Kivun vuoristoradalla – ”yht’äkkiä kipu vaan paheni”

Vulvodynia on tila, joka saattaa vaihdella päivästä toiseen. Olet ehkä jo päässyt tilanteeseen, jossa tunnet että kipu on jo hallinnassa. Ja sitten kipu pahenee. Mitä tapahtui? Miksi nyt? Tilanne saattaa tuntua kohtuuttomalta ja lannistavalta, et vaan käsitä miksi näin kävi. Kivulla näyttäisi olevan oma tahto, ja se tuntuu vittuilevan sinulle. ”Älä luule että pääset minusta niin vaan”. Mitä tosiaan tapahtui, miksi kipu paheni? Ja miten reagoit?

Kivun taustalla olevat mekanismit

Jotta voisi ymmärtää kivun taustalla olevia mekanismeja, vulvodyniaa pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti eikä vain vulvasta käsin. Vulvasi ei ole olemassa täysin erillisenä yksikkönä, eristyksissä muusta kehostasi, vai mitä? Jos opit näkemään tilanteesi laajemmasta näkökulmasta, opit myös ymmärtämään itseäsi ja tilannettasi paljon syvemmin. Tämä taas auttaa sinua toimimaan itsesi parhaaksi.

Vulvodynian taustalla voi olla hyvinkin monia asioita, kuten tiedämme. Jotta voisi paremmin ymmärtää oman tilanteen ja myös tehdä itselle hyödyllisiä valintoja, on hyvä pohtia mitkä syyt ovat mahdollisesti oman vulvodynian taustalla. Koska vulvodynian syytä tai syitä ei voi aukottomasti todistaa (tämä on diagnoosin edellytys), tilanne on vaikea ymmärtää ja myös vaikea kestää. Se saattaa tuntua täysin mielivaltaiselta ja käsittämättömältä.

Yleensä kuitenkin on löydettävissä vihjeitä, jotka voivat valottaa tilanteen taustaa. Suosittelen itseesi tutustumista, ja tilanteesi tarkastelua kokonaisvaltaisesti. Mitkä asiat saattaisivat olla sinun sairastumisesi taustalla? Kerää vihjeitä laajasti ja kattavasti. Tarkastele alla olevaa kaaviota, siinä on jaoteltu vulvan kipua aiheuttavat tilat kahteen kategoriaan. Toisessa kategoriassa on vulvodynia, eli tilat joissa selkeää syytä ei ole löydetty, ja toisessa on vulvan kipu, jonka taustalta on löytynyt selkeitä syitä. Rajanveto voi olla vaikeaa, ja joskus voi herätä kysymys onko vulvodynia-diagnoosi oikea. Joissakin tapauksissa vulvodynia-diagnoosin saaneen tilanne selkiytyy, ja on löydetty joku selkeä selittävä syy kivulle. (kuten esim. piilevä herpesinfektio).

Pohdi omaa tilannettasi tämän jaottelun valossa. Jos sinulla ei ole löytynyt selkeitä selittäviä syitä kipuusi, mieti mitkä tekijät juuri sinulla saattavat olla taustalla. Oletko joskus loukkaantunut (kaatunut, urheiluvamma, synnytystrauma tms.)? Muita tuki- ja liikuntaelinten ongelmia (selkä, lantio, lonkat)? Kireyttä, triggerpisteitä, lihakset, muut kudokset? Leikkaukset, toimenpiteet? Tulehduskierteet? Muut oheissairaudet? Esiintyykö suvussasi tai perheessäsi erilaisia epämääräisiä oireita? Onko sinulla vatsaongelmia? Muita kiputiloja? Hormonit? Pillerit? Lääkitykset? Ravitsemus? Stressi? Traumat?

Näin systemaattisesti tilannettasi pohtimalla saatat hahmottaa kipusi taustalla olevia mekanismeja selkeämmin. Muista myös että tilanne on saattanut kehittyä piilevänä kauankin, kunnes joku laukaiseva tekijä on aiheuttanut oireiden ilmaantumisen. Yleensä jokaisen kiputilanteen taustalla on monia tekijöitä.

”Miksi kipu yht’äkkiä paheni?”

Kun olet paremmin tietoinen sinun tilanteesi taustalla vaikuttavista tekijöistä, sinun on myös helpompi vaikuttaa kipuun ja hoitaa itseäsi. Sinun on myös helpompi nähdä syy-seuraussuhteet oireiden taustalla.

Kivun pahenemiseen vaikuttaa yksilöllisesti laaja kirjo eri asioita. Jos oireesi pahenevat, älä menetä toivoasi. Se ei tarkoita sitä että kaikki on menetetty, ja vulvodynia iskee nyt täysillä takaisin. Taustalla saattaa olla joku pienkin asia, johon on helppo vaikuttaa. Mutta joskus taustalla on sellaisia asioita mihin on vaikeampi tai mahdoton vaikuttaa. Se on hyvä hyväksyä. Vaikka tekisit kaikkesi, välillä tilanne saattaa pahentua. Se ei ole sinun vikasi. Sekään ei tarkoita sitä, että vulvodynia vie sinua kuusi-nolla. Aina on asioita mihin voit vaikuttaa.

Miksi kipu siis yht’äkkiä paheni? Jos tilanteesi tuntuu mysteeriltä, voit lähteä kerimään sitä auki kysymyksin.

  • Onko elämässäni kiirettä ja stressiä? Miten voin henkisesti? Huolia ja murheita?
  • Miten nukun? Olenko valvonut? Mennyt myöhään nukkumaan?
  • Olenko syönyt huonosti? Juonut liian vähän? Juonut alkoholia?
  • Missä kunnossa vatsani on? Onko ummetusta? Löysä vatsa? Ruuansulatusvaivat?
  • Olenko istunut paljon? Ollut liikkumatta pitkiä aikoja? Huonossa asennossa?
  • Onko urheillessa tullut ponnisteltua liikaa? Onko tullut joku vamma? Miten tietoisesti olen urheillut?
  • Onko lihakset kireät ja jumissa? Hartioissa, lantionpohjassa, muualla? Olenko jännittänyt tiedostamatta?
  • Onko minulla kylmä? Ovatko jalkani kylmät? Kiertääkö veri kunnolla?
  • Olenko käyttänyt uusia tuotteita? Limakalvoilla? Muualla? (voiteet, öljyt, liukkarit, suihkusaippuat…)
  • Minkälaisia vaatteita olen käyttänyt?
  • Oletko poistanut alapään karvoja? Onko karvasi kasvamassa (sänki)? Onko karvat hyvin pitkät? Hankaavatko ne emätinaukon reunoja?
  • Millainen kierto minulla on ollut? Missä kierron vaiheessa olen? Minkälaisia oireita on ollut?
  • Olenko ollut huonovointinen/sairas? Oksennellut? Yskinyt? Onko minulla joku tulehdus jossakin?
  • Olenko harrastanut seksiä? Olinko kiihottunut? Oliko tiettyjä kivuliaampia asentoja? Rajumpia työntöjä?
  • Olenko laiminlyönyt hoitoa? Jättänyt harjoitteita tekemättä?

Ehkä löydät mahdollisia syitä oireiden pahentumiseen. Vaikuta niihin mahdollisuuksien mukaan. Konkreettisten toimien lisäksi on erittäin hyödyllistä myös tarkastella sitä miten mielesi reagoi tilanteeseen.

Katkaise kipukierre

Kun oireet pahenevat lähdetkö katastrofiajattelun vuoristoradalle?

Kivun fysiologian ymmärtämisen lisäksi, kivun psykologialla on erittäin iso merkitys kivun hallinassa. Kun ymmärrät mitä kipu sinussa aiheuttaa, pystyt vaikuttamaan kipuun kokonaisvaltaisesti. Se miten mielesi reagoi kivun yllättäessä, voi laukaista vaikeasti pysäytettävän kierteen. Varsinkin jos et huomioi reaktioitasi tietoisesti.

Alla oleva kuva esittelee tyypillisen yhdyntäkipuun liittyvän kierteen, mutta mekanismi on sama oireiden pahentuessa muistakin syistä. Eli kipu lisääntyy jostakin syystä, se lisää stressiä ja jännitystä, se aiheuttaa tunnereaktion, joka pahentaa tilannetta entisestään jne. Tai tunnereaktio, ahdistus/stressitilanne lisää lihasjännitystä ja kipua, se lisää ahdistusta, ja ahdistus lisää kipua. Tätä kierteen kyytiin voi tulla missä vaiheessa vaan, ja se voi pyöriä moneen suuntaan.

Mitä siis tehdä, jotta saadaan tämä loputon kierre katki?

Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Huomaa mitä mielessäsi tapahtuu. Ole tietoinen ajatuksistasi, tunteistasi, tuntemuksistasi ja toiminnastasi. Niiden huomioiminen voi muuttaa sitä, miten ne vaikuttavat sinuun. Totea tilanne itsellesi, ”Jaahas, tässäpä tunnen ikävää kirvelyä, ja huomaan että sen takia jännitän vatsalihaksia ja lantionpohjaa. Mieleen tulee tuhoisia ajatuksia, kuten se, että kipu vain pahenee ja en voi sille mitään.”

Tiedostamisen ja huomioimisen lisäksi voit muistuttaa itseäsi siitä että, vaikka nyt tilanne on kivuliaampi, se ei jatku loputtomiin. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen itsesi hyväksi. Hyväksyt että nyt tunnet kipua, mutta samalla rauhoitat itseäsi toteamalla itsellesi lempeästi, että se menee kyllä ohi. Teet tietoisen päätöksen päästää irti kierteestä, etkä lietso katastrofiajattelua, joka johtaa vaan tilanteen pahenemiseen. Yhdistä kaikki kivunhallinnan keinot mitkä sinulla ovat käytettävissäsi. Kun yhdistät sekä mielen että kehon tasolla käytettävät keinot, voit aivan varmasti vaikuttaa hyvinvointiisi huomattavasti.

Käytännön keinoja ovat juuri ne mitä olet oppinut käyttämään sinun kipusi hoidossa, ja jotka toimivat juuri sinulla. Muutamia joita jokaisen kannattaa kokeilla, ovat esimerkiksi syvä palleahengitys, aktiivinen rentoutus, erilaiset venytykset, jotka auttavat rentouttamaan ja pidentämään lantionpohjaa. Lisäksi voi kokeilla kylmäpakkausta hermokipuun, puudutusgeeliä, kipulääkkeitä, piikkimattoa, viilentävää aloegeeliä tai muita limakalvojen hoitoon sopivia aineita. Meditointi, mindfulnessharjoitukset, rauhallinen joogaaminen, kävely, lepo. Rauhoittuminen musiikin tai hyvän elokuvan parissa.

Ethän siis lamaannu ahdistuksesta kivun yllättäessä, vaan muista, että sinulla on monia keinoja vaikuttaa.

”Kipu täyttää koko kehon ja mielen”- kipukokemus on aina myös korvien välissä

Viestissään eräs kipuileva kuvailee tilannettaan juuri näillä sanoilla. ”Tuntuu että psyykkinen kipu on jopa fyysistä kipua pahempaa, ja yhdessä kipu täyttää koko kehon ja mielen. Kipu – sekä psyykkinen että fyysinen – tuntuvat hallitsevan koko elämääni.” Mielestäni tämä oli erittäin osuvasti kuvailtu, ja uskon että monet vulvodynian kanssa elävät tunnistavat nämä tunteet ja sanat omakseen.

Voiko näin kokonaisvaltaisesta kivusta parantua? Mitä keinoja voimme käyttää vaikuttaaksemme toissijaiseen kärsimykseen, joka vulvodyniaan (kuten muihinkin kroonisiin kipuihin) liittyy?

Kipukokemus on aina myös korvien välissä

Pitkittynyt kipu (sekä ajoittainen että jatkuva) aiheuttaa monenlaisia ahdistuksen, pelon ja kärsimyksen tunteita. Aivomme ovat hyvin oppivaiset sekä hyvässä että pahassa. Oppiminen tapahtuu suurimmaksi osaksi automaattisesti, tiedostamattamme. Jos kipuratamme ovat herkistyneet ja koemme jossakin tilanteessa uhkaa tai pelkoa, jo nämä signaalit tullessaan aivoihin voivat laukaista fyysisen kipukokemuksen.

”Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtää syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyvät sekä fyysinen että emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen. Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot, uskomukset ja koettu stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.” (Karita Palomäki)

Kivun kokemusta ei synny, jos aivot eivät tulkitse aistimusta uhkaavaksi. Siksi jopa alitajuinen kivun odotus lisää kivun voimakkuutta tai joskus jopa aiheuttaa kipukokemuksen. Tämä pätee hyvin esimerkiksi vestibulodyniassa, johon liittyy yleensä voimakkaasti kivun pelko jo ennen kivun kokemusta. Kivun odotus niissä tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat laukaisseet kivun (yhdyntä, sisätutkimus) aiheuttaa kokonaisvaltaisen reaktion kehoon (lihakset, hengitys) ja mieleen (tunteet, ajatukset, muistot), jolloin kipu todennäköisemmin on voimakkaampaa.

Kipukokemukseen liittyy stressi. Krooninen kipu lisää ymmärrettävästi kärsimyksen kokemusta. Kärsimys on erittäin stressaavaa. Kärsimyksen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne.

Esimerkiksi juuri yhdyntäkivusta kärsivä ihminen saattaa ennakkoon pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että alkaa vaistonvaraisesti varoa ja välttää kaikenlaista kosketusta kipualueelle, lantionpohjalihakset jännittyvät suojaamaan kipualuetta, ja hän tarkkailee valppaana jokaista pientä tuntemusta, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että jotain kauheaa tapahtuu. Mieli ja keho on jatkuvassa hälytystilassa. Sympaattinen hermosto (stressihermosto) ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat.

Tämä reaktiosarja synnyttää kroonisen kivun noidankehän, josta on vaikea päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä, jonka seurauksena alkuperäinen kipu pahenee.

Tietoisuustaidot kivunhoidossa

Voiko näin kokonaisvaltainen kipu parantua tai edes lievittyä?

Kyllä voi.

Mindfulnessiin liittyen on sanonta ”se mitä vastustat, pysyy”. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että, jos vastustamme viestejä, joita mieli ja keho meille lähettää, näiden viestien saaminen jatkuu, kunnes hyväksymme ne.

Kipu horjuttaa luottamusta omaan kehoon, ja se saattaa lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. ”Loppuuko tämä kipu koskaan”? Voi tuntua siltä että itsellä ei ole mitään hallintaa ja sanomista oman kehon reaktioihin. Saattaa kokea, että oma keho on pettänyt ja kääntynyt itseä vastaan. Siitä on tullut vihollinen, johon ei voi luottaa. Emme halua kuunnella ja hyväksyä viestejä joita saamme. Taistelemme kipua vastaan, ja samalla myös kehoamme vastaan.

On luonnollista taistella kipua vastaan ja vastustaa, vihata ja kirota sitä kaikin keinoin. Haluamme päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Mutta entä jos pyrkimykset päästä siitä eroon, vain luovat sitä lisää? Kivun vastustaminen on osa toissijaista kärsimystä. Vastustus lisää sekä stressiä, ahdistusta että masennusta, juurikin sitä toissijaista kärsimystä mikä kipuun liittyy.

Tietoisen läsnäolon avulla opimme hyväksymään kipuviestit, ja myös niihin liittyvät ajatukset, tunteet, muistot ja päätökset. Jos hyväksymme, tai oikeammin, tunnemme nämä viestit tietoisesti, ne menettävät otettaan ja vaikutustaan meistä.

Tietoinen hyväksyminen ei tarkoita kohtaloon alistumista. Se ei tarkoita sellaisen hyväksymistä, mitä ei voi hyväksyä. Se tarkoittaa tilanteen hyväksymistä sellaisena kuin se on, tällä hetkellä. Se tarkoittaa myös omien tunteiden ja reaktioiden lempeää tunnistamista ja tunnustamista. Se on itsemme kuuntelemista ja ymmärtämistä ilman että annamme ajatuksille ja tunteille vallan ohjata meitä. Se luo lempeän hyväksyvän katseen reaktioihimme, jolloin ne menettävät otettaan meistä.

Mindfulness on kaikkea tätä, sallimisen, luopumisen, vastustamattomuuden hetkiä. Hetkiä jolloin voimme lakata taistelemasta itseämme (kehoa&mieltä) vastaan. Kun lakkaa olemasta jatkuvassa taisteluvalmiudessa, tilalle voi astua rauhaa ja hyväksyntää. Voimme elää täydemmin ja oppia nauttimaan elämästä, vaikka se ei olisikaan täydellistä.

Elämään kuuluu kärsimystä ja ahdistusta. Kun kohtaa oman ahdinkonsa ja herkistyy sille, antaa sille sen huomion ja tilan joka sille kuuluu, hyväksyy sen osaksi omia kokemuksia. Voi olla tärkeää huomioida sellaiset tunteet, jotka on työnnetty syrjään, ja esimerkiksi suru on tunne joka saattaa nousta esiin vulvodyniaan liittyen. Se on hyvä tiedostaa ja sille on hyvä antaa tilaa. Kun oppii että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja niillä on oikeus olla olemassa, ne eivät aiheuta sellaista kärsimystä kuin vastustaessamme niitä.

Huomaamme käytännössä kuinka voimme itse vaikuttaa kipuun ja kuinka emme ole avuttomia tunteiden, ajatusten ja tuntemusten myrskyissä.

Toissijainen kärsimys lakkaa vähitellen. Se lieventää yleensä myös ensisijaista kärsimystä.

Kipusarjan ensimmäisessä artikkelissa avattiin kivun fysiologiaa ja psykologiaa, seuraavassa artikkelissa esitetään käytännön ohjeita ja harjoituksia tietoiseen kivunhoitoon.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys

Karita Palomäki: Hidasta Elämää blogikirjoitus

NiinIloa VDterapia – toivoa ja keinoja taistelussa vulvodyniaa vastaan

Kärsitkö lantion alueen kivusta? Onko sinulla ehkä diagnosoitu vulvodynia? Mitä se merkitsee sinun elämässäsi?

Pitkäaikainen kipuongelma, jonka syyt eivät ole selkeästi tunnistettavissa, kuten vulvodynia, on monella tapaa kuormittava. Sen vaikutukset yksilön elämässä voivat olla hyvinkin kokonaisvaltaiset, ja se voi vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin fyysisen kivun lisäksi.

Asiakastyö ja pitkä kokemus vulvodynian parissa on opettanut minulle, että vulvodyniasta kärsivät kokevat monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Vaikutukset saattavat käsittelemättöminä kummitella jopa vuosienkin päästä, vaikka olisi fyysisesti parantunut.

Pelkästään jo kipu ja kivun pelko vaikuttaa voimakkaasti ja muokkaa ihmisen käyttäytymistä, ja jopa muovaa meidän aivojamme. Lisäksi kivun esiintymispaikka, joka vulvodyniassa on herkkä ja intiimi, vaikuttaa siihen miten siitä kärsivät kokevat itsensä.

Vulvodyniaan liittyy usein voimakkaita tunteita itseä kohtaan, huonommuuden ja viallisuuden kokemuksia, häpeää, syyllisyyttä, inhoa ja jopa vihaa. Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja luonnollisia kuormittavassa tilanteessa, mutta jos ne kohdistuvat itseen ja omaan kehoon, niillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Vulvodyniaan liittyviä tunteita ja vaikutuksia voi olla vaikea ymmärtää, käsitellä ja hyväksyä ilman apua.

NiinIloa on vulvodynian, yhdyntäkipujen ja lantion alueen kiputilojen hoitoon erikoistunut, seksuaaliterapia- ja asiantuntijapalvelua tarjoava yritys.

VDterapia on erityisesti vulvodyniasta kärsiville räätälöityä terapeuttista hoitoa. Hoidossa huomioidaan jokaisen yksilölliset tarpeet. VDterapia koostuu monipuolisesta patteristosta terapeuttisia ja terveydenhoidollisia menetelmiä, joilla vaikutetaan kipuongelman taustalla oleviin ja sitä ylläpitäviin tekijöihin. Terapiassa käsitellään myös vulvodynian vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin ja parisuhteeseen.

Tutustu NiinIloa– palveluihin.

Asiakkaan kokemus NiinIloa VDterapiasta

Virva kertoo:

”VD vei minulta kontrollin tunteen omassa elämässäni, se rajoitti näkemystäni siitä mihin pystyn, ja nakersi uskoa tulevaisuuteen. Koin tämän hyvin ahdistavana. Häpeä liittyy vulvodyniaan voimakkaasti. Vulvodyniasta tuli iso möykky, johon oli melkein mahdoton saada otetta.

Hyödyin terapiasta! Se on vähentänyt ahdistuneisuutta, tuonut uskoa ja toivoa, sekä lisännyt iloa ja mielekkyyttä elämässäni. Koin saavani työkaluja/keinoja niiden asioiden hallintaan joihin voin vaikuttaa, ja apua niiden hyväksymiseen, joihin en voi vaikuttaa. Terapia auttoi avaamaan näkemystä itsestäni ja siitä mihin pystyn. Olen oppinut rakentamaan luottamusta itseeni ja siihen että voin päästää irti häpeästä.

Terapeuttina Niini on empaattinen, helposti lähestyttävä ja hänelle on helppo kertoa asioita. Suhde rakentui luottamukselle. Hän on hienotunteinen, mutta suorapuheinen. Hän ei oleta, eikä tee nopeita johtopäätöksiä vaan pyrkii kuuntelemaan ja olemaan kuulolla. Hän on rauhallinen, ja terapiassa syvennytään asioihin rauhassa.

Koin tärkeänä sen että terapeutilla on vankka kokemus vulvodyniasta. Niini oli myötäelävä ja hänellä on ymmärrystä ja henkilökohtaista kokemusta vulvodyniasta. Hän osasi pilkkoa asiat ymmärrettävästi, ja aihepiirit joita käsiteltiin keskittyivät asioihin mitä tarvitsin ja jotka olivat minulle tärkeitä.”

NiinIloa VDperuskurssi – tietoa, tukea ja apua

Onko sinulla diagnosoitu vulvodynia? Koetko olevasi aivan yksin asian kanssa? Tarvitsetko lisää tietoa, tukea ja apua? Olisiko nyt aika tehdä asialle jotain?

NiinIloa on erityisesti vulvodynian hoitoon perehtynyt asiantuntijayritys. Yksilömuotoisen seksuaaliterapeuttisen hoidon lisäksi tarjoan nyt myös ryhmämuotoista palvelua.

NiinIloa VDperuskurssi

On suunnattu erityisesti niille, jotka kokevat tarvitsevansa lisää tietoa vulvodyniasta ja tukea selviytymiseen. Kurssin aikana on mahdollisuus oppia lisää vulvodyniasta, sen hoidosta ja saada toimivia neuvoja ja vinkkejä. Ryhmässä jossa kaikilla on vulvodynia, on ainutlaatuinen mahdollisuus saada vertaistukea ja tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi juuri sellaisena kuin olet. Jaetut kokemukset ja tunne siitä, ettei ole yksin auttaa jaksamaan ja antaa myös uutta intoa vulvodynian selättämiseen.

Nyt on tarkoitus polkaista käyntiin ensimmäinen ryhmä tämän kevään aikana. Ryhmään otetaan 5-6 henkeä ilmoittautumisjärjestyksessä. Toimithan siis nopeasti!

Ilmoittautumisaika: Huhtikuun loppuun

Ryhmätapaamisia on 5 kertaa, jonka lisäksi on kurssin jälkeen 1 yksilötapaaminen terapeutin kanssa. Yksilötapaamisessa tarkastellaan yhdessä sen hetkistä tilannetta ja suunnitellaan jatkoa.

Jokainen ryhmätapaaminen kestää 2h. Tapaamiset ovat iltaisin kahden viikon välein. Koko kurssiin kannattaa varata aikaa noin 3kk.

Kurssin hintaan kuuluu tarvittaessa myös erillinen ryhmätapaaminen kurssiin osallistujien puolisoille, jos se nähdään tarpeelliseksi. Tapaamisessa puoliso voi oppia uutta vulvodyniasta ja päästä jakamaan kokemuksia, tunteita ja ajatuksia muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Puolisotapaamisesta sovitaan erikseen kurssin alettua. Se ei ole siis ”pakollinen”, ja se toteutetaan vain jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Ryhmätapaamisissa jokainen osallistuu juuri niin paljon kuin itse kokee sopivaksi. Kenenkään ei ole pakko esiintyä tapaamisten aikana, ja jokainen kertoo/jakaa itsestään ja omasta tilanteestaan sen verran kuin haluaa. Tapaamisissa kerrottu on ehdottoman luottamuksellista, ja jokainen osallistuja sitoutuu noudattamaan salassapitovelvollisuutta.

Jokaiselle ryhmäkerralle on oma suunniteltu aihepiirinsä. Tapaamiset aloitetaan lyhyellä vapaaehtoisella kuulumiskierroksella, jonka jälkeen terapeutti alustaa päivän teemaa. Teemaan kuuluvista asioista keskustellaan, ja jokainen voi jakaa kokemuksiaan ja kysyä aiheesta (ja aiheen vierestäkin).

Kurssiin kuuluu oma ”työkirjansa”, jonka jokainen saa mukaansa ensimmäisellä kerralla. Siinä on tietoa ja myös tehtäviä, joita voi tehdä kurssin aikana. Tehtävät eivät ole pakollisia, eikä niitä kuulustella tapaamisissa. Tehtävien tekeminen on kuitenkin suositeltavaa, sillä ne on suunniteltu tukemaan jokaisen omaa oppimisprosessia. Yksilötapaamisessa voidaan keskustella tehtävistä ja niiden herättämistä ajatuksista ja tunteista.

Kurssin tietoja:

  • 5-6 henkeä (pienryhmä)
  • 2h/ryhmätapaaminen, 1h/yksilötapaaminen
  • 5 ryhmätapaamista +1 yksilötapaaminen (+ puolisoiden ryhmätapaaminen)
  • Tapaamisia 2 kertaa kuukaudessa (ryhmätapaamisiin menee 2,5 kuukautta jonka jälkeen yksilötapaaminen)
  • Tapaamiset ovat iltaisin (17.30 jälkeen)
  • Puolisoille mahdollisuus omaan erilliseen tapaamiseen kurssin aikana (2h)
  • Kirjallinen- ja muu lisämateriaali

Tarkempi aikataulu lyödään lukkoon kun ilmoittautuneita on tarpeeksi (jos sinulla on erityistoiveita aikatauluun liittyen, ilmoitathan ne hyvissä ajoin, niin yritän ottaa ne huomioon! :))

Kurssin sisältö (aihepiirit jokaiselle tapaamiselle):

  1. Tutustuminen & Oma tarina, vertaistuki ja jakaminen
  2. Vulvodynia: mitä se on? Syyt ja seuraukset
  3. Hoito: Lääk. hoito, itsehoito, vinkit, keinot ja menetelmät
  4. Kipu ja sen kokonaisvaltaiset vaikutukset: toissijainen kärsimys, tunteet, ajatukset, välttämiskäyttäytyminen, itsesuojelumekanismit, seksuaalisuus, naiseus, kehollisuus, halu, parisuhde
  5. Oma hyvinvointi: tietoisuustaidot, irti päästäminen, armollisuus, keinot, vinkit, vertaistuki, voimavarat, jatko

Yksilötapaaminen: Jokaisen yksilöllinen tilanne ja jatkosuunnitelmat

Ryhmätapaaminen puolisoille: VD: mitä se on? Mitä pitäisi tietää? Miten se on vaikuttanut (oma kokemus)? Mitä voin tehdä?

Koko peruskurssin hinta: 350€

Kipu – mitä se on ja miten se vaikuttaa meihin?

Kipu. Polttava, raastava, sykkivä. Kaikennielevä. Haluan tehdä jotain, mitä tahansa, että kipu lakkaisi. Olen ottanut suurimman sallitun määrän kipulääkkeitä, mutta kipu ei hellitä. Se piinaa minua. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Liikkuminen sattuu. Paikallaan oleminen sattuu. Yritän epätoivoisesti paeta sitä. Mieli lähtee mukaan piinaamaan minua. ”Mikään ei auta!” ”Tämä vain pahenee…kuolen!” ”En kestä enää, miksei tämä vain lopu?” Itken sikiöasennossa lattialla.

Kuulostaako tutulta? Ehkä olet joskus kärsinyt näin. Suuri osa ihmisistä kokee joskus voimakasta kipua. Erityisesti naisena olemiseen liittyy kipua, se tuntuu nivoutuvan osaksi naisen elämää. Kipu liittyy usein juuri läheisesti naisen biologiseen todellisuuteen, naisen kehoomme. Kuukautiset. Veri. Kipu. Synnytys. Veri. Kipu.

Kun olin nuori, minusta oli epäoikeudenmukaista että nainen joutuu kärsimään niin. Minulla oli kivuliaat kuukautiset heti ensimmäisistä lähtien. Myötätuntoa ei herunut, enkä kyllä sitä hakenutkaan. Kipuun liittyi häpeä kehosta ja sen toiminnasta. Se  salattiin visusti. Raamatussakin todettiin kylmästi ”Minä teen sinun vaivasi ja synnytyksesi tuskat moninkertaisiksi: kivulla pitää sinun lapsesi synnyttämän”.

Naisten vaivat ovatkin moninaiset (endometrioosi, vulvodynia, tulehdukset…) ja synnytyskipu on kivuliaimpia kokemuksia ihmisen elämässä. Synnytyskipu on niin voimakasta, että sen kestämisestä kerrotaan sankaritarinoita (kauhutarinoita), joissa ei ole puutetta verestä, hiestä ja kyyneleistä. Jokainen raskaana oleva (varsinkin ensisynnyttäjä) joutuu (tahtomattaan) kuuntelemaan tarinoita kahden vuorokauden supistuksista ja kaikesta siitä tuskasta, niin että eivät saa unta öisin. Kuitenkin harvemmin käy niin, että itse synnytyskivusta jää pysyvät traumat.

Vaikka synnytyskipu on tuskallista, se on kuitenkin jotenkin asianmukaista ja produktiivista kipua, koska synnyttäjä tietää, että sen kesto on rajallinen, ja sen seurauksena syntyy parhaassa tapauksessa rakastettu ja toivottu pienokainen. Kipu on hyväksytty tosiasia synnytyksessä, ja se kuuluu asiaan. Keholla ja mielellä on myös kyky unohtaa. Onneksi. Useimmiten synnytyskipu ei siis jää kummittelemaan, eikä siitä seuraa toissijaista kärsimystä. Tämän sanottuani, tottakai joillekin saattaa jäädä synnytyskivusta niin voimakas pelko, että seuraa nimenomaan tuota toissijaista kärsimystä. Varsinkin jos synnytykseen liittyviä tapahtumia, kokemuksia ja tunteita ei käydä läpi ja käsitellä asianmukaisesti.

Mikä kipu?

Akuutti kipu on yleensä lyhytkestoista ja eräänlainen varoitussignaali siitä, että kehossa tapahtuu jotain, mahdollisesti vaarallista. Akuutin kivun jäädessä hoitamatta tai muuten pitkittyessä, keskushermoston kipuradat saattavat herkistyä kivulle, ja aivot eivät tunnista että vaara on ohi. Kipu jää päälle. Alkuperäinen kivunaiheuttaja on mahdollisesti jo poissa (tulehdus, vamma tms.), mutta häiriötilaan joutuneet kipuratojen hermosäikeet viestivät yhä, että nyt sattuu.

Tällainen tilanne voi johtaa krooniseen kipuun. Krooniseksi kivuksi määritellään nimensä mukaisesti pitkäkestoinen (yli 3 kuukautta) kestänyt kipu. Kroonista kipua voi kehittyä esim. loukkaantumisen seurauksena, vaikka itse vamma olisi parantunut. Joskus aiheuttaja on pitkään jatkuva kehon vahingoittuminen (esim. niveltulehdus, syöpä…). Mikä tahansa tavallinen kipuoire voi kroonistua ja herkistää keskushermoston kipuradat. Krooninen kipu voi myös alkaa ilman selkeää tai erityistä syytä. Jos kipu jatkuu, vaikka fyysistä vahingoittumista ei enää tapahdu, kivun kokemuksesta tulee itsenäinen lääketieteellinen ongelma, jolloin sitä saatetaan kutsua myös vulvodyniasta kärsiville tutulla termillä, krooninen kipuoireyhtymä.

Neuropaattinen kipu voi olla sekä äkillistä että pitkäkestoista. Neuropaattinen kipu on hermovauriokipua eli se syntyy hermostossa. Neuropaatiselle kivulle ei usein löydy selkeää syytä tavallisissa tutkimuksissa. Neuropaattinen kipu on mahdollisesti seurausta hermoston, selkärangan tai aivojen vaurioitumisesta. Joskus kipua tunnetaan vaikka mitään vauriota ei ole havaittavissa. Hermosto saattaa reagoida kivun kokemukseen lisäämällä kapasiteettiaan käsitellä kipusignaaleja. Tällaisen reaktioprosessin arvellaan olevan taustalla myös esimerkiksi paikallisessa vulvodyniassa (vestibulodynia).

Ensin emättimen immuunikudos aktivoituu esimerkiksi tulehduksen seurauksena, ja jostain syystä immuunikudos-aktivaatio jää päälle. Tämä pitkittynyt kudostulehdustila voi saada hermot toimimaan normaalia voimakkaammin. Emättimen suulla on yleensä näissä tapauksissa aivan solukon pinnalle asti ulottuvia hermosäikeitä, jotka vievät kipusignaalia selkäydinkanavan kautta aivokuorelle. Juuri tämä saattaa aiheuttaa poikkeavan, terävän kivun aistimuksen.

Vestibulodynian oireet saattavat siis syntyä emättimen immuunijärjestelmän pitkäaikaisesta hälytystilasta, lisääntyneestä hermosäietiheydestä ja poikkeavasta hermojen toiminnasta. Tuloksena on allodynia eli normaalisti kivuton ärsyke muuttuukin kivuliaaksi. (tutkimus)

Myös kroonisen neuropaattisen lantion ja/tai vulvan alueen kivun (yleistynyt vulvodynia, pudendaalineuralgia) taustalla saattaa olla samankaltaisia mekanismeja. Syitä voi olla monenlaisia, hyvin yksilöllisiäkin, mutta vulvodynian taustalla on aina jonkilainen hermoston toiminnan häiriintyminen.

Ensisijainen ja toissijainen kärsimys

Kärsimys tapahtuu kahdella tasolla. Ensimmäinen taso on kehon varsinaiset tuntemukset, tämä aiheuttaa ensisijaista kärsimystä. Se on eräänlaista raakatietoa, jota keho lähettää aivoille loukkaantumisen, jatkuvan sairauden tai hermostossa tapahtuvien muutosten seurauksena. Toissijainen kärsimys koostuu kaikista niistä ajatuksista, tunteista, tuntemuksista ja muistoista, joita kipuun liittyy. Kuten ahdistus, pelko, stressi, murehtiminen, toivottomuus, masennus, uupumus jne. Kun koemme kipua ja ahdistusta ensisijainen ja toissijainen kärsimys sekoittuvat toisiinsa.

Kivun kokeminen on paljon kokonaisvaltaisempi, hienovaraisempi ja monimuotoisempi prosessi kuin perinteisesti on ajateltu. Kipu on tuntemus, eli sitä tulkitaan aivoissa, ennen kuin tunnemme sen tietoisesti. Aivot tekevät tulkintaa yhdistelemällä tietoa, jota se saa sekä mieleltä että keholta. Eli tämä tarkoittaa myös sitä, että mielen läpi virtaavat ajatukset ja tunteet, sekä tietoiset että tiedostamattomat, vaikuttavat suuresti kärsimyksen voimakkuuteen, siihen, miten tunnemme kivun.

Kipu, jota koetaan herkällä ja intiimillä alueella, ja joka mahdollisesti kulminoituu juuri oman seksuaalisuuden ilmaisussa, vaikuttaa useimmilla siihen miten kokee itsensä. Sen seurauksena viallisuuden, häpeän, syyllisyyden, itseinhon, katkeruuden ja vihan tunteet ovat tavallisia. Vulvodynia aiheuttaa miltei jokaiselle toissijaista kärsimystä.

Pitkäkestoinen ja pahimmassa tapauksessa päivittäinen hallitsematon kipuoireilu aiheuttaa vääjäämättä vakavaa toissijaista kärsimystä. Ahdistus, stressi, masennus, ärtymys, viha ja uupumus ovat kroonisen kivun seuralaisia. Voi olla vaikeaa erotella toisistaan ensisijainen kärsimys eli fyysiset kiputuntemukset, ja muut tuntemukset: voimakkaat tunteet ja häiritsevät ajatukset.

Stressi, murehtiminen ja katastrofi-ajattelu valtaavat mielen. ”Tämä vain pahenee”, ”En koskaan parane”, ”Lääkärit eivät tiedä mistään mitään”, ”Kukaan ei pysty auttamaan minua”, ”Minussa on jotain todella vakavasti vialla”, ”Kuolen”. Tällaiset ajatukset ja tuntemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen miten mieli tulkitsee ja tuntee kivun ”raakatuntemukset”. Ne saattavat säädellä kivun voimakkuutta. Tulevaisuutta koskevat pelot, huolet ja epävarmuus sekä tilanteeseen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama kiukku ja katkeruus voivat olla pakahduttavan piinaavia, ja aivan yhtä todellista ja kiduttavaa kuin fyysinen kipu.

Ahdistuksen, pelon, vihan, murehtimisen ja masennuksen kaltaiset voimakkaat tunteet ruokkivat kehon kiputuntemuksia. Jos tunnemme olevamme väsyneitä, hauraita, rikkinäisiä ja viallisia voimme joutua noidankehään, jossa ajatukset ja tunteet ruokkivat kipua, ja kipu vuorostaan ruokkii näitä ajatuksia. Tämänkaltaiset tunnereaktiot toimivat ikään kuin vahvistimina mielen kipujärjestelmässä. Ahdistus ja muut voimakkaan kielteiset tunteet valmistavat kehoa tuntemaan kipua nopeasti ja voimakkaasti.

Tämä toimii onneksi myös käänteisesti. Ahdistuksen, katastrofi-ajattelun, stressin, masennuksen ja murehtimisen lieventyminen vähentää kivun aistimista ja voi jopa auttaa pääsemään siitä kokonaan eroon. Tässä kohtaa tietoisen läsnäolon harjoittaminen astuu mukaan kuvioihin. Tietoinen läsnäolo tyynnyttää mielen kipuaistimukset, lähinnä toissijaisen kärsimyksen, ja auttaa lisäämään rauhan ja eheyden tunnetta, jolloin myös kokemamme fyysisen kivun tuntemus vähenee. Mindfulness voi jopa vaikuttaa yhtä tehokkaasti kipuun kuin kipulääkkeet. Se myös voimistaa kehon luonnollisia parantumismekanismeja.

Kipusarjan seuraavassa artikkelissa käsitellään kipukokemusta, esitellään kehotietoisuutta ja mindfulness-menetelmiä toissijaisen kärsimyksen ja kivun hoidossa.

Lähteet:

Vidyamala Burch, Danny Penman: Mindfulness ja terveys
Helena Miranda: Ota kipu haltuun

Kuva: Frida Kahlo 1938: Lo Que el Agua Me Dio

Lantionpohjalihakset osa 3

Edellisissä artikkeleissa käsiteltiin lantionpohjalihasten merkitystä lantion alueen kivuissa ja itsehoito-keinoja lantionpohjan rentoutukseen. Tässä kolmannessa osassa paneudutaan tarkemmin oman kehon tuntemukseen ja esitellään myös erilaisia keinoja lantionpohjan ja lantion alueen lihasten pidentämiseen ja venyttelyyn.

Kehollinen tuntemus

Lantionpohjan tuntemus ei välttämättä tarkoita sitä, että sinun pitäisi osata merkitä jokainen lihas oikealle kohdalleen anatomisissa kaavakuvissa, ja luetella lihasten nimet latinaksi. Se tarkoittaa konkreettisempaa tutustumista lantion alueen anatomiaan juuri sinun kohdallasi. Että osaat tunnistaa miltä lantion alueen lihaksissa tuntuu ja millä keinoin voit vaikuttaa niihin. Jos haluat opiskella lihasten nimet ja sijainnit, se on tietenkin hyvä asia, mutta tärkeämpää on kuitenkin että tunnet oman kehosi ja osaat vaikuttaa siihen. Tunnistat, tiedostat ja olet kosketuksissa kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunnet miltä tuntuu kun käytät lantion alueen lihaksia, ja miltä tuntuu kun rentoutat ne.

Tuntemusta lantion alueen anatomiasta ja kehollinen tietoisuus siitä miten lantion kuuluu asettua kehossa on siis hyvä opetella. Usein lantion ja ristiluun (ja SI-nivelen) asento on vääränlainen, tämä aiheuttaa epätasapainoa lantion pohjassa. Sen tiedostaminen miten lantion pitäisi olla ja asettua kun liikut arjessasi, istut, seisot ja kävelet on tärkeää. Jännitys ja kireys lihaksissa lyhentää niitä, ja silloin ne myös heikentyvät. Tiukka ja kireä lantionpohjan lihaksisto voi siis myös olla heikko. Tiukat ja lyhentyneet lihakset eivät voi supistua kunnolla. Heikentynyt ja jännitystilassa oleva lihaksisto ei toimi niin kuin sen pitäisi. Tämä vaikuttaa myös ympäröiviin lihaksiin ja koko kehon tasapainoiseen toimintaan.

Myös ryhdillä on merkitystä lantionpohjan lihasten tilaan. Tuki- ja liikuntaelimistön häiriöt voivat olla lantion alueen kivun syy tai seuraus. Häiriöt voivat olla erilaisia muutoksia asennossa. Ryhdin virheasennoista tavallisimpia ovat lantion eteen kallistuminen ja lonkkien ulkokierto. Lisäksi voi olla korostunut lanne-notko, polvien yliojentumista, ja yleisesti lihasten lyhentymistä tai spasmeja.

Kiinnitä huomiota:

Siihen miten seisot, liikut ja istut.

  1. Kun seisot, seiso kummallakin jalalla lantio tasapainossa ja suorassa, älä laske painoa vain toiselle jalalle. Huomioi lantionpohja seistessäsi. Päästä lantionpohja rennoksi. Älä työnnä lantiota eteenpäin. Huomioi luonnollinen ja hyvä ryhti. Älä lukitse polvia.
  2. Liikkuessasi anna lantion keinua luonnollisesti ja rennosti. Mutta älä liioittele keinuntaa. Älä pakota itseäsi ”pikakävelemään” lantio jäykkänä. Jos tapasi on liikkua mahdollisimman nopeasti keho jäykkänä, tiedosta se, hidasta ja rentouta kulkuasi. Hengitä ja tiedosta lantionpohja. Anna käsien liikkua luonnollisesti. Muista hyvä ryhti.
  3. Istu kummallakin kankulla (istuinluitten päällä), selkä suorana (rintakehä linjassa lantion kanssa), jolloin paino jakautuu tasaisesti, ja paine emättimen alueelle on vähäisempää. Huomioi niskan ja alaselän asento. Älä liioittele alaselän notkoa (työnnä peppua ulospäin). Vältä istumista jalat ristissä. Pidä taukoja ja liiku jos joudut istumaan pidempiä aikoja.

Eroon kireydestä

Lihasten uudelleenkoulutus aloitetaan yleensä tunnistamis– ja rentousharjoitteista, joiden jälkeen edetään venyttely- ja voimaharjoitteisiin. Ensimmäiseksi pitää päästä eroon jännityksestä ja kireydestä, jotta voidaan venyttää ja pidentää lantionpohjalihaksia, ja sitten vahvistaa ympäröiviä lihaksia. Ympäröivien lihasten vahva tuki on tärkeää, jotta lantionpohjalihakset voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Pakaran lantion-, lonkan-, alaselän-, kylkien- ja vatsan alueen lihasten venytykset ovat tärkeitä lantion alueen kiputiloissa. Kireys ja heikkous näissä lihaksissa vaikuttaa kaikkeen mitä teemme, se voi vaikuttaa siihen miten kävelemme, liikumme, istumme ja olemme. Epätasapainossa oleva lihaksisto tekee normaalista liikkumisesta vaikeaa ja lisää lihasten kireyttä, kipua ja heikkoutta entisestään.

Lantion alueen venytykset tulee suorittaa pakottamatta ja rennosti. Tämä mahdollistuu jos harjoittelee kehon kanssa, eikä kehoa vastaan. Hengityksellä on tärkeä rooli myös tässä. Hengityksen pidättäminen jännittää automaattisesti kehon. Liian voimakas venyttäminen tai kehon pakottaminen venytyksiin saattaa pahentaa tilannetta entisestään. On oltava tarkkana ja kuulolla, jottei ärsytä hermoja ja vahingoita lihaksia. Jos lihaksissa on paljon kireyttä ja triggerpisteitä on hyvä aloittaa venyttely esimerkiksi putkirullauksella.

Muutamia hyödyllisiä venytyksiä:

Asetu tukevaan ja mahdollisimman mukavaan kyykkyasentoon. Kokeile mikä asento toimii sinulla parhaiten. Nojaa hieman eteenpäin. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Keskitä hengitys lantionpohjaan. Rentouta lihakset. Pysy asennossa n. 5 min. Voit välillä nousta ylös jos asento tuntuu jaloissa.

Asetu Jumalatar asentoon jalkapohjat toisiaan vasten. Tunne venytys sisäreisissä. Jos polvissa tuntuu turhaa painetta, laita niiden alle tyynyt tueksi. Pysy asennossa rauhallisesti ja syvään hengittäen. Tee lantionpohjarentoutukset sisäänhengityksen aikana, kuten aikaisemmissa asennoissa. Tässä asennossa on hyvä tehdä myös triggerpisteiden painelua ja sisäreisien hierontaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samalla kun venytät lonkkia, nivusia ja sisäreisiä tässä asennossa, voit pallon (tennispallo, muu kuminen hieman joustava pallo) avulla painella triggerpisteitä. Kokeile missä kipua on ja paina palloa n. 90 sek.

Asetu ensin mukavasti selälleen, alaselkä maata vasten. Nosta jalat ylös, polvet 90°kulmassa. Laita toinen jalka ristiin toista vasten. Nosta varpaat ylös, kuvittele että työnnät jalkapohjia seinään vasten. Venyttele kummatkin puolet. Hengitä ja rentouta lantionpohja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asetu itsellesi mukavaan selinmakuuasentoon ja nosta jalat vatsan päälle. Ota kiinni jalkaterien ulko- tai sisäsyrjästä tai vaihtoehtoisesti pohkeista tai polvien takaa. Hengitä rauhallisesti ja syvään. Pitkän sisäänhengityksen aikana, kuvittele kuinka istuinluut erkanevat, peppu ”leviää” ja lantionpohja laskeutuu ja rentoutuu. Tee muutamia kertoja.

Asetu Lapsen (lepo)asentoon. Aseta jalat yhteen ja kosketa isovarpailla toisiaan. Pyri laskemaan istuinluut kantapäiden päälle rennosti. Jos se ei onnistu, laita väliin tyyny. Voit kokeilla eri variaatioita käsien asennolle. Kädet eteen päin, kädet taaksepäin, kädet otsan alla jne. Hengitä sisään ja ulos muutamia kertoja. Sitten pitkän sisäänhengityksen (palleahengitys) aikana, kuvittele kuinka istuinluut erkanevat toisistaan ja lantionpohja laskeutuu täysin rentona alaspäin. Tee rauhallisesti muutamia kertoja.

 

Lantionpohjalihakset osa 2

Viime artikkelissa käsiteltiin perusasioita lantionpohjalihaksiston merkityksestä vulvodyniassa ja lantion alueen kivuissa. Jatko-osat käsittelevät sitä mitä voimme itse tehdä edistääksemme lihaksiston optimaalista toimintaa, ja miten voimme hoitaa lantion alueen kipua yksinkertaisin keinoin omassa arjessamme. Lantion alueen fysioterapia kiputilanteissa pohjautuu lihaksiston uudelleen ”ohjelmoimiseen” ja aktiivisen rentoutuksen opettelemiseen. Oman lihaksiston tunnistaminen ja hallinta on sen keskiössä. Näitä taitoja on hyvä harjoitella myös itsekseen.

Se, että oppii tuntemaan lihaksiston toimintaa ja sijoittumista (lantionpohjan anatomiaa), ja sitä millä keinoin voi vaikuttaa kipuun, sekä miten kuunnella omaa kehoa, on hyödyllistä kenelle tahansa, mutta ei korvaa asiantuntevan fysioterapeutin ohjausta ja hoitoa. Joten selvitä (lääkärisi kanssa) tarpeesi lantionpohjan fysioterapiaan, jos kärsit vulvodyniasta tai lantion alueen kivusta.

Itsesi hoitaminen arjessa perustuu palleahengitykseen, rentoutusharjoitteluun, tietoiseen liikkumiseen, keho-tietoisuuteen/tuntemukseen ja manuaalisten tekniikoiden harjoitteluun. Oli tilanteesi mikä tahansa tällä hetkellä, voit kokeilla näitä keinoja turvallisesti itseksesi.

Tämä artikkeli paneutuu lantionpohjalihasten rentoutusharjoituksiin hengityksen, vastavaikuttajalihasten aktivoinnin ja tietoisen mielikuvaharjoittelun avulla.

Palleahengitys

Palleahengitys on nimensä mukaisesti hengittämistä niin että pallea aktivoituu. Sitä voisi myös kuvailla syväksi vatsahengitykseksi. Pallea on iso kupolinmallinen lihas joka sijaitsee rintakehän alla, erottaen rintaontelon vatsaontelosta. Vatsalihasten ja kylkiväli-lihasten lisäksi, pallea-lihas toimii hengityksen apuna. Sijaintinsa ja kokonsa takia, se on tehokkain hengityslihas. Kun otamme syvän sisäänhengityksen, pallea laskee alaspäin vatsa-lantio-onteloon, ja uloshengittäessä se nousee takaisin paikalleen. Miten siis pallea-lihas auttaa lantionpohjalihasten rentouttamisessa?

Jos tarkastelemme sitä, miten sekä pallea-lihas ja lantionpohjalihakset ovat sijoittuneet, voimme huomata että ne kummatkin sijaitsevat kehossa horisontaalisesti, eli ne kulkevat kehon poikki. Osittain johtuen tästä sijoittumisesta, kun käytät syvää vatsahengitystä, täyttäen keuhkot kunnolla, pallea laskee alaspäin, vatsa-lantio-ontelo laajenee ja lantionpohjalihakset laskeutuvat alaspäin ja rentoutuvat.

Miten harjoitella palleahengitystä?

  1. Makaa selällään, polvet hieman koukussa ja pää tuettuna. Laske vasen käsi rintakehälle ja oikea käsi vatsallesi. Tämä auttaa sinua huomaamaan teetkö harjoituksen oikein.
  2. Hengitä hitaasti nenän kautta. Ilma virtaa rintakehältä kohti vatsaa. Ohjaa siis hengitys kohti vatsaa, niin että hengittäessä syvään ja hitaasti sisään, käsi rintakehälläsi pysyy mahdollisimman paikallaan ja vatsalla lepäävä käsi nousee. On tärkeää ettet käytä vatsalihaksia, työntääksesi vatsaa ulospäin, vaan vatsa nousee pakottomasti hengityksen tahdissa.
  3. Puhalla hitaasti ulos suun kautta ja anna vatsan laskeutua rennosti. Käden rintakehälläsi tulisi pysyä mahdollisimman paikallaan. Liike tuntuu taas vatsassa.

Harjoittele hengittämistä rauhallisesti leväten n. 5-10 min päivässä, kunnes osaat hengitystekniikan ja pystyt harjoittamaan palleahengitystä myös muun toiminnan ohessa arjessa. Kun hallitset palleahengitystekniikan, voit missä vain ja milloin vain rauhoittaa ja rentouttaa itsesi ja myös laukaista lantionpohjalihasten kireyttä ja jännitystä. Liitä palleahengitykseen aktiiviset lantionpohjarentoutukset.

Lantionpohjan de-aktivaatio

Lantionpohjan rentouttamista voi harjoitella eri asennoissa. Tietyt asennot vähentävät lantionpohjan aktivaatiota luontaisesti ja tukevat aktiivisen rentouttamisen oppimista. Tarkoituksena on saattaa lantionpohja niin rentoon tilaan kuin mahdollista. Sellaiset asennot myös päästävät lantionpohjan laskeutumaan ja pitenemään (vs. supistumaan). Ymmärtääksesi miten se toimii, voidaan ajatella esimerkiksi mitä tapahtuu kun aktivoit hauislihaksen. Voidaksesi tehdä sen (kolmipäisen) olkalihaksen on rentouduttava. Saadakseen siis lantionpohjan rennoksi voidaan käyttää alueen muiden lihasten (vastavaikuttajalihas, lihas joka aiheuttaa päinvastaisen liikkeen kuin toinen lihas) aktivaatiota, jotta lantionpohjalihakset de-aktivoituvat. Tällaisia lihaksia ovat mm: lonkankoukistajat, -ojentajat ja -kiertäjälihakset. Lantionpohjan laskeminen rennoksi käyttämällä alueen muiden lihasten aktivoimista, voi olla ensimmäinen askel lantionpohjalihasten tietoisen rentouttamisen oppimiseen. Tarkoitus on oppia rentouttamaan lp-lihakset käyttämättä muita lihaksia apuna.

Miten laskea lantionpohja rennoksi muiden lihasten avulla?

Makaa selällään. Nosta jalat ylös ja anna polvien pudota sivullepäin, jalkapohjien koskettaessa toisiaan. Aseta sormenpäät polvillesi. Hengittäessäsi ulos, paina polvia ylös ja ulospäin sormia vasten. Jalat eivät kuitenkaan liiku ylös ja ulospäin sillä sormet estävät liikkeen, mutta lihakset kuitenkin aktivoituvat. Pidä lihasjännitys noin viiden sekunnin ajan. Voit tehdä tämän harjoituksen 3- 5 kertaa. Keskity samalla lantionpohjan tuntemuksiin. Anna lantionpohjalihasten laskeutua ja rentoutua.

Ohjattu video

Tietoinen lantionpohjalihasten rentoutus

Tietoinen, aktiivinen lantionpohjalihasten rentouttaminen tehdään yhdessä palleahengityksen kanssa. Visuaaliset mielikuvat voivat auttaa rentouttamisessa.

Ruusurentoutus

  1. Istu mukavasti ja rentouta kehon lihakset. Kiinnitä huomiosi hengitykseen. Hengitä muutamia kertoja syvää palleahengitystä, sisään ja ulos. Tunne kuinka vatsa nousee hengityksen tahdissa, ja kuinka pallea laskeutuu alemmas ja vatsaontelo laajenee.
  2. Kohdista seuraava sisäänhengitys emättimeen. Hengittäessäsi sisään kohti lantionpohjaasi (n. 5 sek.) kuvittele emättimesi ensin tiukaksi ruusunnupuksi, joka aukenee pikkuhiljaa terälehti terälehdeltä, kunnes on täysin auennut ruusu. Tee tämä muutamia kertoja.

Sormirentoutus

  1. Ota rento ja mukava asento. Aseta sormi tai dilataatiosauva/dildo emättimeen. Voit vaihdella asentoa ja löytää itsellesi parhaan kokeilemalla. Pidä ensin sormea tai dilataatiosauvaa emättimessä n. 5-10 min ajan. Voit samalla venytellä ja painella emättimen lihaksia ja triggerpisteitä.
  2. Lopuksi keskitä huomio hengitykseen. Hengitä muutamia kertoja syvään sisään ja ulos. Käytä oppimaasi palleahengitystekniikkaa. Ohjaa hengitys kohti sormea. Pitkän sisäänhengityksen aikana, kuvittele kuinka emättimen lihakset rentoutuvat, emätin pehmenee ja laajenee poispäin sormesta. Sinun tulisi tuntea kuinka sormi/sauva liukuu ulospäin emättimestä. Älä työnnä sormea ulos lihaksilla. Tämä harjoitus soveltuu niille joilla on vielä vaikeuksia tunnistaa lantionpohjalihaksia. Harjoittelun jatkuessa opit rentouttamaan lihakset tietoisesti, missä vain, milloin vain, ilman apuvälineitä.

Ohjattu video

Seuraava artikkeli jatkaa lantionpohjalihasten itsehoito-menetelmien käsittelyä (mm. keho-tietoisuus/-tuntemus, venyttely).

Tunnetko lantionpohjalihakset?

Lantion alueen kiputilojen, kuten vulvodynian, terminologiaa ja diagnosointikriteerejä tarkistettiin International Society for the Study of Vulvovaginal Diseases (ISSVD) järjestämässä erityiskokouksessa vuonna 2015. Yksi johtopäätöksistä oli ”vulvodynia ei ole tietty sairaus, vaan kokoelma useisiin (joskus päällekkäisiin) sairausprosesseihin liitettäviä oireita, jota voidaan parhaiten hoitaa yksilöllisesti valituin eri hoitokeinoin”.  Jokainen vulvodyniatapaus on yksilöllinen ja erilainen, mutta eräs yhteinen tekijä vulvodyniasta kärsivillä naisilla aiheuttaa kipua ja toiminnallisia rajoituksia: lantionpohjan lihasten häiriöt.

Jopa 85 %:lla henkilöistä, joilla on kipua lantion alueella, on myös kipuun liittyvää tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriötä. Vulvodyniasta kärsivillä naisilla on usein lantionpohjan lihasten epävakautta lepotilassa, heikko lihasten palautuminen supistuksen jälkeen, kohonnut lihasten lepotonus, heikentynyt kyky jännittää lihasta tai aktivoida lihasta nopeassa tahdissa. Naiset tiedostavat usein oman lantionpohjansa heikosti ja heillä voi olla vaikeuksia lihasten tahdonalaisessa rentouttamisessa.

Lihasten jännitystila voi aiheuttaa ja/tai ylläpitää yhdyntäkipua ja muita ärsytys- ja kipuoireita. Välillä voi olla vaikea arvioida onko kyseessä syy vai seuraus. Onko kipu aiheuttanut toimintahäiriötä lihaksissa, vai onko lihasten toimintahäiriö ollut ensin? Kuitenkin selkeä syy-seuraussuhde on havaittavissa siinä, että kipu lisää lihasten jännitystä, ja jännitys puolestaan lisää kipua. Esimerkiksi kivulias yhdyntäyritys tai liikkumiseen, paikallaan istumiseen tai tiettyjen vaatteiden käyttämiseen liittyvä ärsytys ja kipu aiheuttaa lihasten jännittymistä, lantionpohjan yrittäessä suojautua kipua vastaan, eli seurauksena on ikävä oravanpyörä, joka voi olla vaikea pysäyttää.

Tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriön taustalla olevia (mahdollisia) syitä:

  • Kohonnut lihasten lepotonus, joka on aiheutunut suojaavana reaktiona eri syistä johtuvaan kipuun (neuropaattinen, tulehduksellinen jne.)
  • Kohonnut lihasten lepotonus yleisesti (geneettinen taipumus)
  • Tahdonalainen tai/ja alitajuinen lantionpohjan jännittäminen reaktiona kipuun tai stressiin
  • Biomekaaniset tekijät (lonkkakuopan ruston repeämät, SI-nivelen toimintahäiriö, motoriset koordinaatio-ongelmat, toistuva rasittaminen, krooninen ummetus, ponnistamiseen ja synnytykseen liittyvät vauriot)
  • Sisäelimiin liittyvät somaattiset tekijät (gynekologiset sairaudet, IBS, emättimen tai virtsateiden tulehdukset)
  • Ääreishermoston tulehdus
  • Keskushermoston yliaktiivisuus/yliherkkyys

Yliaktiivisiin lantionpohjalihaksiin liittyviä tyypillisiä oireita:

  • Virtsateihin liittyvät oireet:  virtsaamispakko, virtsankarkailu, tiheävirtsaisuus, rakon tyhjentämiseen liittyvät ongelmat, ärsytysoireet, kipu
  • Suolistoon liittyvät oireet: ummetus, ulostamisvaikeus, kipu, muut toiminnalliset ongelmat
  • Dyspareunia: yhdyntäkivut
  • Kipua istuessa
  • Vulvan, välilihan, peräaukon ja/tai klitoriksen kutina, kipu (polttavat, pistävät, viiltävät tuntemukset)
  • Kyvyttömyys saada orgasmia tai kivulias orgasmi
  • Yliherkkyys tietyille vaatteille ja liikuntaan liittyvät ärsytys/kipuoireet

Lantion kiputiloihin liittyy siis usein virtsaamis- ja ulostamistoimintojen häiriöitä. Virtsarakon sulkevien lihasten kohonnut perustonus aiheuttaa yliaktiiviseen rakkoon liitettäviä oireita ja kipuja. Hypertoniset lantionpohjan lihakset ovat osaltaan vaikuttamassa esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymässä (IBS eli irritable bowel syndrome) tai muihin virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvissä ongelmissa, jotka ovat tavallisia vulvodyniasta kärsivillä.Vulvodyniaan liittyvä kipu saattaa säteillä laajalle alueelle häpyluun, häpyhuulien, virtsaputken, peräaukon ja välilihan alueelle. Lantion alueen kipu voi säteillä myös alavatsaan tai selkärankaan lantionpohjan rakenteita hermottavien segmenttien alueille.

Kunnossa olevat jäntevät ja joustavat lantionpohjan lihakset vaikuttavat oleellisesti seksuaaliseen nautintoon, sillä suurin osa emättimen kautta välittyvistä mielihyvän tunteista aistitaan lihasten ja faskioiden syvätunnon välityksellä. Lantionpohjan toimintahäiriöön liittyy yliaktiiviset lantionpohjalihakset ja joustamattomat lihaskalvot, mikä vaikuttaa monin eri tavoin myös seksuaaliseen tyytyväisyyteen.

Orgasmiin liittyvät kivut ja vaikeudet voivat johtua lihasten toiminnan häiriintymisestä. Normaalisti kiihottumisen aikana tapahtuu lihasten tahdonalaista jännittämistä joka lisää verentungosta, kostumista ja tunneherkkyyttä emättimessä ja lantionpohjan lihaksissa. Orgasmissa tapahtuu tahdosta riippumatonta supistelua, jonka seurauksena verentungos lantionpohjassa ensin vähenee ja sitten vähitellen katoaa lihasten rentoutuessa. Jos lihakset ovat jatkuvasti yliaktiiviset, tätä verentungoksen muodostumista ja katoamista ei pääse tapahtumaan. Seurauksena voi olla kipuja ja vaikeuksia sekä kiihottumisessa että orgasmin saamisessa. Naisilla, joiden lantionpohjan lihakset toimivat yliaktiivisesti, orgasmi voi olla kivulias ja epämukavat tuntemukset voivat jatkua pitkäänkin orgasmin jälkeen.

Lantionpohjan anatomiaa

Lantionpohjan lihakset toimivat vatsaontelon pohjana samalla tukien ja kannatellen lantion elimiä, virtsarakkoa ja -putkea, kohtua, emätintä sekä peräsuolta. Lihaksia tarvitaan normaalin ulostamisen, virtsaamisen, pidätyskyvyn, yhdynnän ja synnytyksen yhteydessä sekä antamaan vartalolle tarvittavaa tukea ja liikkuvuutta. Lantionpohjan lihasten ja sidekudosten läpi kulkevat naisilla virtsaputki, emätin ja peräsuoli. Kuten kaikkia luustolihaksia myös näitä lihaksia ympäröi sidekudoksinen faskia.

Lantionpohjan lihakset jaetaan kahteen lihaskerrokseen, pinnalliseen ja syvään. Pinnalliset lihakset tunnetaan myös lantion ala-pohjana (diaphragma urogenitale) Niihin kuuluvat Bulbospongiosus, Ischiocavernosus, ja Transversus Perineum lihakset ja virtsaputken sekä peräaukon sulkijalihakset. Nämä lihakset liitetään yleisesti vulvan kipusyndroomiin.

Syvempi kerros, eli lantion välipohja (diaphragma pelvis) koostuu Levator Ani lihasryhmästä (peräaukon kohottajalihas) ja Coccygeus lihaksesta (pieni häntälihas). Paksuimmillaan nämä kaksi lihaskerrosta ovat emättimen ja peräaukon välissä välilihassa (perineum). Lisäksi Obturator Internus- ja Piriformis lihaksilla on tärkeä rooli lantionpohjan toiminnassa. Lantionpohjan lihaksilla on erityinen toimintamekanisminsa, eikä lantionpohja ole koskaan täysin rentona, mikä auttaa pidätyskyvyn ylläpitämisessä mutta jolla on vaikutusta myös toimintahäiriön syntyyn ja hoitoon. Pelkästään Levator ani- lihaksen voimakas supistuminen voi sulkea emättimen, ja tehdä yhdynnästä mahdottoman (vaginismi).

Lantionpohjalihaksia hermottaa sakraalihermon juuret, häpyhermo, ja levator ani-hermo. Häpyhermo on tärkein vulvan alueen hermoista. Sen haarat hermottavat emättimen eteistä, osaa emättimestä, osaa virtsaputkesta ja peräsuolesta, peräaukon sulkijaa, välilihan aluetta ja emättimen limakalvoja. Se on ainutlaatuinen, toiminnaltaan monimuotoinen hermo, sisältäen sekä autonomisia hermosyitä, että tuntoon ja toimintaan liittyviä  komponentteja.

Seuraavassa artikkelissa pohditaan mitä voit itse tehdä lisätäksesi lantion alueen tuntemusta ja hallintaa. Ja mitä keinoja sinulla on hoitaaksesi lantionpohjaa parhaalla mahdollisella tavalla kotona ja arjessa, sen lisäksi että hakeudut lantion alueeseen erikoistuneen fysioterapeutin luo mahdollisimman pian.

Lähteet ja lisälukemista:

Fysioterapeuttiopiskelijoiden lopputyö

Pelvic Health & Rehab Center Blogi

Pelvic pain explained. What everyone needs to know: Stephanie A. Prendergast & Elizabeth H. Rummer.

Kiitos, Saara Aalto

Saara Aalto kertoi hiljattain Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kärsineensä vestibuliitista eli vulvan vestibuliittisyndroomasta (vestibulodyniasta). Se oli hyvin rohkeasti tehty. Ja haluan kiittää häntä siitä. Se tuo lisää näkyvyyttä tälle usein salassa ja häpeässä kärsitylle vaivalle. Se toi hyvin selkeästi esille sen, että kenellä tahansa voi olla vulvodynia. Sitä ei tarvitse hävetä.

Arvioiden mukaan 8-18% (noin joka kymmenennellä) naisista on vulvodyniaksi luokiteltavia oireita. Se on huima määrä. Kuvittele että olet raitiovaunussa, ja katselet kanssamatkustajia, vaunussa on enemmän kuin kymmenen naista, ja vieressäsi istuvalla tytöllä saattaa olla vulvodynia.

Sitä ei todellakaan näe päällepäin. Ja kuinka hiljaa he kärsivätkään. Usein jopa salaten asian kaikilta läheisiltäänkin. Tuntien nakertavaa syyllisyyttä siitä, että eivät ole ”normaaleja”. Vaan jotenkin viallisia, huonoja naisia, likaisia, kirottuja – kaikin tavoin vaan vääränlaisia. Kipu on kokonaisvaltaista.

Ihanaa siis Saara, kun astuit esiin. Kaikkien muiden hiljaa kärsivien puolesta.

Jos tunnistit itsesi Saaran kertomuksesta, tiedä ensinnäkin, että et ole yksin, et ole viallinen tai huono vain siksi että satuit, todella monen muun tavoin, sairastumaan vulvodyniaan.  Ja toiseksi, vulvodyniasta voi parantua. Se ei ole tuomio loppuelämäksi.

Mitä siis pitäisi tehdä? Hae apua. Älä kärsi hiljaa. Jos epäilet vulvodyniaa oireidesi perusteella, kannattaa ehdottomasti mennä lääkärille. Ensin pitää sulkea pois muut syyt. Vulvan ja lantion alueen kipuja voi esiintyä eri syistä.

Jos selkeää syytä ei löydy, saat diagnoosin vulvodynia. Se tarkoittaa että sinulla on ”vulvan kipua”, ei sen kummempaa. Sen perusteella missä kipua esiintyy ja milloin, voidaan myös määritellä kärsitkö paikallisesta vulvodyniasta tai yleistyneestä vulvodyniasta. Paikallinen vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua esiintyy selkeällä alueella, kuten emättimen aukolla tai eteisessä (vestibulum). Yleistynyt vulvodynia tarkoittaa sitä, että kipua on laajemmalla alueella. Sitten voidaan määritellä, onko kipu provosoitua vai spontaania. Provosoitu tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhdyntä laukaisee kivun, spontaanissa kivussa syy ei ole niin selkeä. Välimuotojakin on olemassa.

Hoito on monialaista. Hoitotiimiin kannattaa haalia monen alan ihmisiä. Asiaan perehtynyt lääkäri, fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti. Mahdollisesti myös muita hoitotahoja (ravitsemusterapeutti, akupunktiohoitaja tms.). Ja sinä itse. Sinä olet tärkein tiimin jäsenistä.

Ole aktiivinen hoitosi suhteen, ota selvää, tutustu itseesi (myös konkreettisesti kipualueeseen) ja pohdi sinun tilanteesi taustalla olevia syitä. Vain näin tekemällä voit parantua. Rakasta ja vaali itseäsi. Nyt tarvitset paljon myötätuntoa ja huolenpitoa, eritoten itseltäsi, mutta myös läheisiltäsi.

Vulvodyniasta voi selvitä. Älä anna periksi.

<3 Niini

NiinIloa on vulvodyniaan, yhdyntäkipuihin ja lantion alueen kipuihin erikoistunut, terapeuttista hoitoa tarjoava yritys. 

 

Vaginamonologi

Siinäpä on vaginaa, jos jonkinmoista. Mitä tunteita tämä kuva sinussa herättää? Vaivaantuneisuutta? Epämukavuutta? Surua? Vihaa? Ahdistusta? Uteliaisuutta? Kiinnostusta? Kateutta? Iloa? Ylpeyttä?

Entä sinun vaginasi? Onko se sinulle tuttu? Miltä se sinun silmiisi näyttää, ja miten sinä puhut siitä? Onko sillä nimi? Vai onko se sinulle joku epämääräinen ”alapää” tuolla jossain kehosi eteläpuolella, joka vielä kehtaa aiheuttaa ongelmia? Joku ruumiinosa, joka ei tuota sinulle muuta kuin harmia, ja jota jopa vihaat? Onko se asia, jonka olemassaolon haluaisit unohtaa ja kieltää?

Koet ehkä olevasi jonkinlaisessa salakavalassa sodassa sitä vastaan. Siitä on ehkä huomaamattasi tullut sinun vihollisesi. Tämä pahaenteinen vihollinen iskee äkkiarvaamatta, ja saa sinut joka kerralla pois tolaltasi. Rankaiseeko se sinua jostain laiminlyönnistä tai kaltoinkohtelusta? Mitä olet tehnyt ansaitaksesi tällaista kidutusta ja vittumaisuutta?

Edellisen kirjoitettuani mielessäni heräsi kysymys, miksi sana, joka aikaisemmin on ollut elinvoimaa ja hyvää onnea tuova, on nykyään alennettu kirosanaksi ja kuvaamaan ilkeyttä ja inhottavuutta. Vittusi on siis vittumainen ja vittuilee sinulle.

Vanhassa testamentissa huudettiin ”miekat vyöllenne miehet!” kun mentiin oikeamieliseen taisteluun pakanoita vastaan. Vulvodyniaan sairastuva saattaa kuulla kutsun ”miekat vyöllenne naiset!” ja ryhtyä vimmattuun taisteluun vääräoppista vaginaa kohtaan. Arsenaalina voidetta ja oitmenttia, pillereitä, pistoksia, kipusähköä, penslauksia, ja muita erilaisia hoitotoimenpiteitä ja tuotteita, tekoja ja tekemättä jättämisiä.  Mutta siellä se vain vittuilee.

Taistelun tuoksinassa on hyvä vetäytyä hetkeksi tarkastelemaan omaa taistelustrategiaa. Oletko taistelussa omaa kehoasi (ja vaginaasi) vastaan vai vulvodyniaa vastaan? Se, mitä tunteita vaginasi sinussa herättää, saattaa antaa vastauksen. Ota peili ja katso itseäsi (vitun vittua?). Huomioi tunteet ja ajatukset joita herää. Mitä ne sinulle kertovat?

Pystytkö näkemään vaginasi ainutlaatuisuuden (ei ole kahta samanlaista)? Voitko tuntea myötätuntoa ja hellyyttäkin vaginaasi (ja itseäsi) kohtaan? Näetkö vaginasi tärkeänä osana sinua, jonain joka kaipaa huomiotasi ja hoivaasi? Jos saat kiinni näistä tunteista, sinun ehkä helpompi nähdä, että vaginasi oireilu ei ole henkilökohtainen syytös ja sodanjulistus sinua kohtaan.  Te olette yhdessä joutuneet tähän ikävään tilanteeseen, johon kummatkin olette syyttömiä. Vulvodynian kaltaisesta vastustajasta selviytyy paremmin jos puhallatte yhteen hiileen ja kuunnellen toisianne. Se, mitä ajattelet itsestäsi ja miten suhtaudut kehoosi (niihin kaikkiin osiin) ei suinkaan ole mikään merkityksetön asia taistelussa vulvodyniaa vastaan. Yritä ymmärtää vaginaasi, ja suhtaudu siihen kärsivällisesti kuin temppuilevaan teini-ikäiseen. Antakaa toisillenne anteeksi laiminlyönnit ja väärinymmärrykset. Solmikaa rauha.

Hoitakaamme itseämme rakkaudella. Vaginaa (pimppiä, pimppaa, pimperoa, pillua, tussua, toosaa, mirriä, pindeä, pesää, piirakkaa, rasiaa, emätintä, häpyä, vulvaa, piparia, pimpsaa…) myös.

Vulvodyniaan, sairastumiseen, seksuaalisuuteen, kehollisuuteen  ja erinäisiin kehonosiin liittyvää ahdistusta, surua, syyllisyyttä, vihaa ja häpeää voi olla myös hyvä käsitellä seksuaaliterapiassa.