sitä hakenutkaan. Kipuun liittyi häpeä kehosta ja sen toiminnasta. Se  salattiin visusti. Raamatussakin todettiin kylmästi ”Minä teen sinun vaivasi ja synnytyksesi tuskat moninkertaisiksi: kivulla pitää sinun lapsesi synnyttämän”.

Naisten vaivat ovatkin moninaiset (endometrioosi, vulvodynia, tulehdukset…) ja synnytyskipu on kivuliaimpia kokemuksia ihmisen elämässä. Synnytyskipu on niin voimakasta, että sen kestämisestä kerrotaan sankaritarinoita (kauhutarinoita), joissa ei ole puutetta verestä, hiestä ja kyyneleistä. Jokainen raskaana oleva (varsinkin ensisynnyttäjä) joutuu (tahtomattaan) kuuntelemaan tarinoita kahden vuorokauden supistuksista ja kaikesta siitä tuskasta, niin että eivät saa unta öisin. Kuitenkin harvemmin käy niin, että itse synnytyskivusta jää pysyvät traumat.

Vaikka synnytyskipu on tuskallista, se on kuitenkin jotenkin asianmukaista ja produktiivista kipua, koska synnyttäjä tietää, että sen kesto on rajallinen, ja sen seurauksena syntyy parhaassa tapauksessa rakastettu ja toivottu pienokainen. Kipu on hyväksytty tosiasia synnytyksessä, ja se kuuluu asiaan. Keholla ja mielellä on myös kyky unohtaa. Onneksi. Useimmiten synnytyskipu ei siis jää kummittelemaan, eikä siitä seuraa toissijaista kärsimystä. Tämän sanottuani, tottakai joillekin saattaa jäädä synnytyskivusta niin voimakas pelko, että seuraa nimenomaan tuota toissijaista kärsimystä. Varsinkin jos synnytykseen liittyviä tapahtumia, kokemuksia ja tunteita ei käydä läpi ja käsitellä asianmukaisesti.

Mikä kipu?

Akuutti kipu on yleensä lyhytkestoista ja eräänlainen varoitussignaali siitä, että kehossa tapahtuu jotain, mahdollisesti vaarallista. Akuutin kivun jäädessä hoitamatta tai muuten pitkittyessä, keskushermoston kipuradat saattavat herkistyä kivulle, ja aivot eivät tunnista että vaara on ohi. Kipu jää päälle. Alkuperäinen kivunaiheuttaja on mahdollisesti jo poissa (tulehdus, vamma tms.), mutta häiriötilaan joutuneet kipuratojen hermosäikeet viestivät yhä, että nyt sattuu.

Tällainen tilanne voi johtaa krooniseen kipuun. Krooniseksi kivuksi määritellään nimensä mukaisesti pitkäkestoinen (yli 3 kuukautta) kestänyt kipu. Kroonista kipua voi kehittyä esim. loukkaantumisen seurauksena, vaikka itse vamma olisi parantunut. Joskus aiheuttaja on pitkään jatkuva kehon vahingoittuminen (esim. niveltulehdus, syöpä…). Mikä tahansa tavallinen kipuoire voi kroonistua ja herkistää keskushermoston kipuradat. Krooninen kipu voi myös alkaa ilman selkeää tai erityistä syytä. Jos kipu jatkuu, vaikka fyysistä vahingoittumista ei enää tapahdu, kivun kokemuksesta tulee itsenäinen lääketieteellinen ongelma, jolloin sitä saatetaan kutsua myös vulvodyniasta kärsiville tutulla termillä, krooninen kipuoireyhtymä.

Neuropaattinen kipu voi olla sekä äkillistä että pitkäkestoista. Neuropaattinen kipu on hermovauriokipua eli se syntyy hermostossa. Neuropaatiselle kivulle ei usein löydy selkeää syytä tavallisissa tutkimuksissa. Neuropaattinen kipu on mahdollisesti seurausta hermoston, selkärangan tai aivojen vaurioitumisesta. Joskus kipua tunnetaan vaikka mitään vauriota ei ole havaittavissa. Hermosto saattaa reagoida kivun kokemukseen lisäämällä kapasiteettiaan käsitellä kipusignaaleja. Tällaisen reaktioprosessin arvellaan olevan taustalla myös esimerkiksi paikallisessa vulvodyniassa (vestibulodynia).

Ensin emättimen immuunikudos aktivoituu esimerkiksi tulehduksen seurauksena, ja jostain syystä immuunikudos-aktivaatio jää päälle. Tämä pitkittynyt kudostulehdustila voi saada hermot toimimaan normaalia voimakkaammin. Emättimen suulla on yleensä näissä tapauksissa aivan solukon pinnalle asti ulottuvia hermosäikeitä, jotka vievät kipusignaalia selkäydinkanavan kautta aivokuorelle. Juuri tämä saattaa aiheuttaa poikkeavan, terävän kivun aistimuksen.

Vestibulodynian oireet saattavat siis syntyä emättimen immuunijärjestelmän pitkäaikaisesta hälytystilasta, lisääntyneestä hermosäietiheydestä ja poikkeavasta hermojen toiminnasta. Tuloksena on allodynia eli normaalisti kivuton ärsyke muuttuukin kivuliaaksi. (tutkimus)

Myös kroonisen neuropaattisen lantion ja/tai vulvan alueen kivun (yleistynyt vulvodynia, pudendaalineuralgia) taustalla saattaa olla samankaltaisia mekanismeja. Syitä voi olla monenlaisia, hyvin yksilöllisiäkin, mutta vulvodynian taustalla on aina jonkilainen hermoston toiminnan häiriintyminen.

Ensisijainen ja toissijainen kärsimys

Kärsimys tapahtuu kahdella tasolla. Ensimmäinen taso on kehon varsinaiset tuntemukset, tämä aiheuttaa ensisijaista kärsimystä. Se on eräänlaista raakatietoa, jota keho lähettää aivoille loukkaantumisen, jatkuvan sairauden tai hermostossa tapahtuvien muutosten seurauksena. Toissijainen kärsimys koostuu kaikista niistä ajatuksista, tunteista, tuntemuksista ja muistoista, joita kipuun liittyy. Kuten ahdistus, pelko, stressi, murehtiminen, toivottomuus, masennus, uupumus jne. Kun koemme kipua ja ahdistusta ensisijainen ja toissijainen kärsimys sekoittuvat toisiinsa.

Kivun kokeminen on paljon kokonaisvaltaisempi, hienovaraisempi ja monimuotoisempi prosessi kuin perinteisesti on ajateltu. Kipu on tuntemus, eli sitä tulkitaan aivoissa, ennen kuin tunnemme sen tietoisesti. Aivot tekevät tulkintaa yhdistelemällä tietoa, jota se saa sekä mieleltä että keholta. Eli tämä tarkoittaa myös sitä, että mielen läpi virtaavat ajatukset ja tunteet, sekä tietoiset että tiedostamattomat, vaikuttavat suuresti kärsimyksen voimakkuuteen, siihen, miten tunnemme kivun.

Kipu, jota koetaan herkällä ja intiimillä alueella, ja joka mahdollisesti kulminoituu juuri oman seksuaalisuuden ilmaisussa, vaikuttaa useimmilla siihen miten kokee itsensä. Sen seurauksena viallisuuden, häpeän, syyllisyyden, itseinhon, katkeruuden ja vihan tunteet ovat tavallisia. Vulvodynia aiheuttaa miltei jokaiselle toissijaista kärsimystä.

Pitkäkestoinen ja pahimmassa tapauksessa päivittäinen hallitsematon kipuoireilu aiheuttaa vääjäämättä vakavaa toissijaista kärsimystä. Ahdistus, stressi, masennus, ärtymys, viha ja uupumus ovat kroonisen kivun seuralaisia. Voi olla vaikeaa erotella toisistaan ensisijainen kärsimys eli fyysiset kiputuntemukset, ja muut tuntemukset: voimakkaat tunteet ja häiritsevät ajatukset.

Stressi, murehtiminen ja katastrofi-ajattelu valtaavat mielen. ”Tämä vain pahenee”, ”En koskaan parane”, ”Lääkärit eivät tiedä mistään mitään”, ”Kukaan ei pysty auttamaan minua”, ”Minussa on jotain todella vakavasti vialla”, ”Kuolen”. Tällaiset ajatukset ja tuntemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen miten mieli tulkitsee ja tuntee kivun ”raakatuntemukset”. Ne saattavat säädellä kivun voimakkuutta. Tulevaisuutta koskevat pelot, huolet ja epävarmuus sekä tilanteeseen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama kiukku ja katkeruus voivat olla pakahduttavan piinaavia, ja aivan yhtä todellista ja kiduttavaa kuin fyysinen kipu.

Ahdistuksen, pelon, vihan, murehtimisen ja masennuksen kaltaiset voimakkaat tunteet ruokkivat kehon kiputuntemuksia. Jos tunnemme olevamme väsyneitä, hauraita, rikkinäisiä ja viallisia voimme joutua noidankehään, jossa ajatukset ja tunteet ruokkivat kipua, ja kipu vuorostaan ruokkii näitä ajatuksia. Tämänkaltaiset tunnereaktiot toimivat ikään kuin vahvistimina mielen kipujärjestelmässä. Ahdistus ja muut voimakkaan kielteiset tunteet valmistavat kehoa tuntemaan kipua nopeasti ja voimakkaasti.

Tämä toimii onneksi myös käänteisesti. Ahdistuksen, katastrofi-ajattelun, stressin, masennuksen ja murehtimisen lieventyminen vähentää kivun aistimista ja voi jopa auttaa pääsemään siitä kokonaan eroon. Tässä kohtaa tietoisen läsnäolon harjoittaminen astuu mukaan kuvioihin. Tietoinen läsnäolo tyynnyttää mielen kipuaistimukset, lähinnä toissijaisen kärsimyksen, ja auttaa lisäämään rauhan ja eheyden tunnetta, jolloin myös kokemamme fyysisen kivun tuntemus vähenee. Mindfulness voi jopa vaikuttaa yhtä tehokkaasti kipuun kuin kipulääkkeet. Se myös voimistaa kehon luonnollisia parantumismekanismeja.

Kipusarjan seuraavassa artikkelissa käsitellään kipukokemusta, esitellään kehotietoisuutta ja mindfulness-menetelmiä toissijaisen kärsimyksen ja kivun hoidossa.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys
Helena Miranda: Ota kipu haltuun

Kuva: Frida Kahlo 1938: Lo Que el Agua Me Dio

Lantionpohjalihakset osa 3

Edellisissä artikkeleissa käsiteltiin lantionpohjalihasten merkitystä lantion alueen kivuissa ja itsehoito-keinoja lantionpohjan rentoutukseen. Tässä kolmannessa osassa paneudutaan tarkemmin oman kehon tuntemukseen ja esitellään myös erilaisia keinoja lantionpohjan ja lantion alueen lihasten pidentämiseen ja venyttelyyn.

Kehollinen tuntemus

Lantionpohjan tuntemus ei välttämättä tarkoita sitä, että sinun pitäisi osata merkitä jokainen lihas oikealle kohdalleen anatomisissa kaavakuvissa, ja luetella lihasten nimet latinaksi. Se tarkoittaa konkreettisempaa tutustumista lantion alueen anatomiaan juuri sinun kohdallasi. Että osaat tunnistaa miltä lantion alueen lihaksissa tuntuu ja millä keinoin voit vaikuttaa niihin. Jos haluat opiskella lihasten nimet ja sijainnit, se on tietenkin hyvä asia, mutta tärkeämpää on kuitenkin että tunnet oman kehosi ja osaat vaikuttaa siihen. Tunnistat, tiedostat ja olet kosketuksissa kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunnet miltä tuntuu kun käytät lantion alueen lihaksia, ja miltä tuntuu kun rentoutat ne.

Tuntemusta lantion alueen anatomiasta ja kehollinen tietoisuus siitä miten lantion kuuluu asettua kehossa on siis hyvä opetella. Usein lantion ja ristiluun (ja SI-nivelen) asento on vääränlainen, tämä aiheuttaa epätasapainoa lantion pohjassa. Sen tiedostaminen miten lantion pitäisi olla ja asettua kun liikut arjessasi, istut, seisot ja kävelet on tärkeää. Jännitys ja kireys lihaksissa lyhentää niitä, ja silloin ne myös heikentyvät. Tiukka ja kireä lantionpohjan lihaksisto voi siis myös olla heikko. Tiukat ja lyhentyneet lihakset eivät voi supistua kunnolla. Heikentynyt ja jännitystilassa oleva lihaksisto ei toimi niin kuin sen pitäisi. Tämä vaikuttaa myös ympäröiviin lihaksiin ja koko kehon tasapainoiseen toimintaan.

Myös ryhdillä on merkitystä lantionpohjan lihasten tilaan. Tuki- ja liikuntaelimistön häiriöt voivat olla lantion alueen kivun syy tai seuraus. Häiriöt voivat olla erilaisia muutoksia asennossa. Ryhdin virheasennoista tavallisimpia ovat lantion eteen kallistuminen ja lonkkien ulkokierto. Lisäksi voi olla korostunut lanne-notko, polvien yliojentumista, ja yleisesti lihasten lyhentymistä tai spasmeja.

Kiinnitä huomiota:

Siihen miten seisot, liikut ja istut.

  1. Kun seisot, seiso kummallakin jalalla lantio tasapainossa ja suorassa, älä laske painoa vain toiselle jalalle. Huomioi lantionpohja seistessäsi. Päästä lantionpohja rennoksi. Älä työnnä lantiota eteenpäin. Huomioi luonnollinen ja hyvä ryhti. Älä lukitse polvia.
  2. Liikkuessasi anna lantion keinua luonnollisesti ja rennosti. Mutta älä liioittele keinuntaa. Älä pakota itseäsi ”pikakävelemään” lantio jäykkänä. Jos tapasi on liikkua mahdollisimman nopeasti keho jäykkänä, tiedosta se, hidasta ja rentouta kulkuasi. Hengitä ja tiedosta lantionpohja. Anna käsien liikkua luonnollisesti. Muista hyvä ryhti.
  3. Istu kummallakin kankulla (istuinluitten päällä), selkä suorana (rintakehä linjassa lantion kanssa), jolloin paino jakautuu tasaisesti, ja paine emättimen alueelle on vähäisempää. Huomioi niskan ja alaselän asento. Älä liioittele alaselän notkoa (työnnä peppua ulospäin). Vältä istumista jalat ristissä. Pidä taukoja ja liiku jos joudut istumaan pidempiä aikoja.

Eroon kireydestä

Lihasten uudelleenkoulutus aloitetaan yleensä tunnistamis– ja rentousharjoitteista, joiden jälkeen edetään venyttely- ja voimaharjoitteisiin. Ensimmäiseksi pitää päästä eroon jännityksestä ja kireydestä, jotta voidaan venyttää ja pidentää lantionpohjalihaksia, ja sitten vahvistaa ympäröiviä lihaksia. Ympäröivien lihasten vahva tuki on tärkeää, jotta lantionpohjalihakset voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Pakaran lantion-, lonkan-, alaselän-, kylkien- ja vatsan alueen lihasten venytykset ovat tärkeitä lantion alueen kiputiloissa. Kireys ja heikkous näissä lihaksissa vaikuttaa kaikkeen mitä teemme, se voi vaikuttaa siihen miten kävelemme, liikumme, istumme ja olemme. Epätasapainossa oleva lihaksisto tekee normaalista liikkumisesta vaikeaa ja lisää lihasten kireyttä, kipua ja heikkoutta entisestään.

Lantion alueen venytykset tulee suorittaa pakottamatta ja rennosti. Tämä mahdollistuu jos harjoittelee kehon kanssa, eikä kehoa vastaan. Hengityksellä on tärkeä rooli myös tässä. Hengityksen pidättäminen jännittää automaattisesti kehon. Liian voimakas venyttäminen tai kehon pakottaminen venytyksiin saattaa pahentaa tilannetta entisestään. On oltava tarkkana ja kuulolla, jottei ärsytä hermoja ja vahingoita lihaksia. Jos lihaksissa on paljon kireyttä ja triggerpisteitä on hyvä aloittaa venyttely esimerkiksi putkirullauksella.

Muutamia hyödyllisiä venytyksiä:

Asetu tukevaan ja mahdollisimman mukavaan kyykkyasentoon. Kokeile mikä asento toimii sinulla parhaiten. Nojaa hieman eteenpäin. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Keskitä hengitys lantionpohjaan. Rentouta lihakset. Pysy asennossa n. 5 min. Voit välillä nousta ylös jos asento tuntuu jaloissa.

Asetu Jumalatar asentoon jalkapohjat toisiaan vasten. Tunne venytys sisäreisissä. Jos polvissa tuntuu turhaa painetta, laita niiden alle tyynyt tueksi. Pysy asennossa rauhallisesti ja syvään hengittäen. Tee lantionpohjarentoutukset sisäänhengityksen aikana, kuten aikaisemmissa asennoissa. Tässä asennossa on hyvä tehdä myös triggerpisteiden painelua ja sisäreisien hierontaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samalla kun venytät lonkkia, nivusia ja sisäreisiä tässä asennossa, voit pallon (tennispallo, muu kuminen hieman joustava pallo) avulla painella triggerpisteitä. Kokeile missä kipua on ja paina palloa n. 90 sek.

Asetu ensin mukavasti selälleen, alaselkä maata vasten. Nosta jalat ylös, polvet 90°kulmassa. Laita toinen jalka ristiin toista vasten. Nosta varpaat ylös, kuvittele että työnnät jalkapohjia seinään vasten. Venyttele kummatkin puolet. Hengitä ja rentouta lantionpohja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asetu itsellesi mukavaan selinmakuuasentoon ja nosta jalat vatsan päälle. Ota kiinni jalkaterien ulko- tai sisäsyrjästä tai vaihtoehtoisesti pohkeista tai polvien takaa. Hengitä rauhallisesti ja syvään. Pitkän sisäänhengityksen aikana, kuvittele kuinka istuinluut erkanevat, peppu ”leviää” ja lantionpohja laskeutuu ja rentoutuu. Tee muutamia kertoja.

Asetu Lapsen (lepo)asentoon. Aseta jalat yhteen ja kosketa isovarpailla toisiaan. Pyri laskemaan istuinluut kantapäiden päälle rennosti. Jos se ei onnistu, laita väliin tyyny. Voit kokeilla eri variaatioita käsien asennolle. Kädet eteen päin, kädet taaksepäin, kädet otsan alla jne. Hengitä sisään ja ulos muutamia kertoja. Sitten pitkän sisäänhengityksen (palleahengitys) aikana, kuvittele kuinka istuinluut erkanevat toisistaan ja lantionpohja laskeutuu täysin rentona alaspäin. Tee rauhallisesti muutamia kertoja.